Monthly Archives

helmikuu 2016

All of Me – 21 asiaa minusta

Koska oon aivan superutelias, oon lukenut mielenkiinnolla bloggaajakollegoiden paljastuspostauksia itsestään. En ole itse hirveän paljon jakanut henkilökohtaisia asioita ja paljastuksia itsestäni blogissa ihan tarkoituksella, mutta postausten kautta on varmaan aika paljon silti tullut kaikille musta tietoa.


Ajattelin kuitenkin nyt vähän raottaa tätä massiivista salaisuuksien verhoa ja kertoa muutamia juttuja itsestäni teille! Katotaan mitä tästä tulee ja onko mulla enää mitään uskottavuutta tämän jälkeen kun jaan noloja juttuja itsestäni taas vaihteeksi. Eli 21 täysin turhaa faktaa musta seuraavaksi, olkaa hyvät!

  1. Oon jäätävä fangirl. Ja tästä saa osansa mun kaikki läheiset kun hypetän sitä, mitä ikinä pakkomielteilen. Anteeks.
  2. Mun suuntavaisto on maailman eniten huono. Ihan sama missä oon, eksyn. En oikeesti liiottele. En tiedä mitä tekisin ilman puhelimen karttaominaisuutta.
  3. Ajan liikaa ylinopeutta, mutta oon saanut vaan yhet ylinopeussakot. Anteeks myös tästä, pitäis olla kiltimpi.
  4. Kun katson Youtubesta videoita, jään jumittamaan niitä ja kohta katon jotain chilinsyönti videoita. Been there liian monta kertaa.
  5. Mun lempijuoma on maustamaton kivennäisvesi ja voisin elää sillä. Mulla on aina joku ruokarajoite meneillään, herkkulakko, karkkilakko, vegaaninen kuukausi jne…
  6. Oon salaisesti hirvee nörtti ja lukutoukka. Osaan  Harry Potter kirjat about ulkoa ja rakastan Star Warsia.
  7. Mulla on kaksi puoliksi kiinalaista pikkuvelipuolta.
  8. Oon tapaturma-altis. Viimeks viikonloppuna sateenvarjo hyökkäs mun kimppuun ja mun leuka on musta sen takia. Kaatuilen, törmäilen ja oon muutenvaan nolo. Onneks en ota itteäni liian vakavasti.
  9. Haluaisin, että mulla ois oma autonkuljettaja, joka veis mua joka paikkaan. Kuljen taksilla ihan liikaa, vaikka mulla ei oo rahaa siihen.
  10. TELEPORTTAUS OIS MAAILMAN PARAS ASIA IKINÄ. Jos mulla ois joku supervoima ni se ois 110 % varmuudella teleporttaus. (Todistaa taas sen että oon jäätävä nörtti…)
  11. Joudun sanomaan mun sukunimen kirjain kerrallaan joka kerta kun jonkun pitää kirjottaa se.
  12. Otin kaks kuukautta sitten ensimmäisen tatuointini. Olin miettinyt sitä viisi vuotta, joten ainakin on sellanen mistä oon varma.
  13. Mä innostun tosi helposti ihan pienistäkin jutuista. Oon aina messissä tyhmissäkin ideoissa mitä iteltä tai kavereilta tulee. Haluun myös aina kokeilla uusia asioita, vaikka ne välillä onkin fiaskoja.
  14. Teen jäätävästi heräteostoksia. Varsinkin ruokaan ja herkkuihin liittyen, aina kun on tullut joku uutuusherkku niin mä haluan maistaa sitä.
  15. Mä inhoon salmiakkia, enkä tykkää ruisleivästä enkä saunasta.
  16. Muistan niin paljon turhia juttuja mun ja muiden elämästä. Muistan myös aina kaikkien nimet ja naamat. ”Joo me nähtiin kaheksan vuotta sit baarissa ja heitin sut himaan.” ”!?”
  17. Vihaan aamuja ja jos mulle puhuu ennen yhdeksää niin ihan omalla vastuulla. Mun työajat ei sovi tähän, koska aamulla yhdeksältä pitäis olla skarppina ja hymyilevänä.
  18. Inhoan siivoomista. Palkkaisin siivoojan käymään meillä kotona jos kehtaisin. Asun kaksiossa, joten en kehtaa.
  19. Mun suurin pelko on ampiaiset ja mua alkaa itkettää joka kerta kun nään ampiaisen mun lähellä. Telkkarin välityksellä ne ei itketä mua, mutta silmät ja korvat menee kiinni.
  20. Oon oikeesti ihan fiksu ja mä en kestä tyhmiä ihmisiä.
  21. Mun tekee mieli välillä alkaa jutella tuntemattomille ihmisille kaupassa tai esim. iltapäivällä bussissa mutta en kehtaa, koska ne ei varmaan arvostais sitä. Pitäiskö yrittää?


