Monthly Archives

heinäkuu 2016

Matkapäiväkirja: Ericeira päivä 7 / Lissaboniin

Ericeirasta ajaa vajaan tunnin Lissaboniin, ja koska meillä oli auto vuokrattu juuri Portugalin kiertelyä varten, päätettiin tehdä yhtenä päivänä aamun surffitunnin jälkeen retki Lissaboniin. Tavoitehan meillä oli joka päivä tehdä pieniä roadtrippejä, mutta Ericeira oli liian täydellinen, eikä haluttu juurikaan poistua sieltä. Lissaboniin lähdettiin kuitenkin, mutta ilman mitään sen suurempaa agendaa.

Suosittelen Ericeirasta Lissaboniin tulevia tulemaan bussilla Lissaboniin, koska parkkeeraus ei ole mitään hauskaa. Lisäksi oli perjantai päivä ja joka paikassa autolla aivan jäätävät ruuhkat. Luin myös kauhutarinoita siitä, että autoihin murtaudutaan samantien, jos jotain niissä on. Löydettiin omasta mielestämme hyvä parkkipaikka, jätettiin auto siihen ja poliisi tuli kysymään, että mihin ollaan matkalla. Tyylikkäästi siis parkkeerattiin poliisiaseman pihaan, mutta poliisi antoi kiltisti luvan pitää siinä autoa muutaman tunnin.


Koska valmistautumisemme oli aivan superhuonoa, lähdimme vain kävelemään katuja ympäriinsä ja etsimään jotain ruokapaikkaa. Löydettiin ihana paikka, josta saatiin hyvää ruokaa, mutta arvatkaa vain onko mulla mitään hajua paikan nimestä? Ei todellakaan, mutta siis sivukaduille eksymällä varmasti löytää ihania Portugalilaisravintoloita. Oltiin myös niin laiskoja, ettei jaksettu hypätä ihmisiä täynnä oleviin trameihin.


Hetken aikaa mietimme, olisiko pitänyt mennä tutustumaan Castelo de São Jorgeen, joka vaikutti aika suositulta paikalta ihmismassojen perusteella, mutta päädyttiin sielläkin siihen, että nääh ei mennä. Aukioita, patsaita ja hienoa arkkiteehturijuttuja toisensa perään tuli vastaan koko ajan ja se riitti meille.



Katutaidetta, upeita rakennuksia, kapeita katuja ja jyrkkiä mäkiä. Siltä näytti Lissabon mun silmissä ja mä kyllä tykkäsin kaupungista. Ihmiset olivat täälläkin ystävällisiä, ei koettu mitään ökymyymistä ja saatiin olla aika rauhassa. Kaupungista löytyy paljon nähtävää, shoppailtavaa ja lämpöä. Mitä muuta sitä tarvitseekaan? Kuumuus oli kyllä aika järkyttävä, kun oli tottunut vähän viileämpään Ericeiraan.


Jalkapallon EM-kisat olivat reissumme aikana, ja Praca do Comercio aukiolla oli jäätävän kokoinen Heineken alue, jossa pääsi isoilta screeneiltä seuraamaan matseja. Voin vain kuvitella fiiliksen siellä Portugalin pelien aikana tai mikähän on mahtanut olla tunnelma finaalissa, huh. Me katsottiin/kuunneltiin yhtä Portugalin peliä lentokentällä ja sain sydäreitä kun jengi kohahteli jännissä paikoissa.


Massiivinen hiekkaranta. Tää jotenkin huvitti mua suunnattomasti Ericeiran rantojen jälkeen, mutta siis kyllä Lissabonissakin pääsee nauttimaan rantaelämästä, tämä ei ole ainoa ranta… Tarkoituksemme oli ajaa kuvassa näkyvän sillan yli toiselle puolelle, mutta ruuhkat olivat järkyttävät, joten se jäi nyt välistä.


Surffiasenne oli tässä vaiheessa viikkoa ottanut jo vallan ja tältä näytti meidän Lissabonin pyrähdys. Mulla ei siis todellakaan ole minkäänlaisia konkreettisia vinkkejä Lissaboniin. Tutustukaa kaupunkiin, pyörikää ympäriinsä, poiketkaa sivukaduille ja nauttikaa. Välillä suunnittelemattomuus ja päämäärättömyys toimii. Mun tekee mieli palata tutustumaan paikkaan vähän tarkemmin, ja sillon aion ottaa vinkit mukaan ainakin Pingviinimatkojen Lissabon postauksista täältä ja myös Tasty Travelissimon postauksista täältä.

Matkapäiväkirja: Ericeira päivä 6 / Surffaajan vapaapäivä


Torstai aamu alkoi edellispäivän iltaohjelmasta huolimatta ihan skarppina. Oltiin sovittu, että lähdetään isolla porukalla Sintraan, saatiin paikallisopas mukaan kuskiksi ja esittelmään paikkoja. Meidänkin oli tarkoitus jättää oma auto Ericeiraan, mutta porukkaa tuli niin paljon, että otimmekin auton ja lähdettiin matkaan.

Sintra sijaitsee vähän reilun puolen tunnin automatkan päässä Ericeirasta, joten halukkaat ehtivät lähteä Sintraan ennen iltapäivän surffituntia. Sintra on Unescon maailmanperintökohde, ja siellä on nähtävää vaikka kuinka paljon. Meidän muutaman tunnin retkellä ei todellakaan tehty muuta kun raapaistiin pintaa. Monet tekevät Lissabonista tänne päiväretkiä ja Lissabonista matkaa on noin tunti.



Oppaamme ei halunnut viedä meitä katsomaan linnoja kauhean turistimäärän takia, ja hän kierrätti meitä kaupungin keskustan kautta jotain mielenkiintoista metsäreittiä pitkin kalliolle, josta oli upeat näkymät kaikkialle. Maisemat kelpasivat myös täältä, mutta olisi ollut hauska päästä vielä tutustumaan tarkemmin Sintraan ja palatseihin. Jäi ehdottomasti kiinnostus palata vielä Sintraan!


Sintrasta muu porukka jatkoi matkaa takaisin Ericeiraan, mutta me päätettiin skipata päivän surffitunti kovan virtauksen takia ja jatkettiin matkaa Manner-Euroopan läntisimpään paikkaan Cabo Da Rocaan.



Cabo da Rocassa on ympäriinsä polkuja, joita pitkin alueeseen pääsee tutustumaan. Manner-Euroopan läntisin majakka löytyy täältä, mutta sitä pystyi ihastelemaan vain porttien takaa. Alueelta löytyy myös ravintola ja jonkunlainen matkamuistomyymälä ja ilmeisesti myös joku historiasta kertova juttu, mutta näitä ei testattu vaan keskityttiin vain ulkona fiilistelyyn.

Ja näitä maisemia kelpas kyllä fiilistellä. Ensin kuvittelin, jos tästä lähtisi soutelemaan, kohtaisi maata vasta Amerikassa, mutta onhan siinä Azorit välissä! Ihanan vaikuttavat maisemat ja oli taas vähän pieni olo täällä ”maailman” reunalla. P.S. Olkaa varovaisia reunalla ja mä haluan mennä Azoreille.


Cabo Da Rocan jälkeen ajettiin takaisin Ericeiraan ja mentiin tsekkaamaan kavereiden surffituntia. Meille vapaapäivä surffaamisesta tuli hyvään kohtaan ja oli ihana hurrata ja kannustaa kavereita, jotka onnistuivat tai kaipasivat vähän hypetystä.


Surffikoira Bubu. <3 Tältä näytti tämä surffaajien vapaapäivä Ericeirassa.

Matkapäiväkirja: Ericeira päivät 4 ja 5 / Chillailua

Mun Ericeiran matkapäiväkirjat tulee nyt vähän jäljessä, mutta annetaan silti mennä.

Neljäs päivä


Neljäs aamu (ja kaikki aamut) Ericeirassa alkoi tällä ihanalla näkymällä. Aamuisin huvitti avata verhot, koska mitään hajua sen hetken säästä ei voinut olla. Portugalin sää aiheutti siis huvittuneisuutta, mutta pilvisyyden tai hetkellisten sateiden ei annettu häiritä. Aina se aurinko tuli kuitenkin esille ja se riitti.


Vähän keskustan ulkopuolella on iso Boardriders kauppa/baari, jossa myydään surffikamaa, surffimerkkejä ja lisäksi siellä on tosiaan hauska baari kaupan sisällä ja ulkoterassi. Lisäksi ulkona on iso skeittiparkki. Käytiin pyörähtämässä shoppailemassa, mutta vähän masentaa kun surffimerkit on niin kalliita. Omaa lautaa tai märkäpukua ei tarttunut mukaan.


Paras paikka meidän surffitalollamme. Takapihan säkkituolit, surffituntien alkamisen odottelu, uudet ystävät ja chilling. Sain nauttia jonkun aikaa yksin auringosta, kunnes porukkaa liittyi seuraa. Juotiin matea, josta olin aluksi hyvin hämmentynyt, että mitä mulle tarjoillaan. Surffituntien jälkeen neljäs päivä kului vaan syömisen ja nukkumisen parissa. Surf, eat, sleep, repeat.


Viides päivä

Keskiviikko alkoi taas vähän epävakaisissa säissä, mutta aamupalan jälkeen lähdettiin tekemään pientä roadtrippiä ilman mitään varsinaista päämäärää. Ajeltiin jonkun matkaa rannikkoa etelänsuuntaan, mutta ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa, joten pysähdeltiin vaan kun siltä tuntui ihailemaan merta ja maisemia.

(Mä en ymmärrä miks joku hullu uskaltais ees ajaa autonsa kovin lähelle kallion reunaa.)


