Monthly Archives

maaliskuu 2016

Jenkkihotellin aamupala

Mä rakastan hotelliaamupalaa. Normiaamuina en jaksa syödä aamupalaa, koska nukun mielummin, mutta reissussa jos aamupalaa on tarjolla niin mä olen syömässä. Ja syön paljon.

Suomessa on tottunut aika hyviin hotelliaamupaloihin, löytyy tuoreita vihanneksia, hedelmiä, juustoja, leikkeleitä, leipiä, lämmintä ruokaa JNE.

Jenkkien hotelleissa on vähän erityyppiset aamupalaratkaisut… Antaa kuvien puhua puolestaan.


Valkoista leipää löytyy, mutta sen päälle on tarjolla vain voita tai marmeladeja. Joskus ei ole edes näin laajaa valikoimaa leivissä, löytyy vain pusseissa olevia erilaisia leivonnaisia joista sitten vaan valitsemaan.


Paria erilaista sokerikuorrutettua muroa. Mun lemppareita on värikkäät Fruit Loopsit, jotka on tottakai ihan ”natural fruit flavourseja”.


Nääkin on ihan ok. Ja tottakai kaikki tarjoillaan kertakäyttöastioista. Pienissä kahden/kolmen tähden hotellimotelleissa on tosi pienet aamupalahuoneet, yleensä respan vieressä.


Tää on jo luksusta, läheskään aina ei ole jogurttia tarjolla. Ylähyllyllä valmiita ”omeletteja” joiden sisällä juustoa, mä en halua tietää kuinka kauan ne on olleet valmiina. Joskus kylmäkaapista löytyy myös kananmunia.


Tää on mun lempparilaite jenkeissä hotelliaamupalalla. Ihan ite saat tehä vohvelin! Taikinaa automaatista, kaadetaan vohveliraudalle, käännetään vohvelirauta ja odotetaan noin kolme minuuttia. Niin hienoa.


Ja valmis tuotos. Tähän päälle yritin laittaa ehkä jotain marmeladia ja siirappia, mutta vähän heikolla menestyksellä. Ne on nätisti pieniä yksittäispakattuja paketteja.

Joskus on tarjolla myös banaania tai omenaa, mutta se ei ole kovin yleistä. Perushotellien complimentary aamupala näyttää mun kokemusten mukaan siis tältä. Okei, oon saanut joskus vähän paremmissa hotelleissa jenkeissäkin parempaa aamupalaa, mutta välillä siitä joutuu sitten maksamaan eikä se kuulu hintaan.

Miltä näyttää, saisitteko vatsanne täyteen? Mulle kelpaa kyllä, koska oon jäätävä sokeriaddikti.

Slide Rock State Park

Mitä: Kalliohyppelyä Slide Rock State Parkissa
Missä: Sedona, Arizona, USA
Milloin: Heinäkuu 2015


Mä oon aika ajantasalla mun postausten kanssa (not) mutta aina ei voi voittaa. Tänään on vähän synkempi päivä kun eilen, joten nautitaan auringosta ja lämmöstä kuvien välityksellä.


Slide Rock on Arizonassa sijaitseva State Park (osavaltiopuisto?)  jossa pääsee nauttimaan luonnon omista liukumäistä ja kalliolta veteen hyppimisestä. Tutustuin paikkaan ensimmäisen kerran Inkan postauksessa ja paikka oli tottakai lisättä must see listalle. Yövyimme Flagstaffissa, jonne olimme edellisenä päivänä ajaneet noin 1000 kilometriä Salt Lake Citystä muutaman pysähdyksen kautta. Flagstaffista on noin puolen tunnin ajomatka Slide Rockiin.


Kuumana kesänäpäivänä suosittelen ehdottomasti menemään paikkaan ajoissa, me olimme paikalla 10 aikoihin ja jouduimme jonottamaan jonkun aikaa parkkipaikalle pääsyä. Kesällä maksu autosta on 20 dollaria, joka maksetaan puistonvartijalle portilla. Sitten vaan auto parkkiin ja fiilistelemään.


Oli ihan superhauskaa laskea ”liukumäkiä” pitkin ylhäältä alaspäin vähän kolhien itseä samalla kallion reunoihin. Jos on tosi leveä niin voi olla vähän haastavaa laskea, mutta muuten ehdottomasti sisäinen lapsi irti ja laskemaan. Jätettiin kengät hienosti muiden tavaroiden kanssa ja toi kallio oli kuumin ja jalkapohjat vähän kärsi kun yritti ilman kenkiä liikkua. Vedessä on myös aika liukasta joten skarppina ettei pää halkea.


