Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kilpisjärvi & Lofootit

Telttailusta selvitty hengissä (just ja just)! Lyhyesti sanottuna Lofootit teki vaikutuksen ja Kilpisjärvi ei. Lofooteilla oli lämmin, Kilpisjärvellä ei. Sekin selittää tätä mielipidettä aika paljon. Oli ehkä vähän mukavampi nukkua yli kymmenen asteen lämpötilassa teltassa kun noin neljän asteen… Luvassa siis kylmiä postauksia Kilpisjärveltä ja aurinkoisia Lofooteilta.


Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Lapissa ja Suomen Lapista jäi mieleen kitukasvuiset puut, valoisuus ja porot! Mua pelotti ajaa porojen vierestä, koska en luottanut siihen, etteivät ne hyppäisi auton eteen. Ajettiin Vantaalta Kilpisjärvelle yhden päivän aikana, pysähdellen aina kun siltä tuntui. Menomatkalla ei ollut mitään ongelmaa ajaa 1200 kilometriä päivän aikana, koska kaikki siistit jutut olivat vielä edessäpäin, mutta paluumatka oli aika nihkeä. Ruotsissa ja Suomessa ei ollut oikein enää edes mitään pysähtymisen arvoisia paikkoja, joten yritettiin vaan päästä mahdollisimman nopeasti kotiin.


Kilpisjärvi iltahämärässä. Käytiin ensimmäisenä päivän tsekkaamassa Malla-laivan lähtöpaikka, kokeiltiin vettä ja todettiin se jääkylmäksi. Ei tehnyt mieli mennä uimaan. Oli ihana rankan ajopäivän jälkeen vain hengailla hetki järvenrannassa ja fiilistellä. Asuvalintana oli toppatakki ja pipo.


Parin yön yöpymispaikka Kilpisjärven Retkeilykeskuksessa. Kaksi yötä kahdelta henkilöltä maksoi muistaakseni yhteensä 44 euroa, eikä mitään aavistusta onko se paljon vai vähän. Tuntuu paljolta, mutta en tosiaan ole mikään asiantuntija. Tällä hinnalla sai käyttöön vessat, suihkut ja kesäkeittiön. Ei tarvinnut säätää trangian kanssa kun päästiin kokkailemaan keittiössä. Muita telttailijoita oli liikenteessä supervähän, molempina öinä taisi olla kaksi tai kolme muuta telttaa lähistöllä. Yöt Kilpisjärvellä olivat tosiaan aivan jäätäviä, ja ensimmäisen yön nukuin kesämakuupussissa, jonka comfort lämpötila oli 13 astetta. Oli kylmä. Toisena yönä minulla oli kaksi makuupussia ja villaviltti, helpotti vähän.


Lofooteille ajettiin sitten kahden yön jälkeen, ja maisemat muuttuivat huikeiksi samantien kun päästiin Norjaan! Vuoria ja vuonoja, mutkaisia teitä ja asuntoautoja. Tämä oli ensimmäinen kertani myös Norjassa, ja tykkäsin kyllä Pohjois-Norjan maisemista. Ehdottomasti voisin palata myös Lofooteille, mutta ehkä mielummin lentämällä ainakin osan matkasta. Lofooteilla oli päivisin reilu 20 astetta lämmintä, ja yötkään eivät olleet mitenkään jäätäviä, joten telttailu täällä ei ollut niin epämiellyttävää.


Lofoottien haikkailumaastot olivat jotain uskomatonta, ja tulinkin siihen tulokseen, että lämpimässä ilmassa haikkaileminen sopii mulle. Ja toinen ahaa-elämys oli myös se, että musta ei ehkä olisikaan pidemmälle vaellukselle yhtään missään, koska telttailuelämä ei ollut ihan mun juttu. Jos joku pystyttäisi ja purkaisi mun teltan ja tietäisin, että yöllä ei tule kylmä, asia olisi ehkä toisin. Päivähaikit ja lämmin ilma, se toimii!

Postauksia luvassa siis Kilpisjärven haikeista, Lofoottien UPEISTA rannoista ja muista Lofoottimaisemista. Stay tuned! Mites teillä, onko telttailu teidän juttu vai ei? Entä haikkailetteko mielummin paikkoihin vai menette sellaisiin paikkoihin joihin pääsee autolla?

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply