Monthly Archives

lokakuu 2015

Päivä Salt Lake Cityssä

Mitä:  KUUMA päivä Salt Lake Cityssä  Missä:  USA, Utah  Milloin:  Kesäkuu 2015

Salt Lake City tuli roadtrippimme reitille ihan logistisista syistä. Mitään pakottavaa tarvetta päästä kaupunkiin ei ollut. Globe Called Home Jenni suositteli mormonitemppeliä, mutta oikein mitään muuta meillä ei ollut tiedossa tästä kaupungista. Lisäksi tärkeää oli päästä maistamaan In’n’Out hampulaisia, ja se tuli tehtyä. Muita etukäteisodotuksia kaupungista ei ollut.

Mä en ole uusissa kohteissa hidas matkustaja. Haluan nähdä mahdollisimman paljon uutta ja tutustua paikkoihin, joten jotain nähtävää oli tännekin saatava. Tutuissa kohteissa voikin ottaa enemmän rennosti ja elää hitaammin. Pienen googlettelun jälkeen Salt Lake Cityssä nähtäviksi asioiksi tulivat kaupunginkirjasto, mormonitemppeli ja itse iso suolajärvi.


Päivä alkoi ajelulla Big Cottonwood Canyonin maisemissa. Emme jalkautuneet täällä tekemään haikkeja ja jäi ehkä vaan ”ihan kiva” fiilikset paikasta. Yellowstonen jälkeen olisi tarvittu ehkä jotain vähän huikeampaa, jotta fiilikset olisivat nousseet kattoon.


Salt Lake City Public Library oli mielestäni upea. Rakastan kirjojen lukemista ja lapsuudessa ja nuoruudessani raahasin kirjastosta reppukaupalla kirjoja kotiin. Olisin voinut tässäkin kirjastossa pyöriä vaikka kuinka kauan.


Kävimme kirjaston alakerran kahviossa kahvilla ja sitten matkattiinkin kirjaston ylimpään kerrokseen, josta löytyy kattoterassi ja ihan mukavat näkymät vuorille. Katolla oli myös jonkunlainen mehiläisfarmi, mutta pysyin hyvin kaukana siitä.


Temppeliaukio, jossa sijaitsee Mormoni eli LDS eli The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints temppeli, museoita, vierailijakeskukset, kirjasto ja paljon muuta.


Aukiolla saa kierrellä vapaasti, tai vaihtoehtoisesti mennä opastetuille kierroksille, joita vapaaehtoiset (sisters? sisaret?) pitävät. Vapaaehtoiset työskentelevät paikassa ilmeisesti 18 kuukautta ja sen jälkeen palaavat ”normaaliin” elämään.


Vapaaehtoisia oli tällä hetkellä yli 40 eri maasta, ja näimme suomenkin lipun eräällä vapaaehtoisella. Juroja suomalaisia kun olemme niin emme jutelleet hänen kanssaan, vaan keskustelimme lyhyesti kiinalaisen vapaaehtoisen kanssa.



Temppeliin itsessään eivät vieraat pääse sisään, mutta ulkopuoleltakin temppeli näyttää hienolta. Ja on aika massiivinen jos yrität ihan läheltä saada kuvia. Kaikkiin muihin aukion rakennuksiin pääsee tutustumaan, joten paikassa on ihan riittävästi muutakin nähtävää. Oli törkeän kuuma päivä, joten oli mukava käydä välillä ilmastoiduissa vierailijakeskuksissa.


Mä en oikein tiedä, että mitä odotin suolajärveltä, mutta en ihan sitä mitä se oli. Voinko kuvailla sitä haisevaksi ja ankeaksi? Sitä se oli, enkä olisi ikinä uskaltanut mennä sinne uimaan/kellumaan, vaikka sitäkin voisi harrastaa. Ei kiitos.


Tämmöisiä juttuja löytyi siis Salt Lake Citystä.

Miltä Salt Lake City näyttää, kiinnostaisiko paikka? Meillä oli miellyttävä päivä siellä, mutta paikka tuli ehkä nähtyä yhdellä kertaa, eikä syntynyt mitään suuria himoja päästä paikkaan takaisin.

Haukankierros Nuuksiossa

Kotoani on 40 minuutin matka Nuuksioon, mutta vierailin siellä ensimmäistä kertaa vasta toukokuussa. Vedettiin ystäväni kanssa aloittelijoina 4 kilometrin mittainen Haukankierros, joka on helppo ympyräreitti puistossa. Tarkoitus oli käydä kesän aikana useampaan otteeseen harjoittelemassa Lappia ja Lofootteja varten, mutta harjoitukset jäivät tähän yhteen kertaan…


Toissaviikonloppuna kävin pyörähtämässä saman reitin, kun vein poikaystävän hänelle ensimmäistä kertaa Nuuksioon. Ihana syyslauantai oli saanut ihmiset liikenteeseen, ja porukkaa oli parkkipaikoilla ja laavuilla aivan törkeän paljon, mutta aika yllättäen reitillä saatiin kulkea rauhassa.