Nyt voitte tuomita mut. Tuntuuko nyt siltä että tunnette mut paremmin? Oonko outo? Normaali? Samaistutteko johonkin?

ÄNÄRII JA PIHVII (Selanne Steak Tavern)

Koska Teemu Selänne on about jokaisen suomalaisen sankari, halusimme marraskuisella Kalifornian reissulla käydä katsomassa NHL peliä ja syömässä Teemun ravintolassa. Tässä kertomukset näistä retkistä.


NHL peli johon päädyttiin oli Anaheim Ducks VS New York Islanders Honda Centerissä. En ole jääkiekkofani, mutta livenä pelien katsominen on hauskaa. Ostettiin halvat liput yläkatsomosta, reilu 30 dollaria per lippu. Hollywoodista ilman ruuhkaa Anaheimiin ajaa noin tunnin, mutta laskisin kaikkeen liikkumiseen LA:n alueella puolet lisää siitä, mitä navigaattori näyttää. (Iphonen kartta ominaisuus kätevästi yrittää ottaa ruuhkatkin huomioon!)


Selänne on tosi iso juttu täällä, koko ajan näkyi Selänteen paitoja tyypeillä päällä, ja fanikaupassa oli seinällinen omistettu Selänne-paidoille. Hinta oli muilla pelipaidoilla noin 150 dollaria, mutta Selänteen paidasta olisi saanut maksaa 500 dollaria. Mitä?! Vähän loksahti suut auki kun hintalappuja katsottiin, tarkoitus oli viedä veljelle tuliaisiksi paita, mutta varat ei ihan riittänyt. Voisin kuvitella, että paita on kallistunut sen jäädyttämisen jälkeen? Siellä se katossa yksinäisenä hengailee.


Ducksit hävisivät pelin, ja vierasjoukkueen tehdessä kolmannen erän loppuvaiheilla maalin, lähti jengi valumaan pois, ja sisäinen fanityttöni tuomitsi tämän. Kannustakaa joukkuettanne loppuun asti! Mutta siis oikea syy mun NHL-peli haluihin löytyy ylläolevasta kuvasta. Pizza! Halusin syödä pizzaslicen katsomossa kunnon lihavaan jenkkimeininkiin. Oli kivaa.

Tästä hieno aasinsilta safkan pariin muutenkin. Poikaystävä halusi mennä syömään Selanne Steak Taverniin, ja vaikka en syö pihviä, niin tottakai olin messissä kun hänellä kerrankin oli jotain toiveita matkalle etukäteen. Steak Tavern sijaitsee Laguna Beachillä, ja tännekin ajaa reilun tunnin Los Angelesista. Laguna Beach oli ihan supernätti paikka, ja jos mä oisin rikas niin en valittaisi kämpästä täällä. Fiilisteltiin auringonlaskua ja merta ennen ruokailua.


Palvelu oli jenkkimittapuullakin ihan älyttömän hyvää. Tarjoilijamme oli ihana ja kaikki ketkä meitä palvelivat illan aikana, olivat ihan mahtavia. Aloitimme drinkeillä, joita suositeltiin ja vaikka emme tilanneet alkupalaa, saimme ihanaa briossileipää ja keittiön tervehdykset omena-selleri keittoa. En ole ikinä syönyt niin hyvää keittoa!


Steak Tavernissa voisi kuvitella syövänsä pihviä pääruuaksi, mutta… Tarjoilija puhuu x minuuttia pihveistä, jonka jälkeen:

”Do you like steak?”
”I don’t eat steak.”
”??? AT ALL?! Do you eat seafood? I recommend the lobster!”

Tässä vaiheessa en kehtaa sanoa, etten tykkää äyriäisistä vaan siirrän keskustelun ainoaan ruokaan, jota listalta suostun syömään eli savustettuun loheen. Kasvissyöjälle tää paikka ei oo siis kovin unelma, mutta lihan ja mereneläviensyöjille löytyy vaihtoehtoja. Lisukkeet pitää tilata erikseen, joten pääruokiemme kanssa tilasimme karamellisoituja porkkanoita ja mac’n’cheese parmesaanivaahdolla. Tarjoilija fiilisteli mac’n’cheeseä niin paljon meille, että sitä oli pakko testata. Makaroni ja juusto on yleensä vähän nihkeää, joten vähän skeptisenä sitä aloin maistelemaan, mutta en ole ikinä maistanut niin suussasulavaa versiota siitä. Huhhuh. Lohi oli hyvää, poikaystävän pihvi oli kuulemma taivaallista.


