Postaustahti ollut hitainta ikinä, mutta yritetään aktivoitua. Palataan kesän Lappi-Norja roadtripille ja Lofoottien upeimmalle paikalle.

Kirjoittelin hetki sitten Lofoottien upeimmista rannoista, mutta silloin jätin vielä yhden rannan esittelemättä.

Kvalvikan rannalle päästäkseen pitää nähdä vähän vaivaa, sillä rannalle on patikoitava noin tunnin ajan. Tarkemmat patikointiohjeet löytyvät täältä. Hyvä huomioida se, että reittiä lähimpänä oleva parkkipaikka on aivan täynnä kauniina päivinä, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Me emme saaneet autoa tälle parkkipaikalle, mutta ajoimme eteenpäin noin kilometrin ja saimme auton siellä parkkiin. Huonolla tuurilla joduut jatkamaan vielä tästä.

Annan seuraavaksi kuvien puhua puolestaan.

Tältä näyttivät haikkailumaastot. Ensimmäinen kuva ylösnousemista, keskimmäinen kuva vuorien keskellä ja alimmassa kuvassa näkyy matka vielä alas. Reitti ei siis tosiaan ole mistään helpoimmasta päästä, ja kannattaakin olla varovainen liikkuvien kivien ja liukkauden kanssa. Ylösnousussa oli aika mutaista, mutta alastullessa mutaiset kohdat vähenivät jonkunverran. Toisinpäin sitten toki takaisinkävellessä… Polvet joutuivat aika koville tällä reitillä, mutta selvittiin. Ylöspäin kiivetessä on suht selkeät polut, joita pitkin pääsee kulkemaan, mutta alaspäin laskeutuessa ei, joten sieltä on sitten etsittävä kivien päältä sopivimpia reittejä.

Aika huikeeta. Ihanan vihreää ja kirkasta. Aurinko helli meitä koko päivän, reilu 20 astetta lämmintä ja aikalailla pilvetön taivas. Ei tarvinnut juuri miettiä kerrospukeutumista, pelkkä toppi päällä pärjäsi aivan loistavasti.

Kvalvikassa on mahdollisuus telttailla, mutta tavarat tosiaan pitää jaksaa kantaa sinne ja sieltä pois, eikä paikassa ole mitään fasiliteettejä. Maisemat ovat kuitenkin upeat.

Parhaat näkymät rannalle ovat viereiseltä Ryten vuorelta, ja tarkoituksemme olikin jaksaa vielä haikata sinne ihailemaan näkymiä. Lähdettiin matkaan, mutta tällä kertaa loppui kunto. Ei viitsitty vetää itseämme ihan loppuun asti, joten luovutettiin tämän vuoren osalta.

Menimme kuitenkin vähän matkaa vuorenrinnettä ylös, jotta saimme muutamat hienot kuvat. Rytenille on mahdollista nousta myös suoraan toisesta suunnasta, eikä tarvitse laskeutua rannalle asti, mutta halusin nähdä rannan ihan rannaltakin.

En kestä miten siistejä paikkoja tästä maailmasta löytyy. Lofooteillekaan en olisi välttämättä osannut lähteä ilman matkablogeja, sillä niistä luetut hehkutukset kasvattivat omaakin matkakuumetta ja kiinnostusta siihen suuntaan. Kun sopiva hetki koitti lapinreissulle niin oli selkeää, että yhdistetään Lofootit tähän reissuun. Lofootit olivat kaiken ajamisen arvoiset, mutta seuraavalla kerralla luulen lentäväni ainakin osan matkaa.

Tälläistä Kvalvikalla. Miltä näyttää?