Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

National Park

Oregonin luontoa

I’m gonna hit that Oregon Trail this coming fall. 


Tässä postauksessa tutustutaan muutamaan Oregonin luontokohteeseen. Kaupunkikohteet, kuten Portland, jäivät Oregonin visiitillä kokematta, joten niihin palataan mahdollisesti tulevaisuudessa.


Meidän must see listalle Oregonissa kuului Crater Laken kansallispuisto, Cascade Locks, muutama vesiputous ja pätkä Pasific Crest Trailiä.


Crater Laken kansallispuisto on varmasti Oregonin suosituimpia nähtävyyksiä ja ihan syystäkin. Mä en ole pettynyt mihinkään Yhdysvaltojen kansallispuistoon vielä. Sisäänpääsymaksu tähän puistoon on 15 dollaria autolta ja sillä saa käydä puistossa 7 päivää putkeen. Meillä oli ostettuna vuoden voimassa oleva 80 dollarin arvoinen America the Beautiful passi, jolla pääsee kaikkiin kansallispuistoihin.



Maisemat paikassa ovat upeita ja kraaterijärvi on ihan jäätävän kokoinen. Katsokaa ylläolevan kuvan puita ja niiden kokoa ja miettikää siitä. Leveimmillään siis järvi on 8 kilometriä leveä ja 10 kilometriä pitkä.

Järvi on muodostunut melkein 8000 vuotta sitten kun Mount Mazama romahti ja purkautui. Syvimmillään järvi on melkein 600 metriä syvä. Sinne ei myöskään virtaa mitään jokia vaan lisää vettä tulee sateesta ja lumesta. Talviset kuvat mitä olen katsonut näyttävät upeilta, olisi varmasti hienoa nähdä järvi lumisena, mutta en tiedä kuinka paljon aktiviteetteja voi talvella harrastaa. Fun fact: järven reunoilla on 31 luolaa.


Jos olisi ollut motivaatiota tai aikaa, olisi ollut hauskaa kiertää järvi kokonaan ympäri ja nauttia näkymistä! Haikkailureittejä löytyy moneen makuun ja ehkä vähän harmittaa, ettei vedetty reittiä alas järven rannalle. Toisaalta jaloissa tuntui pari päivää aiemmin tehty 20 kilometrin Yosemiten haikki, joten oli ehkä ihan järkevää jättää välistä, sillä reittiä suositellaan vain hyvässä kunnossa oleville. Ehkä joku toinen kerta.


Crater Laken lisäksi Oregonista löytyy myös muitakin siistejä juttuja esimerkiksi Cascade Locksilla Bridge of Gods, joka on tuttu Wild kirjasta ja elokuvasta. Pasific Crest Trailin haikkailureitti kulkee sillan poikki, ja viime vuotisissa haikkailuinnostuksissani tottakai halusin käydä katsastamassa paikkaa. Silloin olin sitä mieltä, että joojoo tottakai lähen haikkaamaan moneksi viikoksi, mutta en mä kyllä pystyisi. Sillan ylityksestä pitää maksaa muistaakseni yhden dollarin maksu.


Ei valittamista maisemista.


Vesiputoukset oli tosiaan must see juttuja Oregonissa ja monta upeaa vesiputousta sijaitsee Columbia Riverin varrella. Yllä Horsetail Fall. En suosittele putouksille menoa viikonloppuisin keskellä päivää jäätävien ihmismäärien ja rajallisten parkkipaikkojen takia, mutta muihin aikoihin ehdottomasti. Voi olla, että hetken joutuu sahaamaan parkkipaikkaa etsiessä, mutta satumaiset putoukset ovat sen arvoisia.


Multnomah Falls oli ollut bucket listallani siitä saakka kun ensimmäisiä kuvia siitä näin, varmaankin Kean blogista. Vesiputoukset on luonnonilmiöistä yksi lempparijuttuni, ja kun siihen yhdistää ihanan tarunomaisen sillan ja saadaan Taru Sormusten Herrasta vibat niin mitä muuta sitä tarvitseekaan?


Putous laskeutuu kahdessa osassa, melkein 200 metrin korkeudelta. Ihana. Kaikki haluavat päästä ihailemaan putousta, joten omassa rauhassa täällä ei pääse olemaan, mutta ei sitä muuta oikein näissä paikoissa odotakaan. . Multnomah Falls on kyllä yksi upeimmista putouksista mitä oon nähnyt. Ootteko samaa mieltä? Joku päivä kun saan tehtyä postauksen lempparivesiputouksistani niin tää kyllä päätyy korkealle sijoitukselle.

Miltä Oregon näyttää?

