Etusivulle
Monthly Archives

huhtikuu 2015

Reissulook todellisuus

Archie Gone Lebanon Inka joskus päälle kuukausi sitten postasi noloja/realistisia reissukuvia matkoilta ja haastoi siinä samassa muut samaan settiin. Mä oon myöhässä kuten tavallista, mutta ajattelin kuitenkin kantaa korteni kekoon. Eli tarkoitus oli kertoa kuvin, miltä näytetään oikeasti reissussa ja noloja kuviahan mulla riittää. Blogiin toki yleensä päätyy aina parhaimmat kuvat, mutta behind the scenes matskua on ja paljon.

Mun kuvaajana yleensä toimii poikaystävä, ja hänellä ei hirveän paljon ole kärsivällisyyttä kuvata mua. (”Viel yks, viel yks, EI VIELÄ, oota vaihan asentoo.” Kuulostaako tutulta?) Aina kun mä kuvaan muita ihmisiä niin otan mahdollisimman monta kuvaa, jotta saa valinnanvaraa ja on suuremmat mahdollisuudet onnistuneisiin kuviin. Onneksi poikaystävä on tässä vuosien saatossa kehittynyt, ja ottaa aina useamman kuvan, vaikka ei siihen kovin paljon keskittyisikään.

Eli pidemmittä puheitta, Marika matkalla!

Tää kuva periaatteessa nolottaa mua ihan sikana, mutta toisaalta ei. Tää on myös instagramissa, joten en mä tätä liikaa häpeä. Lähinnä tää naurattaa mua niin paljon, että oli pakko julkaista. Tältä näyttäisin aina jos kehtaisin. <3 Kaapua sovittaessa nauratti aivan superpaljon, ja vaikka se noin hyvin istuukin niin jäi se kauppaan. Universal Studiosin Wizarding World of Harry Potterissa fanityttöilemässä.

Tää on mun poseerausilme. Samantien kun kamera tulee esille, niin mun ilme muuttuu tämän näköiseksi ja poikaystävä nauraa. Näytän siis aina tältä kun yritän näyttää kuvissa järkevältä ja totaaaaaaa……. En tiedä, pitäis ehkä vaihtaa ilmettä. Tai yleensä vaihtelen tän ja pepsodent-hymyn välillä, voitte mennä vaikka instagramista kattomaan, aina jompikumpi ilme.

Pitkähiuksiset naiset varmaan tuntee mun tuskan. Vähänkin kun tuulee niin tukka lentelee ympäriinsä ja kuvat on mahtavia. Nää pönötyskuvat on pahimpia ja otan niitä ihan jokapaikassa! Eihän näissä oo mitään järkeä…

Mä en tiedä voisinko näyttää enempää kärsivältä turistilta?! Matkalla Vatikaanissa opastetulla kierroksella, opas luureissa ja maailman tyylikkäin olkihattu suojaamassa lämpöhalvaukselta.

Mitä. Mä. Teen. ?

Häikäsee. Häikimiskuvia on varmaan satoja. Pidän yleensä aina arskoja kuvissa koska en tykkää siristelyilmeestäni.

Tää on niin peruskuva kanssa musta. Pyydän poikaystävää ottamaan kuvan ja alan miettimään näytänkö järkevältä, vaihdan asentoa, kerään itteni ja sitten kuvat onkin otettu.

Niin todellisuutta. Mä makaamassa lentokentällä ja syömässä karkkia. Joka ikinen kerta.

Parin normaalin otetun kuvan jälkeen muutun tän näköiseksi. Not cool…

Samaa sarjaa…

… Kuinka vaivaantuneelta voi näyttää vahanukke Obaman kanssa?! Siis miks mä pönötän noin enkä nostanu tota puhelinta tai vaik esitä juttelevani Obamalle. Ei, Marika istuu ja on awkward, en kestä.

Tältä mä siis näytän matkalla, kehtaisitteko liikkua mun kanssa?

P.S. Muutin ulkoasun, onko kiva?

