Monthly Archives

elokuu 2015

Anacortes Whale Watching

Kun päädyttiin lentämään Seattleen, oli yksi ensimmäisistä googlettamistani asioista valasretket. Seattlen kaupungista voi myös tehdä valasretkiä, mutta päädyimme ajamaan Anacortes nimiseen kaupunkiin, joka on vajaa parin tunnin päässä Seattlesta. Retki oli sikahintainen (100 dollaria naama) mutta oli se sen arvoinen. Anacortesista on lyhyempi laivamatka bongailemaan valaita, sekä vähemmän porukkaa ja laivoja. Island Adventures oli myös saanut erinomaista palautetta, joten valinta oli helppo.


Laiva lähti aamulla yhdeksältä ja retki kestää 5-6 tuntia, riippuen siitä miten pitkälle tarvitsee mennä, ennen kuin valaita löydetään. Me olimme varustautuneet kunnon vaatetuksella, pitkähihaisilla paidoilla ja takeilla, koska Islannin valasretkellä viime vuoden elokuussa oli jäätävän kylmä. Virhe. Tällä retkellä koko päivän paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja lähes koko matkan pärjäsi lyhythihaisella paidalla.


Kesäkuun lopuilla voi oikeastaan nähdä melkein mitä vain valaita, itse toivoin ryhävalaita ja poikaystävä miekkavalaita. Parin tunnin veneilyn jälkeen alkoi miekkavalaita näkyä ja vietettiinkin pitkä aika yhden lauman kanssa. Jos valaita ei näy, ovat maisematkin ihan ok, mutta 100 dollaria pelkästä veneretkestä tuntuu vähän nihkeältä.








Olen niin iloinen siitä, että päästiin näkemään miekkavalaita (ja muutamia muita eläimiä) omassa elinympäristössään eikä missään Sea Worldissa. Jos jotain huvittaa vielä mennä Sea Worldiin niin katsokaa vaikka dokkari Blackfish ja ehkä muutatte mielenne. Retki oli erittäin hyvin järjestetty, saatiin olla todella rauhassa muilta veneiltä, eikä tosiaan häiritty valaita vaan pysyttiin hyvän matkan päässä. Pisteet siis Island Adventuresille tästäkin.

Onko paikalla muita valasfaneja? Mä en oo vieläkään nähnyt ryhävalaita, joten mun valasbongailu ei jää tähän!

National Park Service

Yhdysvaltojen National Park Service on ihan huikee juttu. NPS hallinnoi jenkkien kansallispuistoja, kansallismonumentteja ja monia historiallisia paikkoja. Nettisivuilla voi surffailla vaikka tunteja tutustuen uusiin kansallispuistoihin, suunnitella mitä teet kansallispuistoissa ja harrastaa yleistä fiilistelyä. Toimii! Lähitulevaisuudessa tulee postauksia kansallispuistoista varmaaan kyllästymiseen saakka, mutta koittakaa kestää. Onneksi muutkin ovat hurahtaneet kansallispuistoihin, joten en ole yksin tämän kanssa.

Tässä ensin siis lyhyt kooste kaikista kansallispuistoista joissa vierailimme, myöhemmin pureudutaan kaikkiin puistoihin omina postauksinaan. Kävimme roadtripillämme kuudessa eri kansallispuistossa. Nämä kansallispuistot olivat Mount Rainier, Glacier, Yellowstone, Grand Canyon, Yosemite ja Crater Lake.

Mount Rainier


Mount Rainier National Parkissa ehdittiin viettää vain noin pari tuntia. Lähinnä ajoimme puiston päätietä ja pysähtelimme ottamaan kuvia eikä todellakaan jääty nautimaan maisemista. Ei näin! Kansallispuistoista pitää nauttia, ja onneksi muissa puistoissa ehdimme tehdä tätäkin. Rainierista ei siis jäänyt ihmeellisiä fiiliksiä, paljon metsää ja vihreää, ihana Mount Rainier taustalla lumihuippunsa kanssa. Palaisin kuitenkin ehdottomasti tutustumaan puistoon lisää.