Curry Village / Half Dome Village Yosemite

Mitä: Camp Currya Yosemitessa 
Missä: Yosemite, California, USA
Milloin: Heinäkuu 2015

Kansallispuistoissa yöpyminen on jäätävän hintaista. Yellowstonessa maksoimme hotellista 250 dollaria yöltä. (Mua itkettää vieläkin…) Yosemiten kansallispuistossa hotellit ja motellit olivat samaa luokkaa, ja ei löydetty mitään hyviltä paikoilta kun kolme kuukautta ennen reissua niitä varailtiin. Telttailu ei ole meidän juttu, mutta päädyttiin että kokeilemme Curry Villagen mökkitelttoja. Hinta oli 125 dollaria yöltä, joten siis mitään halpaa ei tämäkään hupi ole. Paikan nimi on tämän vuoden alusta muuttunut Half Dome Villageksi.


Villagesta löytyy vastaanotto, yhteinen hengailutila (joka oli täynnä wifin hyödyntäjiä), muutamat suihku ja vessatilat, sekä pienehkö kauppa, josta saa ruokaa ja totta kai tuliaisia. Lisäksi taisi olla yksi ”ravintola” josta saa pizzaa. Half Dome Village on ihanan keskeisellä paikalla Yosemitessa, joten tästä on helppo lähteä haikkailemaan/autoilemaan/shuttle busseilemaan ympäri puistoa.


Telttoja on satoja ja omaa rauhaa ei ole juuri tarjolla. Naapurin yöllinen kuorsaus kuulostaa karhulta, viereisen teltan musiikki pauhaa, aamuinen tuuli jännittää myös. Mä en usko, että kukaan tänne tuleva odottaa täydellistä rauhaa, joten toimii. Kesäisin teltoissa ei ole tarjolla minkäänlaista lisälämmitystä, talvella ilmeisesti jonkunlaiset patterit tarjolla. Talvisin yöpyminen onkin reilusti halvempaa.


Me ajoimme Las Vegasista Yosemiteen, päästiin lopulta auto-ongelmien takia perille vasta jäätävän pimeyden aikaan. Front desk on auki 24/7, saatiin sieltä ohjeet miten löydetään omalle teltalle ja lähdettiin suunnistamaan. Kun löydetään lopulta telttamökkimme (tottakai viimeisestä nurkasta) ei valo syty. Siihen aikaan ei jaksanut enää lähteä valittamaan respaan, joten puhelimien taskulampuilla mentiin. Ei ehkä helpoimmat iltavalmistelut.


Aamulla onneksi näki jo eteensä teltassa ja siinä jännityksellä katsellaan, että millaisessa paikassa sitä tuli nukuttua. Jätimme matkalaukut autoon, pakkasimme tarvittavat tavarat reppuihin, jotta ei tarvinnut raahata laukkuja tuolla maastossa. Teltan ulkopuolella on karhukanisteri, johon on jätettävä kaikki ruoka ja haisevat tarvikkeet, mitään ei saa tuoda sisään telttaan. Ainoa eläin joka nähtiin täällä oli pesukarhu (”it doesn’t look like it has rabies” © naapuri) mutta googlettamalla kuvia löytyy kyllä karhukohtaamisiakin.


Aika simppeliä. Sänky, tuoli ja hylly. ”Ikkunat” joista saa päivällä vähän valoa lisää. Pyyhkeet ja lakanat kuuluvat yöpymiseen joten niistä tai makuupusseista ei tarvitse huolehtia. Lamppu saatiin toimimaan pienen säädön jälkeen ja seuraavana iltana sitten nähtiinkin jotain.

Teltassa kerotaan myös karhujen kohtaamisesta (kaikkialla eri ohjeita) ja kerrotaan hantaviruksesta. Vuonna 2012 Yosemitessa ja Curry Villagessa oli muutama hantavirus tapaus (joidenkin hiirten kantama tauti). Sisäänkirjautuessa mainittiin tästä ja teltoissa oli tosiaan infot, mutta onneksi ei annettu tämän pelon estää meitä yöpymästä täällä. Tapauksia ei ole ilmeisesti tuon jälkeen ollut ja yleisellä varovaisuudella pärjää.


Mä oon tosi laiska telttailija, koska mua ei hirveesti innosta teltan pystyttäminen ja makuupussit ei oo mun lemppareita. Tämmönen valmis ratkaisu, on mulle ihan täydellinen, koska en tosiaankaan tarvitse mitään luksushotellejakaan. Suosittelen Half Dome Villagea ehdottomasti ja vaikka et olisi ihan telttaihminen niin kannattaa kokeilla.

Miltä näyttää? Mä aloin nyt ikävöimään kansallispuistomaisemia.