2 kommenttia
tiistai, huhtikuu 28, 2015 by

New York State of Mind

Fiilistelyä vuoden takaiselta New Yorkin matkalta. (Kärsin ihan järkyttävästä New York kuumeesta.) Muutama viikko sitten oli Nuorten aikuisten Amerikka verkosto NAME:n New York matkailuilta ja se ei todellakaan helpottanut tätä matkakuumetta. Oli ihana kuunnella ihmisten New York kertomuksia ja varsinkin 50 State Puzzlen Ullan kertomus Nykissä asumisesta oli ihan mahtavaa.

Olin aikalailla tasan vuosi sitten ensimmäistä kertaa New Yorkissa. En voi sanoa, että olisin rakastunut palavasti New Yorkiin ensisilmäyksellä. Musta tuntuu, että olin niin hämilläni siitä kaikesta, etten pystynyt sisäistämään koko tilannetta. Olin superfiiliksissä, mutta vähän hämmentynyt. Nyt ajatellessani New Yorkia, olen ihan täynnä rakkautta. En malttaisi odottaa sinne palaamista, tulen iloiseksi kuvista, kertomuksista ja vaikka tv-ohjelmista, jotka on kuvattu siellä. Vieläkin on vähän epäuskoinen ja epätodellinen olo kun katson kuvia ja mietin, että olen ihan oikeasti ollut tuolla. Kävellyt Central Parkissa ja nähnyt Times Squaren. Tuleeko teille ikinä tällaistä fiilistä joistain paikoista? Ja onko tässä mun selityksessä mitään järkeä?

My New York

Tältä näyttää mun New York. Central Park, Broadway, Times Square, Rockefeller Center, Brooklyn Bridge, ihmiset, näkymät, aurinko, fiilis, rakkaus, elämä.

En jaksaisi odottaa tuonne palaamista. 

I <3 New York, mites te?

8 kommenttia
tiistai, huhtikuu 21, 2015 by

Musikaaliin Lontoossa?

I <3 Musikaalit. Grease on ollut lempielokuvani ihan nuoresta asti, Mamma Mia elokuvan osaan ulkoa, Glee on mun lemppari tv-ohjelma tällä hetkellä JNE.. Harmi etten itse osaa laulaa, olisin ollut varmaan hyvä musikaalitähti. Viimeisimmällä Lontoon reissulla halusin ehdottomasti päästä katsomaan ainakin yhtä musikaalia, mielellään useampaa. Jos olisin ollut yksin reissussa olisin varmaan käynyt katsomassa joka päivä musikaalin…

Leijonakuningas ja Mamma Mia musikaalit olivat listallani ykkösenä, ja aloinkin heti lennot ostettuani miettimään, että miten saan liput ostettua. Lontoon Musikaalit sivusto myy nimensä mukaisesti lippuja musikaaleihin Lontoosta. Katsoin ensin sivulta itselleni sopivat ajat musikaaleille ja tarkistin hinnat tuota kautta. Sen jälkeen menin molempien musikaalien sivuille katsomaan paljonko liput maksaisivat suoraan musikaalien omilta sivuilta. Muutaman euron halvemmaksi tuli ostaa liput Lontoon Musikaalit sivuston kautta, ja totta kai pihistelijänä ostin liput sieltä. (Sivusto ilmeisesti saa tietyn kiintiön lippuja myydäkseen ja pystyy myymään niitä sen takia joissain tapauksissa halvemmalla kun itse teatteri suoraan. Ticmate on pääyritys Lontoon Musikaalien takana.) Lippu, joka pitää vaihtaa teatterin lippuluukulla oikeaan lippuun, tuli sähköpostiin melkein heti oston jälkeen, ja molemmissa teattereissa sen vaihto sujui erittäin sujuvasti. Voin siis suositella sivustoa ehdottomasti!

Jos sinulla ei ole väliä, että mihin musikaaliin olet menossa, tai haluat päättää vasta Lontoossa, suosittelen menemään metrolla Leicester Squarelle tai Covent Gardeniin. Molempien metroasemien läheisyydessä on paljon lipunmyyntipisteitä, joista voi saada jopa puoleen hintaan lippuja esimerkiksi saman päivän näytöksiin. Vuonna 2011 ostimme Leicester Squarelta liput Blondin kosto musikaaliin, ja saatiin ne muistaakseni 40 % alennuksella. Tämä toimi myös erinomaisesti, ja jos Leijonakuningas ja Mamma Mia eivät olisi olleet niin tärkeitä, olisin ehkä ottanut riskin ja ostanut vasta paikanpäältä liput. Teattereista voi myös ennen näytöstä ostaa lippuja.

