Kielimatkalla Bad Gasteinissa

Mistä tietää, että teiniangsti on ollut pahimmillaan? Siitä, että seuraava paikka on ollut mun mielestä 16-vuotiaana maailman ankein paikka.

 

Lukion ensimmäisen luokan jälkeen isäni kysyi, että haluaisinko lähteä taas kielimatkalle. Olin edelliskesänä viettänyt kolme mahtavaa viikkoa Englannissa Bournemouthissa kielimatkalla, joten tottakai halusin lähteä. Nopeasti äidiltä luvan kysyminen ja sitten paikan päättäminen. Olisin halunnut uudestaan Bournemouthiin, mutta päädyttiin siihen, että kannattaa kokeilla jotain muuta paikkaa. Kohteeksi valikoitui sitten Itävalta ja siellä Bad Gastein. Bad Gasteinissa olo oli vähän erilaista kun yleensä kielimatkoilla. Yövyimme hotellissa emmekä isäntäperheissä, ja aikaa tuli vietettyä paljon enemmän isoissa porukoissa. Oma porukkamme meillä oli aivan mahtava, ja se olikin ainoa syy, että jaksoin kolme viikkoa. Värjättiin toistemme hiuksia, meikattiin toisiamme, oltiin yötä väärissä huoneissa ja juotiin litroittain Red Bullia. Ruoka oli pahaa, ohjaajat eivät olleet kivoja, muut kielimatkalaiset eivät olleet kivoja, kauppoja ei ollut, kaikki jutut mitä oli pakko tehdä, olivat ankeita. Ai mikä angsti?

Meiän huoneet näytti siis tältä. Ah ihana nostalgia ja muistot. <3 Kielimatkan jälkeen pidettiin muutama vuosi yhteyttä uusien ystävien kanssa, mutta enää en oikeastaan juttele kenenkään kanssa. Yhteydenpito on jäänyt satunnaisiin facebook ja instagram tykkäyksiin mikä on harmi. Ehkä mä joku päivä tässä kyselen kuulumisia ja ehdotan suomessa asuville treffejä.

Mä en oikeesti kertaakaan kielimatkan aikana ajatellut, että onpa tää BG hieno paikka. Nyt jälkikäteen kun katson kuvia niin mitääää missä mun aivot on ollut? Koska onhan toi nyt aivan upee paikka kesälläkin. Muutamat tuttuni ovat käyneet talvisin Bad Gasteinissa laskettelemassa ja ovat kehuneet paikkaa ja voin hyvin uskoa, että rinteet ovat mahtavia. Kesällä pääsee vaijerihissillä ylös vuorille ja ylhäältä on kävelyreittejä alas. Noi maisemat on mun mielestä ihan törkeen upeita ja en voi uskoa etten oo niistä silloin ollut fiiliksissä… Kesä on siis loistavaa patikointi ja pyöräily aikaa, mutta mä en tiedä hirveen montaa 16-vuotiasta ketä se kiinnostaisi. Meitä olisi kiinnostanut shoppailu.

Salzburgiin on noin tunnin junamatka Bad Gasteinista, ja siellä päästiin lopulta käymään pari kertaa. Äitini täytyi faksata hotelliimme lupalappu, että saisin lähteä muiden kanssa ilman valvojaa käymään kaupungissa. Menimme Salzburgissa Ikeaan ja söimme lihapullia, mutta en oikeastaan sieltä muista. Oon niin onnellinen, että oon aina tykännyt valokuvata, koska niiden kautta pystyy palaamaan muistoihin paljon tarkemmin. Jotkut kuvat tuovat mieleen niin elävästi hetket ja keskustelut. Esimerkkinä allaoleva kuva ja tilanne, jonka muistan niin selkeästi katsoessani sitä. Päätin oikaista kävelytieltä vuorenrinnettä pitkin, jotta pääsisin nopeammin alaspäin. Vauhdista tuli vähän liian kova, kaaduin ja satutin polveni. Naurettiin niin paljon kun linkutin loppumatkan alaspäin. Housut pysyivät ehjinä, koska muistan käyttäneeni niitä vielä pitkään matkan jälkeen. Tää on mun mielestä parasta kuvissa. Muistaa jotkut pienet ehkä merkityksettömät hetket ja tulla iloiseksi niitä ajatellessa. Tästä mun kaatumisestakin syytettiin varmaan Bad Gasteinia.

Vannoin 16-vuotiaana, etten koskaan enää palaa Itävaltaan, mutta nyt voisin kyllä niin syödä sanani. Oon lähettänyt äidilleni kortin Bad Gasteinista, jossa lukee ”tää paikka on ankeempi ku Korso”. Aivot Marika, aivot. Onks teillä paikkoja, joita ootte joskus vihanneet, mutta mieli on muuttunut? Tai onko teiniangsti koskaan pilannut jonkun paikan teiltä?

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Inka sunnuntai, toukokuu 3, 2015 at 18:01

    Haha, mitkä naurut! :D Ja ahh, Itävalta. Mää niin vihaan sitä paikkaa.. Ja toisaalta en sitten ollenkaan. Vaikka olin jo parikymppinen ollessani siellä vaihdossa, en välttis ihan tajunnu ottaa kaikkea irti siitä neljästä siellä vietetystä kuukaudesta. Sen jälkeen palasin kerran ja se oli aika jees, ehkä vielä uudestaan joskus.

    Näin sitä meni taas helmiä sioille, niin sun kuin munkin kohdalla. Aina ei vaan voi olla hereillä!

    • Reply marikaw maanantai, toukokuu 4, 2015 at 18:24

      Joo ei aina voi olla hereillä. :D Mä vihasin sitä paikkaa silloin niin paljon… Huoh.

  • Reply Maarit Johanna sunnuntai, toukokuu 3, 2015 at 22:44

    Mulla on ihan samat fiilikset monista reissuista mitä oon tehny vaikka porukoiden kanssa. Jälkikäteen kattoo vaan kuvia ja miettii että miksi minusta reissuilla on ollut TYLSÄÄ. Voin vain samaistua, painiskelen ihan samojen tuntemusten kanssa. P.S Ihan huikean hieno banneri!!

    • Reply marikaw maanantai, toukokuu 4, 2015 at 18:25

      Mä en oo niin paljon tehnyt vanhempien kanssa reissuja että niistä ois tollaset fiilikset mut joo varmasti ihan sama. :D Onneks sentään tajutaan mitä urpoja ollaan oltu… Ja kiitti! :)

    Leave a Reply