Haukankierros Nuuksiossa

Kotoani on 40 minuutin matka Nuuksioon, mutta vierailin siellä ensimmäistä kertaa vasta toukokuussa. Vedettiin ystäväni kanssa aloittelijoina 4 kilometrin mittainen Haukankierros, joka on helppo ympyräreitti puistossa. Tarkoitus oli käydä kesän aikana useampaan otteeseen harjoittelemassa Lappia ja Lofootteja varten, mutta harjoitukset jäivät tähän yhteen kertaan…


Toissaviikonloppuna kävin pyörähtämässä saman reitin, kun vein poikaystävän hänelle ensimmäistä kertaa Nuuksioon. Ihana syyslauantai oli saanut ihmiset liikenteeseen, ja porukkaa oli parkkipaikoilla ja laavuilla aivan törkeän paljon, mutta aika yllättäen reitillä saatiin kulkea rauhassa.




Fiilisteltiin syksyä, rauhaa ja Nuuksion ihania maisemia. Syksy on kyllä ihan parasta.


Pelkään aivan älyttömästi kaikkia maailman ötököitä, ja siitä syystä mun ja metsän suhde ei oo koskaan ollut kovin hyvä. En tiedä oonko rohkaistunut vai mikä on, mutta enää metsässä ei ahdista niin paljon. Joo, jos nään jotain lentävää niin panikoin, mutta uskallan aika hyvin mennä paikkoihin, joita olen ennen vältellyt. Koko sukuni oli hyvin epäileväinen loppukesän Lapin reissustani, mutta pärjäsin mielestäni aivan loistavasti.


Voinko väittää nauttivani metsässä samoilusta? En nyt ehkä ihan varauksetta. Vielä tarvitaan metsäharjoituksia. Ehdotin kuitenkin poikaystävälle, että tultaisiin ensi kesänä telttailemaan Nuuksioon, joten siis ihan oikeasti mä olen kehittynyt. Ja oon ylpeä siitä. Ehkä mä ens kesänä oon jo ihan hurahtanut puunhalailuun ja asun koko kesän teltassa.

Snapchat oli muuten tälläkin reissulla käytössä, joten jos kiinnostaa mun snäppäilyt niin laittakaa seurantaan marikasw. :)

Yellowstone awesomeness

Yellowstonen kansallispuisto Wyomingissä on upea. Samaa mieltä ovat varmaan suurin osa reilusta 3,5 miljoonasta ihmisestä, jotka puistossa joka vuosi vierailevat.

Muutama fakta puistosta:
Pinta-ala 8,987 km2
1500 kilometriä vaellusreittejä
Yli 300 aktiivista geysiriä
Noin 290 vesiputousta
Satoja erilaisia eläimiä
Sisäänpääsy 30 $ (7 päivää)

Nähtävää siis riittää vaikka koko elämäksi.


Yellowstonessa yöpyminen on kallista. (Paitsi jos telttailet, mutta siihen voitte hakea vinkit vaikka Kealta.) Aloimme varaamaan majoitusta vajaa neljä kuukautta ennen reissua ja parhaimmilla paikoilla olevat hotellit ja yöpymispaikat olivat jo täynnä. Päädyimme siis viettämään yömme West Gate Hotel Yellowstonessa, parin kilometrin päässä kansallispuistosta. Yhden yön hinta tässä hotellissa oli 250 dollaria. Voin kertoa, että tuntui pahalta. Aluksi oli tarkoitus yöpyä kolme yötä täällä, mutta muutettiin suunnitelmia pari päivää ennen puistoon menoa ja päätimme yöpyä vain kaksi yötä. Maksettiin siis 500 dollaria (450 €) kahdesta yöstä aivan täysin basic-hotellissa. Yritän unohtaa tämän. Hotellista ei siis muuten mitään valittamista, mutta jäätävän ylihinnoiteltu, kuten kaikki muutkin hotellit yleensä kansallispuistojen lähettyvillä ovat.

Kesäkuu on jo ihan täyttä sesonkiaikaa, ja vierailumme aikana kesäkuun lopussa oli ihmisiä liikenteessä paljon. Puisto on kuitenkin niin laaja, että sinne mahtuu. Kaaos- ja ruuhkatilanteita aiheutuu lähinnä eläimistä, biisonit keskellä tietä tai karhu tienvieressä ja kaikki sekoavat (me mukaanlukien toki). Parkkipaikkoja on suurimpien nähtävyyksien luona runsaasti ja aina löytää jostain paikan.

Meillä oli siis kaksi yötä ja kolme päivää aikaa tutkia puistoa. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi myös seuraaville kerroille. Ja seuraava kerta toivottavasti tulee.


Ensimmäinen kameralla otettu kuva puistosta.


Viimeinen kameralla otettu kuva puistosta.


Ensimmäinen puhelimella otettu kuva puistosta.


Viimeinen puhelimella otettu kuva puistosta.

Yellowstone kertomuksissa luvassa siis kaikkea näiden väliltä, stay tuned!

Miltä näyttää ja kuulostaa?