Fiilisteltiin syksyä, rauhaa ja Nuuksion ihania maisemia. Syksy on kyllä ihan parasta.


Pelkään aivan älyttömästi kaikkia maailman ötököitä, ja siitä syystä mun ja metsän suhde ei oo koskaan ollut kovin hyvä. En tiedä oonko rohkaistunut vai mikä on, mutta enää metsässä ei ahdista niin paljon. Joo, jos nään jotain lentävää niin panikoin, mutta uskallan aika hyvin mennä paikkoihin, joita olen ennen vältellyt. Koko sukuni oli hyvin epäileväinen loppukesän Lapin reissustani, mutta pärjäsin mielestäni aivan loistavasti.


Voinko väittää nauttivani metsässä samoilusta? En nyt ehkä ihan varauksetta. Vielä tarvitaan metsäharjoituksia. Ehdotin kuitenkin poikaystävälle, että tultaisiin ensi kesänä telttailemaan Nuuksioon, joten siis ihan oikeasti mä olen kehittynyt. Ja oon ylpeä siitä. Ehkä mä ens kesänä oon jo ihan hurahtanut puunhalailuun ja asun koko kesän teltassa.

Snapchat oli muuten tälläkin reissulla käytössä, joten jos kiinnostaa mun snäppäilyt niin laittakaa seurantaan marikasw. :)

Pahimmat ruokaöverit ikinä – Bacchanal Buffet

Kuten otsikko kertoo, on seuraavaksi luvassa kertomus siitä, kuinka vedin pahimmat ruokaöverit ikinä. (Pahoittelut jo valmiiksi kuvanlaadusta, en kehdannut jäädä tientukkeeksi tarkentelemaan kamerani kanssa. )

Vuonna 2013 jäi harmittamaan Las Vegasissa kun en ehtinyt kokemaan mitään buffettia. Kun suunnitelmat vuoden 2015 reissulle selkenivät ja Vegas tuli reitin varrelle, oli minulla yksi asia, jota halusin siellä päästä tekemään. Tarkoitus oli siis päästä syömään mahdollisimman överissä buffetissa.


Vegas, buffetit ja överiys sopivat hyvin yhteen. Kovinkaan pitkään ei tarvinnut miettiä, että minkä buffetin haluan kokea. Caesar’s Palacen Bacchanal Buffet huusi nimeäni ja sinne oli päästävä.  Itsenäisyyspäivän brunssi siellä kuulosti hyvältä, ja nälkäisinä marssimme 4th of Julyna Caesar’s Palaceen ja buffetin jonoon. Ilmoittautuminen tapahtuu automaateilla, josta saa arvion ajasta, joka pitää odottaa. Naamat vähän venähtivät siinä vaiheessa kun jonotuslipuke näytti odotusajaksi puoltatoista tuntia.

Ei lannistuttu vaan päädyttiin snobeilemaan ja maksettiin 50 dollaria express linesta ja selvittiin 10 minuutin jonotuksella. Oon ehkä käyttänyt joskus 50 dollaria johonkin järkevämpään, mutta no, oltiin lomalla ja oli itsenäisyyspäivä ja haluttiin syömään.

Itsenäisyyspäivän brunssi oli noin 65 dollaria per naama, eli kokonaisuudessaan meillä meni buffetissa ruokailuun 180 dollaria eli 167 euroa. En oo ikinä maksanut safkasta niin paljoa enkä varmaan ikinä tuu enää maksamaankaan, mutta kerrankos sitä. Bacchanal Buffetissa on normaaleina päivinä tarjolla aamupala, lounas ja päivällinen, mutta itsenäisyyspäivänä ainoa vaihtoehto oli brunssi. Peruslounas ilman express lineja jäisi alle sadan dollarin.


Sitten siihen ruokaan! (Pieni disclaimer tähän väliin. Olen aivan supernirso enkä siis syö kovinkaan erikoisia ruokia. Lisäksi inhoan esimerkiksi mereneläviä, jotka ovat ilmeisesti tässä buffetissa aivan mahtavia.) Ruokaa oli siis riittävästi (jäätävästi) ja se oli hyvää (ihanaa).



Löytyy erilaisia keittiöitä, joissa kokit tekevät edessäsi ruokaa, leikkaavat sinulle lihan ja kokkaavat creppejä toiveidesi mukaisesti. Monet annokset ovat valmiiksi aseteltu pienille lautasille ja voit niitä kantaa omaan pöytääsi niin paljon kun jaksat kantaa (ja toki myös syödä). Ainoa asia, mistä keksin moitittavaa on se, että kasvissushi vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. En niitäkään kaivannut enää sen jälkeen kun oli syönyt muutaman lautasellisen muutakin ruokaa.