Glacier


En oo ehkä ikinä missään nähnyt niin hienoja maisemia kun Glacier National Parkissa. Mä en tiedä pystynkö kuvailemaan sanoin niitä mitenkään, ihan uskomatonta. Vietetiin Glacierissa koko päivä, mutta niin paljon jäi vielä näkemättä. Tää oli kaikista näistä puistoista ehkä ökyin maisemien puolesta ja helppo varsinkin roadtrippaajille, koska ihan vaan autolla ajaessa tuli koko ajan huikeampia maisemia.

Yellowstone

Yellowstone odotukset olivat aivan megalomaanisen korkealla, mutta puisto kyllä lunasti ne aikalailla täysin. Kolme päivää upeita paikkoja, luontoa ja eläimiä. Mitä muuta vois toivoa? Ihan käsittämätön miten yhdessä puistossa voi olla niin paljon kaikkea. Tästä kuulette vielä niin paljon. Yellowstonesta tuli poikaystävän lempparipuisto, mulla jää just ja just kakkossijalle. Tää on ihan ehdoton paikka eläinystäville!

Grand Canyon


Kaksi vuotta sitten kävimme Grand Canyon Westillä, joka on Hualapai heimon omistamaa aluetta, ei kansallispuistoa. Paikka vaikutti jo silloin, ja halusin ehdottomasti päästä käymään varsinaisen kansallispuistonkin puolella. Harmiksemme emme voineet olla täällä auringonnousun tai laskun aikaan, mutta siis en valita näkymistä muinakaan aikoina. Suosittelen täällä oikeasti hiljentymään ja vaan ihmettelemään mestan mahtavuutta.

Yosemite


Yosemite. Mun mielestä kaikista paras kansallispuisto. Kaksi vuotta sitten ajettiin vain Tioga Passia pitkin puiston läpi, nyt tultiin myös Tioga Passin kautta, mutta pysähdyttiin puistoon kahdeksi yöksi. En oo pitkään aikaan ollut niin rikki kun reilun 15 kilometrin haikkailun jälkeen puistossa, mutta silti päivät Yosemitessa olivat mahtavat. Yosemite on mun mielestä haikkailijalle ihan täydellinen paikka. Reiteissä on vaikka kuinka paljon valinnanvaraa, löytyy vaikeaa ja helppoa, pitkää ja lyhyempää. (Kelpaa myös julkkiksille, Mila Kunis ja Ashton Kutcher vauvoineen kävelivät rennosti vastaan!)

Crater Lake


Crater Lakeen tutustuttiin myös aika pikaisesti, mutta paikka oli myös hieno. Ensi kerralla haikkaisin joko alas järven rannalle tai ylemmäs vuorille katselemaan näkymiä. Tällä kertaa riitti lyhyemmät kävelyretket järven ympärillä. Aurinkoisina päivinä otetut kuvat täältä näyttävät upeilta, meidän vierailumme aikana oli vähän pilvistä.


Siis kiteytettynä, kansallispuistot on parasta, varatkaa kaikille aikaa (paljon!) ja ostakaa America the Beautiful Annual Pass 80 dollarin hintaan! Se kattaa kaikkien kansallispuistojen sisäänpääsyn vuoden aikana niin monta kertaa kun vaan jaksat käydä. Esimerkiksi Yellowstonen sisäänpääsymaksu on 30 dollaria (yhdellä sisäänpääsymaksulla saa tavallisesti vierailla puistossa seitsemänä päivänä) joten kortti maksaa itsensä pikaisesti takaisin. Maksaessa sisäänpääsyä tai näyttäessä korttia saa puiston kartan sekä must see kohteet ja puistojen kohokohdat kätevinä esitteinä.

Mitkä on teiän mielestä parhaat kansallispuistot ja missä haluaisitte käydä? Jakakaa mun kanssa!

Kilpisjärvi & Lofootit

Telttailusta selvitty hengissä (just ja just)! Lyhyesti sanottuna Lofootit teki vaikutuksen ja Kilpisjärvi ei. Lofooteilla oli lämmin, Kilpisjärvellä ei. Sekin selittää tätä mielipidettä aika paljon. Oli ehkä vähän mukavampi nukkua yli kymmenen asteen lämpötilassa teltassa kun noin neljän asteen… Luvassa siis kylmiä postauksia Kilpisjärveltä ja aurinkoisia Lofooteilta.


Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Lapissa ja Suomen Lapista jäi mieleen kitukasvuiset puut, valoisuus ja porot! Mua pelotti ajaa porojen vierestä, koska en luottanut siihen, etteivät ne hyppäisi auton eteen. Ajettiin Vantaalta Kilpisjärvelle yhden päivän aikana, pysähdellen aina kun siltä tuntui. Menomatkalla ei ollut mitään ongelmaa ajaa 1200 kilometriä päivän aikana, koska kaikki siistit jutut olivat vielä edessäpäin, mutta paluumatka oli aika nihkeä. Ruotsissa ja Suomessa ei ollut oikein enää edes mitään pysähtymisen arvoisia paikkoja, joten yritettiin vaan päästä mahdollisimman nopeasti kotiin.


Kilpisjärvi iltahämärässä. Käytiin ensimmäisenä päivän tsekkaamassa Malla-laivan lähtöpaikka, kokeiltiin vettä ja todettiin se jääkylmäksi. Ei tehnyt mieli mennä uimaan. Oli ihana rankan ajopäivän jälkeen vain hengailla hetki järvenrannassa ja fiilistellä. Asuvalintana oli toppatakki ja pipo.


Parin yön yöpymispaikka Kilpisjärven Retkeilykeskuksessa. Kaksi yötä kahdelta henkilöltä maksoi muistaakseni yhteensä 44 euroa, eikä mitään aavistusta onko se paljon vai vähän. Tuntuu paljolta, mutta en tosiaan ole mikään asiantuntija. Tällä hinnalla sai käyttöön vessat, suihkut ja kesäkeittiön. Ei tarvinnut säätää trangian kanssa kun päästiin kokkailemaan keittiössä. Muita telttailijoita oli liikenteessä supervähän, molempina öinä taisi olla kaksi tai kolme muuta telttaa lähistöllä. Yöt Kilpisjärvellä olivat tosiaan aivan jäätäviä, ja ensimmäisen yön nukuin kesämakuupussissa, jonka comfort lämpötila oli 13 astetta. Oli kylmä. Toisena yönä minulla oli kaksi makuupussia ja villaviltti, helpotti vähän.


Lofooteille ajettiin sitten kahden yön jälkeen, ja maisemat muuttuivat huikeiksi samantien kun päästiin Norjaan! Vuoria ja vuonoja, mutkaisia teitä ja asuntoautoja. Tämä oli ensimmäinen kertani myös Norjassa, ja tykkäsin kyllä Pohjois-Norjan maisemista. Ehdottomasti voisin palata myös Lofooteille, mutta ehkä mielummin lentämällä ainakin osan matkasta. Lofooteilla oli päivisin reilu 20 astetta lämmintä, ja yötkään eivät olleet mitenkään jäätäviä, joten telttailu täällä ei ollut niin epämiellyttävää.


Lofoottien haikkailumaastot olivat jotain uskomatonta, ja tulinkin siihen tulokseen, että lämpimässä ilmassa haikkaileminen sopii mulle. Ja toinen ahaa-elämys oli myös se, että musta ei ehkä olisikaan pidemmälle vaellukselle yhtään missään, koska telttailuelämä ei ollut ihan mun juttu. Jos joku pystyttäisi ja purkaisi mun teltan ja tietäisin, että yöllä ei tule kylmä, asia olisi ehkä toisin. Päivähaikit ja lämmin ilma, se toimii!

Postauksia luvassa siis Kilpisjärven haikeista, Lofoottien UPEISTA rannoista ja muista Lofoottimaisemista. Stay tuned! Mites teillä, onko telttailu teidän juttu vai ei? Entä haikkailetteko mielummin paikkoihin vai menette sellaisiin paikkoihin joihin pääsee autolla?

 

Sleepless in Seattle

Noniin nyt jos päästäisiin asiaan vihdoin ja purkamaan Amerikka roadtrippiä vuosimallia 2015.

Aloitimme roadtrippimme lentämällä Reykjavikin kautta Seattleen ja vietimmekin siellä reissumme kolme ensimmäistä yötä. Koko tätä aikaa emme viettäneet kaupungissa, koska lähistöllä on niin paljon muutakin mielenkiintoista ja päiväretkiä tehtiin paljon. Mulla tuli Seattlesta mieleen San Francisco. Paljon mäkiä ja jotenkin vapaa tunnelma. Tosin saatiin kyllä Seattlessa nauttia paljon paremmista keleistä kun aikanaan San Franciscossa.