Kalastajia näkyi pitkin rannikkoa ja mä en kyllä tiedä miten noin korkealta voi ees kalastaa tai jaksaa vetää jotain isoa kalaa ylös? Ei ollut hirveästi motivaatiota tehdä pidempää roadtrippiä, joten lyhyehkön ajelun jälkeen päädyttiin kääntymään takaisin.


Mikä oli parempaa kun roadtrippi? No se lempipaikka ennen surffituntia. Näiltä päiviltä ei löydy surffikuvamateriaalia, koska puhelinta tai muuta omaisuutta ei uskaltanut ottaa rannalle mukaan monen tunnin ajaksi.


Keskiviikko ja lauantai-illat parhaita bileiltoja Ericeirassa, joten lähdettiin isolla porukalla illalliselle ja siitä jatkettiin sitten iltaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Yöelämää Ericeirassa löytyy kyllä, joten bilettää siellä pystyy vaikka joka ilta.

Don’t forget where you belong

Tämän kuukauden IGTT-teema on kotimaanmatkailu. Selailin mun instaa ja etsin hyviä kotimaanmatkailukuvia, mutta jotenkin mä päivittelen useammin ulkomailta kuin Suomesta kuvia!

Oikeastaan kaikki mun lomapäivät suuntautuu ulkomaille. Tai viimeset kuus vuotta on ollut niin, ja ennen sitä ei ollut vuosilomia mitä tuhlata. Jos en löydä elokuun loppuun halpoja lentoja kohteeseen X (en oo vielä ihan varma mihin haluan) niin todennäköisesti kaksi viikkoa vietän suomessa, mutta jotenkin se ajatus ei houkuttele mua. Ehkä vähän tyhmää, koska siis kotimaanmatkailu on oikeesti tosi hauskaa.


Helsinkiä vois tutkia ihan helposti vaikka sen kaksi viikkoa, ja tehdä asioita, joita aina mukamas on tekemässä, mutta ei tee kuitenkaan. Kenelläkään samanlaisia ongelmia? Viimeiset kolme vuotta olen ollut menossa Suomenlinnaan/Lonnaan/Seurasaaseen/ihan mihin vaan, mutta aina tulee jotain esteitä. Keskustaan kestää himasta noin puoli tuntia, joten siis näiden mun suunnitelmien ei pitäisi olla näin vaikeeta toteuttaa. Mulla on Helsingissäkin varmaan 20 ruokapaikkaa, joita olisi tarkoitus testata myös x-aikataululla. Käyn keskustassa duunissa, joten näitä voisi toteuttaa vaikka lounaalla, mutta jotenkin se on vaan liian vaikeeta.


Lappi. Tää kaupunkilaistyttö matkusti viime vuonna ensimmäistä kertaa Lappiin, mutta en usko että se jäi viimeiseksi. En esimerkiksi päässyt kokemaan keskiyön aurinkoa ja haluaisin kokea sen. Portugalin reissulla kaikki meidän uudet Eurooppalaiset kaverit olivat tosi kiinnostuneita Suomesta ja yöttömästä yöstä. Mua harmitti tuottaa kaikille pettymys ja kertoa et ei sitä ihan koko Suomessa oo. Mutta hehkutin kuitenkin valoa ja toki piti jakaa kääntöpuolena kaamoksesta totuuksia.


Kotimaan luontomatkakohteiden etsimiseen Retkipaikan nettisivut on ihanat. Surffailen siellä ja etsin hyviä lähikohteita johon tehdä lyhyitä retkiä. Toukokuussa esimerkiksi tehtiin retki Dagmarin lähteelle Raaseporiin. Juotiin raikasta lähdevettä, tehtiin pieni lenkki metsässä ja käytiin Raaseporissa kahvilla. Ihana puolipäiväretki ja oikeesti toi lähdevesi oli niin hyvää.


Lähiaikoina on tullut siis retkipaikan innoittamana retkiä luontoon, mutta kotimaan kaupunkikohteet Helsinkiä ja Porvoota lukuunottamatta on jääneet vähemmälle huomiolle. Tavoite on ollut käydä tutustumassa Hankoon noin ikuisuus, sekä jostain syystä haluaisin Turkuun. Porvoo on myös yksi suosikkikaupungeistani, joten sinne on aina jotenkin mukava ja helppo palata, mutta pitäisi nyt ehkä vähän laajentaa Suomi-tuntemusta.


Tän postauksen ja mun instagram kuvien perusteella tulinkin nyt siihen tulokseen, että vaikka kuvittelen matkailevani kotimaassa, niin en tee sitä yhtään tarpeeksi. Pyörällä alan hoitamaan lähikohteita ja lupaan tutustua uusiin kaupunkeihin tänä vuonna sekä nähdä paljon ihania uusia luontokohteita Suomessakin.

Mä uskon, että tän kuun IGTT postauksista tulee ihania kotimaanmatkailu vinkkejä, joten todellakin luen kaikki innolla!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä Suomessa toimivat Muru Mou,  Travellover ja Rimma+Laura.  Lisätiedot ja osallistumisohjeet esimerkiksi täältä. Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Minut löydät Instagramista nimellä @marika.w