Minihamppareita, vohvelikanaa, ristikkoperunoita, minihodareita, pizzaa, mac’n’cheeseä. Voiko olla jenkkimäisempää? Paikasta löytyy pääruokia varmasti ihan jokaiseen makuun! Löytyy siis mm. kiinalainen, italialainen ja meksikolainen keittiö. Kaikkea ei vaan pysty testaamaan, eli ensin suosittelen ehkä pyörähtämään buffetin läpi, jotta tiedät mitä tekee eniten mieli. Jos mieli tekee kaikkea, niin onnea vaan yritykselle.


Mä voisin varmaan elää jälkiruoalla. En tiedä pystynkö sanoin kuvailemaan, mitä kaikkea ihanaa oli tarjolla, mutta siis yritetään. Jälkiruokaa oli niiiiin paljon. Söin elämäni parhaan suklaasoufflen, ihania muita suklaajälkiruokia ja vielä siinä vaiheessa kun vatsa oli räjähtämispisteessä, oli haettava jäätelöä. Jos olisin kehdannut niin olisin syönyt varmaan pelkkiä jälkiruokia. Pöydästä löytyi kaikkea mahdollista. Karkkia, suklaata, kuppikakkuja, erilaisia leivoksia, vohveleita, pannukakkuja, tuoreita hedelmiä. Kyllä kelpasi herkutella.


Ympäristöstäkään ei ole mitään valittamista. Me pääsimme ehkä rauhallisimmalle osastolle, josta löytyi aasialainen ruoka, mutta oikeastaan missään ei joutunut jonottamaan ja ruokaa ja kaikki toimi hyvin. Ravintola oli koko ajan täynnä ihmisiä, mutta silti ei tullut mitään liian tukkoista fiilistä, joten pisteet siitäkin.

Pieni morkkis tuli buffetin hinnasta, mutta ruoka oli aivan mahtavaa, joten nopeasti siitäkin pääsin yli. Nyt on nälkä ja ikävöin Bacchanal Buffetin jälkiruokapöytää. Jos haluat kokea Las Vegasissa ökybuffetin niin ehdottomasti voin suositella Bacchanal Buffetia!

Horseshoe Bend

Horseshoe Bend Arizonan Pagessa oli ehdottomasti kesän roadtripin must see – kohteita. Kuvat paikasta näyttivät upeilta ja siellä käyneet tutut hehkuttivat paikkaa.


Olimme varanneet Antelope Canyon kierrokseen kello 13.30, mutta koska vähän säädettiin kesäajan kanssa, olimme puolitoista tuntia etuajassa Pagessa. Emme päässeet aiemmalle Antelope Canyon kierrokselle, joten päätimme, että käydään pikaisesti haikkaamassa Horseshoe Bend tässä välissä. Kevyet 40 astetta lämmintä, kello noin 12 päivällä ja aurinko porottaa täysillä. Ei ehkä kaikista paras aika mennä paikkaan, mutta se sopi juuri silloin täydellisesti aikatauluihin, joten oli vaan mentävä.

En tiedä, olinko varautunut jotenkin superhyvin henkisesti matkaan, koska mitään kuumuusahdistusta ei tullut. Lippis päässä ja vettä reilusti mukana. Ei lyhyt haikki toki mikään nautittava ollut, kengät täynnä hiekkaa ja siis oli kuuma, mutta odotin pahempaa.


Jengi vetää täälläkin vähän hasardeja selfieitä, ja siis oon aika varma, että nykyisellä meiningillä täällä tulee tapahtumaan onnettomuuksia… Olkaa varovaisia selfieidenne kanssa!


Taas yksi sellainen paikka, missä oma olo tuntuu pieneltä ja voi vaan ihmetellä luonnon upeita luomuksia. GoPro kameralla saatiin ikuistettua paikka kokonaisuudessaan, omasta kamerasta puuttuu laajakulmaobjektiivit.


Kyllä noita näkymia kattelee. Oli ihana istua kivellä ja fiilistellä ja ihmetellä näkymiä. Olisi hauskaa myös päästä alas joelle veneretkelle, ja saada sieltä erilainen perspektiivi paikkaan.


Reitti takaisin. Kaukaisuudessa näkyy pieni auringonsuoja, jossa voi ottaa hetken lepiä ja jatkaa sitten loppumatkan takaisin autolle. Mekin otimme tässä lyhyen välikuoleman. Matkaa on molempiin suuntiin 1,2 kilometriä, eli edestakaisesta matkasta tulee 2,4 kilometrin setti. Ei todellakaan siis paha, mutta siinä kuumuudessa ja hiekassa tarpoessa matka tuntuu aika pahalta.


Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos Pagen alueella liikutte. Paikka on maksuton, ja siis hyvin varustautuneena jaksaa varmasti kävellä reunalle kuumaankiin aikaan. Ilman vettä en suosittele kuumimpaan aikaan reunalle kävelemään.

Miltä Horseshoe Bend näyttää?

P.S. Rakastan mun Nikejä, en tiedä miten oon joskus selvinnyt reissuilla ilman lenkkareita.