Ja jos oltiin syömässä kunnolla niin olihan se pakko vetää myös jälkkäriä. ”Chocolate dome” ihanaa, ihanaa, ihanaa. (Pahoittelut taas näistä mun ruokakuvien laadusta, mutta en kehtaa kuvata…)

Kun kirjoitin muutama kuukausi sitten Las Vegasin buffetista täällä, kirjoitin, että en varmaan ikinä tuu enää maksamaan ruuasta niin paljoa, mutta noh söin sanani kyllä (heh, söin). Illallisemme tuli tippeineen maksamaan 205 dollaria. Odotettiin isoa laskua, mutta kyllä se silti mukavasti kirpaisi. Mun kivennäisvesipullo maksoi 8 dollaria. Jätettiin aika iso tippi, koska palvelu oli niin loistavaa, ruoka oli mahtavaa ja kaikki toimi. 5/5 ja siis ehdottomasti voin suositella täällä illallistamista.

Kiinnostaako jääkiekko tai ruoka?

Reissut, jotka olisi voinut jättää tekemättä

Mä yleensä hypetän, hehkutan ja rakastan kaikkia matkakohteita tässä blogissa.

NOH, joskus tulee tehtyä ehkä vähän vääriä ratkaisuja reissussa ja ajattelinkin jakaa tässä pari surkuhupaisaa seikkailuamme, jotta ei elämä olisi pelkkiä sateenkaaria ja aurinkoa.

THAT NW BRIDGE

That NW bridge eli Vance Creekin silta Washingtonin osavaltiossa. Olin lukenut Kean postauksen sekä ihastellut siltaa instagramissa ja yrittänyt parhaani mukaan ottaa selvää, että kuinka sillalle pääsee. Silta on suljettu yleisöltä ja yksityisaluetta, eikä sinne saisi mennä. Yritettiinpähän silti mennä, huonolla menestyksellä. Ajettiin Seattlesta parin tunnin matka sillan lähistölle, jätettiin auto parkkiin sopivan näköisen tien laitaan ja lähdettiin itsevarmoina kävelemään hiekkatietä, jossa oli kieltomerkintöjä ja pääsy autolla oli estetty portilla.


Kävelimme tietä reilusti yli puoli tuntia ja koko ajan uskottiin, että kohta se silta tulee. Mestat näytti vähän siltä, että ei täällä mitään siltoja ole, mutta minä positiivisesti jatkan eteenpäin. Lopulta oli pakko kääntyä takaisin kun mitään ei tullut vastaan ja vesivarannot loppuivat. Kävellessä oli toki koko ajan pieni kuumotus siitä, että mitä jos joku tulee ja antaa meille sakot. Selkeästi oli siis kyltit, että täällä ei ole ok olla. Ei jaksettu lähteä tällöin etsimään parempaa reittiä ja päätettiin, että jos loppureissulla on aikaa niin tullaan uudestaan testaamaan kun on luettu parempia ohjeita.

En muista mitä tehtiin pari päivää tämän jälkeen, mutta oltiin lähellä siltaa (jenkkien mittapuulla, eli ajoa oli ehkä tunti) ja päätettiin mennä koittamaan onneamme uudestaan. Ohjeet oli katsottu paremmin ja olisi pitänyt lähteä kävelemään tietä, joka oli peitetty risuilla ja puilla. Koska miksei? No tällä kertaa parkkeerataan auto, noustaan ulos ja virallisen näköinen jeeppi ajaa samantien viereen. ”Mitä te teette täällä?” ”Öö… Patikoidaan…” ”Tämä on kiellettyä aluetta.” ”Oltiin siis menossa tohon toiseen suuntaan…” ”Joo, täällä ei saa olla missään, on metsäpalovaara” ”Aah…”

Joo. En usko, että metsäpalovaara oli todellinen, koska ilmeisesti paikassa hengailu halutaan kaikien keinoin kieltää. Ei uskallettu jäädä tämän jälkeen kuitenkaan yrittämään, vaan nöyrinä lähdettiin ajamaan pois. Mietittiin, että hämätäänkö vaan jeeppiä ja käydään poissa, mutta olisi ollut ehkä liian noloa jäädä uudelleen kiinni.