Sain onneksi siis liput molempiin haluamiini musikaaleihin, ja ensimmäisenä kävin katsomassa Leijonakuninkaan Lyceym Theatressa. Leijonakuninkaan liput ovat kalliita ja siihen ei koskaan ole kovinkaan hyviä alennuksia. Omista Royal Circle lipuistani maksoin 93 €, mutta musikaali oli jokaisen euron arvoinen.

Leijonakuningas oli täydellinen ja menkää kaikki katsomaan se. <3 Ihan täyttä tykitystä alusta loppuun, Circle of Life avasi heti alkuun kyynelkanavat ja ne eivät sitten meinanneetkaan sulkeutua. Lyceum Theatre on upea, lavasteet ovat upeat, puvut ovat törkeän upeat. Laulut ja musiikki on upeaa. Varsinkin Simban ja Nalan lapsinäyttelijät tekivät vaikutuksen, huhhuh. Koko setti kestää yhteensä kaksi ja puoli tuntia, sisältäen vartin väliajan. Mahtavaa. Haluaisin vielä nähdä saman musikaalin Broadwayllä, mutta jostain kumman syystä viime vuoden New Yorkin matkalla nihkeiltiin kallista hintaa, mutta seuraavalla Nykin matkalla en tee samaa virhettä.

Mamma Mian kävin katsomassa Novello Theatressa, ja jos olisin käynyt katsomassa tämän ensin, olisin todennäköisesti ollut ihan myyty, mutta Leijonakuningas nosti riman aika korkealle. Mamma Mian lipuista maksoin noin 30 euroa ja istuin permannon viimeisessä rivissä. Paikassa ei ollut mitään valittamista, mutta vieressäni istuvat japanilaiset miehet taisivat olla vähän eri mieltä kun nukahtivat väliajalla eivätkä sen jälkeen meinanneet pysyä enää hereillä… En kehdannut tökkiä heitä joka kerta kun pää valahti alas.

Mamma Mia on niin hyvän mielen musikaali kun vaan olla ja voi. Ihanaa kevyttä hömppää höystettynä ABBA:n mahtavilla biiseillä, ei voi muuta toivoa. Sophien isät olivat lempparinäyttelijäni tässä ja loppu kokonaisuudessaan on aivan mahtavaa tykitystä ja hyviä biisejä. Nautin. Rekvisiittana täällä myytiin ihania kultaisia blingbling mikrofoneja sekä erilaisia peruukkeja. Ne jäivät tällä kertaa ostamatta. Koska olin yksin katsomassa molemmat musikaalit, en jaksanut mennä tutustumaan väliajalla baarin tarjontaan, mutta näytti aika perussetiltä.

Kaikki on näköjään täydellistä tai mahtavaa, mutta ihan oikeasti nautin täysin siemauksin näistä musikaaleista. Harmi, että Suomessa ei ole ihan niin laajaa musikaalitarjontaa kun toivoisin… Ehkä menen seuraavaksi katsomaan Svenska Teaternin Mamma Mian tai syksyllä Billy Elliotin! Ootteko te nähneet jotain hyviä musikaaleja mitä suosittelisitte? Lontoossa, Suomessa tai ihan missä vaan! (Mulla on tällä hetkellä törkeä musikaalikuume ja haluaisin lähteä New Yorkiin ja mennä katsomaan joka ilta musikaalia.)

Kuvituksena surkeita puhelimella otettuja kuvia teattereista ennen näytösten alkua, sillä musikaalien aika ei saa ottaa kuvia tai videota. Jos työntekijä bongaa kameran tai kännykän, tulee hän sohimaan taskulampulla. Itse en edes viitsinyt yrittää, mutta aina löytyy muutama kapinallinen jotka yrittävät ja onnistuvatkin kuvaamisessa.

6 kommenttia
torstai, huhtikuu 9, 2015 by