Tarjolla on hyppelyä kalliolta rohkelikoille ja vähän vähemmän rohkelikoille. Mä uskalsin hypätä ylläolevan kuvan oikeassa laidassa näkyvältä kalliolta alas. Sekin oli jo rohkeaa, koska en oo koskaan tykännyt hypätä veteen.


Oikeat rohkelikot voivat sitten hyppiä näin korkealta alas. Kävin katsomassa ylhäältä alas, ja olin ihan valmis hyppäämään, koska ajattelin että no kerrankos täällä ollaan hyppelemässä. Mutta kun joku tyttö satutti vähän jalkaansa hypätessään mä aloin nössöilemään. Kaikissa kohdissa ei ollut edes mitenkään supersyvää joten mun tapaturma-alttiudella olisin varmaan hypännyt kohtaan missä ei ole vettä… Poikaystävä hyppi alas niin korkealta kun vaan pääsi.

Menisittekö hyppäämään tuolta korkealta? Kokonaisuudessaan Slide Rock oli ihan älyttömän hauska paikka ja ehdottomasti jos olette jossain lähistöllä niin kannattaa vierailla!

See the world in green and blue

Tämän kuukauden teema Instagram Travel Thursdayssa on luontomatkailu. Kansallispuistot ja haikkailu vuorilla on ihanaa, mutta yhtälailla fiilistelen kaupunkilomaa Lontoossa. En siis voi kuvailla itseäni tietyntyyppisenä matkailijana, koska olen kiinnostunut kaikesta. Melkein kaikki pidemmät reissut ja roadtripit mitä teen ovat sekoituksia kaupungeista ja luontokohteista. Se on vaan hyvä, onpahan vaihtoehtoja mihin lähteä.

Luontomatkailuakin on niin paljon erilaista. Toisille se jäätävää extreme telttailua ja toisille vartin automatka mustikkametsään. Mun mielestä tärkeää on se, että itse löytää sen rauhan ja fiiliksen mitä hakee. Totesin viime kesän Kilpisjärvi/Lofootti reissulla, että telttailu ei sovi mulle, mutta kolmen tunnin haikki mutaisella vuorella Norjassa oli taas ihan huikeeta.

Tässä seuraavaksi jotain lempiasioitani luontomatkailussa


Kirkas tähtitaivas ja sen tuijottelu jossain mökillä tai oikeastaan ihan missä vaan on ihanaa. Linnunradan näkyviin tuleminen ja tähtien loputtomuus Joshua Treen Kansallispuistossa oli aika mieleenpainuva kokemus.


Sama juttu meren kanssa. Mun mielestä on jotenkin rauhoittavaa istua rannalla ja tuijotella merta. (Yleensä myös haaveilen näkeväni valaita ja delfiinejä.) Lofoottien leirintäalueella vuorten ihastelu, en valittaisi tämmöisistä näkymistä takapihalla.


Vesiputoukset on myös ihan niin mun juttu. Pitäis varmaan kirjoittaa vesiputoushehkutuspostaus. En tiedä mistä vesputousihastukseni on syntynyt, mutta niiden perässä on aika monessa kansallispuistossa juostu. Suomen korkein (ja hienoin) vesiputous Kitsiputous Kilpisjärvellä oli kolmen valtakunnan rajapyykin haikin kohokohtia.


Oon innostunut haikkailusta vasta suhteellisen lähiaikoina. Vaelluskengät on päivitetty ja nyt pitäis vaan saada kaverit ja poikaystävä innostumaan vaikka vaan suomessakin patikoinnista. Kalifornian maisemissa Runyon Canyonilla ei yhtään haitannut haikkailla yksin. En tiedä oonko truehaikkailija, koska huonolla ilmalla mua ei vois vähempää kiinnostaa lähteä ulos, mutta hyvä ilma, hyvä seura ja ihanat maisemat kyllä kiitos.


Upeat paikat, joita tältä maapallolta löytää. Se fiilis kun voit vaan suu auki ihmetellä kuinka tää paikka on näin siisti ja kuinka pieni olo tulee niin monissa luonnon mahtavissa paikoissa.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä Suomessa toimivat Muru Mou,  Travellover ja Rimma+Laura.  Lisätiedot ja osallistumisohjeet esimerkiksi täältä. Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Minut löydät Instagramista nimellä @marika.w