Ensikertalaisina Seattlessa ehdimme nähdä melkein kaiken, mikä halusimme. Ihastelimme kaupunkia yläilmoista, tutustuimme Pike Place Marketiin, näimme purkkaseinän ja hengailimme kaupungilla. The Museum of Flight jäi seuraavaan kertaan, koska poikaystävä ei ollut innostunut tästä. Mä olen lentokonefani, joten tänne on päästävä mielellään vielä tulevaisuudessa.


Jätettiin auto parkkiin ja aloitettiin kaupunkiin tutustuminen Columbia Centerin Observation Deckiltä. 14 dollaria ja pääset ihastelemaan Seattlea yläilmoista ja kaukaisuudessa näkyviä vuoria. Yhdellä sisäänpääsymaksulla pääsee samana päivänä useammankin kerran sisään, ja jos emme olisi olleet niin poikki ensimmäisen päivän jälkeen, olisimme menneet vielä ihastelemaan auringonlaskua sieltä. Seattlen maamerkki Space Needle, joka näkyy ylimmässä kuvassa keskellä, on toinen vaihtoehto korkeuksiin, mutta se on vähän kalliimpi (18-24 dollaria) ja näkymät eivät ilmeisesti ole ihan yhtä mahtavat. Lisäksi Space Needlessä käy paljon enemmän porukkaa, Columbia Centerissä saatiin olla aamulla hyvin rauhassa ja korkeammalla kun Space Needlessä. Näkymät Mount Rainierille täältä olivat myös huikeat, lumihuippuiset vuoret, kyllä kiitos.


Columbia Centeriltä pääsi jatkamaan kävellen Pike Place Marketille. Pike Place oli täynnä pieniä kauppoja ja muistutti minua rakastamastani Lontoon Camden Townista. Jotenkin en raaskinut ensimmäisen päivän takia ostaa täältä mitään, pyörimme vain ja fiilistelimme markkinatunnelmaa. Pike Place on monessa eri kerroksessa, mutta katutaso ja sen kalatiskit olivat aivan tupaten täynnä porukkaa puolenpäivän aikoihin. Muualla kun katutasossa oli väljää ja sai rauhassa tutustua ympäristöön ja putiikkeihin.


Mä en tiedä onko mussa jotain vialla, mutta mun mielestä Pike Place Marketin alla sijaitseva purkkaseinä oli hirveen hauska juttu. Kaikki kenelle oon näyttänyt jälkikäteen kuvia mestasta on katsellut mua vähän kulmat kurtussa ja poikaystävä ei olisi halunnut paikanpäällä olla lähelläkään seiniä. Wikipedian mukaan paikka on viiden pöpöisimmän turistinähtävyyden joukossa, mutta siis onhan toi nyt jotenkin jäätävän huvittava paikka.


Pike Place Marketilta jatkettiin matkaa Seattle Downtownin Waterfrontiin, josta mieleen jäi lähinnä kodittomat. Muuten paikka oli ihan nätti, mutta kodittomat harmittivat, koska en tiedä mitä voisin tehdä auttaakseni. Rahaa? Ruokaa? En mä varmaan jokaiselle voi viedä kassillista ruokaa.


Nää tämmöset kadut muistuttivat mua niin paljon San Franciscosta! Mäkiä, korkeita taloja ja kapeita teitä. Kahviloita jokaisessa kulmassa, ja ensimmäinen Starbucks on lähtöisin myös Seattlesta. Ei olla niin suuria Starbucks faneja, joten sinne ei jaksettu mennä.


Tässä vielä ikonen Space Needle. Kävin pyörimässä puistossa, jonka keskellä Space Needle on, ja varsinkin aurinkoisena päivänä aika ihanteellinen paikka piknikille. Seattlessa on usein sumuista ja sateista, mutta me ei todellakaan koettu mitään tälläistä. Nautittiin Seattlesta täydestä auringonpaisteesta kuten kuvista ilmenee.

Tulin reissun jälkeen siihen tulokseen, että suurkaupungit on ihan mun juttu. Pikkukaupungeissa on oma viehätyksensä, mutta kyllä mä nautin enemmän hektisestä suurkaupungin fiiliksestä. Seattle siis todellakin sytytti ja ehdottomasti voisin vierailla siellä uudelleen! Miltä Seattle näyttää?