Kuvia mä en nyt saanut sillasta, joten menkää muualle ettimään niitä. (Avatkaa ylhäältä Kean postaus tai tästä googlen kuvahakuun…)

JUODA TEQUILAA MEKSIKOSSA / TIJUANA

Mun bucket listille on kuulunut tequilan juominen Meksikossa. Inhoan tequilaa, joten en tosiaan tiedä miks tää on kuulunut listalle. Jo vuonna 2013 meidän oli tarkoitus mennä käymään Tijuanassa ensimmäisellä Jenkki roadtripillä, mutta silloin laiskuus voitti eikä jaksettu. 2015 tarjoutui uusi tilaisuus ja lähdettiinkin kauniina marraskuisena aamuna ajamaan LA:sta kohti Meksikon rajaa. Matka aika on about kolme tuntia.

Jätettiin auto parkkiin USA:n puolelle ja käveltiin rajan yli. Rajamuodollisuudet olivat aika helpot, ennen sai kävellä yli ilman mitään tarkistuksia, mutta nykyään rajalla tarkistetaan passi ja täytetään joku lomake. Kun päästiin rajan yli, katosivat kaikki muut turistit ja me vähän epävarmoina lähdettiin vaan kävelemään. Päästiin downtowniin, muita turisteja ei edelleenkään missään ja joka ikisestä kaupasta/ravintolasta ja ties mistä houkutellaan meitä sisään. Vähempikin ahdistaa suomalaista. Käveltiin ehkä 20 minuuttia kaupungilla kunnes käännyttiin takaisin ja päätettiin lähteä pois. Käytiin rajan lähellä yhdessä ravintolassa, jonka ohittaessamme olin luvannut, että pysähdymme takaisintullessa. Sain tequilaa ja tarjoilijamme oli ihana, mutta se olikin ainoa positiivinen kokemus Meksikosta.


Jonotimme takaisin USA:n puolelle reilun tunnin jonossa, joka lopulta olikin tarkoitettu jonkun luvan omistajille. Onneksi rajamies sääli meitä ja päästi meidät siitä jonosta. Kolmen tunnin ajo sinne, ehkä yhteensä reilu tunti Meksikossa, reilu tunti rajajonossa ja kolme tuntia takaisin Los Angelesiin. Oli hieno fiilis. (Muistelen myös, että tältä reissulta saatiin kahdet sakot, jotka kivasti tulivat postissa jouluksi!)

Että tämmöstä. Nää naurattaa mua nyt, mutta siis tapahtuessa ei huvittanut kyllä ollenkaan. Jakakaa mulle teiän pahimmat epäonnistumiset ja vastoinkäymiset reissuista! Ootteko tehnyt joskus virhearviointeja, että mihin kannattaa lähteä?

Why Don’t We Go There?

Mun vuoden 2016 matkasuunnitelmat näyttää seuraavalta:

 

 

 

 

 

TYHJÄÄ.

Mä en oo saanut jotenkin edes konkretisoitua yhtään haaveita, mitä tälle vuodelle olisi. Haluan lähteä reissuun, mutta en tiedä yhtään minne. Masentavaa. Lomaa on kuusi ja puoli viikkoa tänä vuonna, joten siis pitäis alkaa nyt ehkä käyttämään niitä.


Random mietinnässä olevia paikkoja tälle vuodelle on seuraavat:

Uusi-Seelanti. Jos mulla ois rahaa niin lähtisin tänne samantien. Kesällä en halua tänne, joten lomia pitäisi säästää loppuvuoteen ja muiden vuoden matkojen pitäisi olla aika budjettimatkoja.

Alaskan risteily. Poikaystävä ehdotti tätä eilen ja siis hänelle se oli ehkä lähinnä vitsi, mutta mun kanssa ei vitsailla matkoista! Joten siis Alaskan risteily tutustumiseen…

Lontoo. Koska mä rakastan Lontoota ja ostan lennot heti kun vaan saan aikaiseksi keksiä, milloin haluan lähteä.

Dublin. Oon helposti johdateltavissa. Näin Facebookissa lentotarjouksen tänne ja heti alkoi kiinnostamaan. Onko joku käynyt, onko Dublin jees?

New York, Washington DC jne… Tää ei nyt varmaan mun jenkkihehkutuksen jälkeen yllätä. Heti kun tulee taas halpoja lentoja, jotka missasin lahjakkaasti loppuvuonna, niin mä niin ostan lennot.


Mikään ei ole tosiaan tätä pidemmällä suunnitelmissani, MUTTA nyt kaipailisinkin teiltä inspiraatiota ja vinkkejä, että mihin kannattaa tänä vuonna lähteä? Ensimmäiselle reissulle haluiaisin lähteä about kolmen viikon päästä ja mielellään johonkin, missä paistaa aurinko. Oon avoin kaikelle. Auttakaaa.