Yearly Archives

2015

Where the road then takes me


The road is now calling
And I must away


Road trippin’ with my two favorite allies
Fully loaded we got snacks and supplies


My hands wrapped around the stick shift
Swerving on the 405


Let’s waste time
Chasing cars
Around our heads


All we do is drive


We go where no one goes
We slow for no one
Get out of our way


I drive fast
I am alone in midnight


But I don’t regret
Nor will I forget
All who took that road with me


Country roads take me home
To the place I belong

Rakkaudesta roadtrippailuun ja parhaisiin roadtrip biiseihin.

Mihin lähtisit roadtripille NYT?

Upea Kvalvika

Postaustahti ollut hitainta ikinä, mutta yritetään aktivoitua. Palataan kesän Lappi-Norja roadtripille ja Lofoottien upeimmalle paikalle.

Kirjoittelin hetki sitten Lofoottien upeimmista rannoista, mutta silloin jätin vielä yhden rannan esittelemättä.


Kvalvikan rannalle päästäkseen pitää nähdä vähän vaivaa, sillä rannalle on patikoitava noin tunnin ajan. Tarkemmat patikointiohjeet löytyvät täältä. Hyvä huomioida se, että reittiä lähimpänä oleva parkkipaikka on aivan täynnä kauniina päivinä, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Me emme saaneet autoa tälle parkkipaikalle, mutta ajoimme eteenpäin noin kilometrin ja saimme auton siellä parkkiin. Huonolla tuurilla joduut jatkamaan vielä tästä.

Annan seuraavaksi kuvien puhua puolestaan.


Tältä näyttivät haikkailumaastot. Ensimmäinen kuva ylösnousemista, keskimmäinen kuva vuorien keskellä ja alimmassa kuvassa näkyy matka vielä alas. Reitti ei siis tosiaan ole mistään helpoimmasta päästä, ja kannattaakin olla varovainen liikkuvien kivien ja liukkauden kanssa. Ylösnousussa oli aika mutaista, mutta alastullessa mutaiset kohdat vähenivät jonkunverran. Toisinpäin sitten toki takaisinkävellessä… Polvet joutuivat aika koville tällä reitillä, mutta selvittiin. Ylöspäin kiivetessä on suht selkeät polut, joita pitkin pääsee kulkemaan, mutta alaspäin laskeutuessa ei, joten sieltä on sitten etsittävä kivien päältä sopivimpia reittejä.


Aika huikeeta. Ihanan vihreää ja kirkasta. Aurinko helli meitä koko päivän, reilu 20 astetta lämmintä ja aikalailla pilvetön taivas. Ei tarvinnut juuri miettiä kerrospukeutumista, pelkkä toppi päällä pärjäsi aivan loistavasti.


Kvalvikassa on mahdollisuus telttailla, mutta tavarat tosiaan pitää jaksaa kantaa sinne ja sieltä pois, eikä paikassa ole mitään fasiliteettejä. Maisemat ovat kuitenkin upeat.

Parhaat näkymät rannalle ovat viereiseltä Ryten vuorelta, ja tarkoituksemme olikin jaksaa vielä haikata sinne ihailemaan näkymiä. Lähdettiin matkaan, mutta tällä kertaa loppui kunto. Ei viitsitty vetää itseämme ihan loppuun asti, joten luovutettiin tämän vuoren osalta.


Menimme kuitenkin vähän matkaa vuorenrinnettä ylös, jotta saimme muutamat hienot kuvat. Rytenille on mahdollista nousta myös suoraan toisesta suunnasta, eikä tarvitse laskeutua rannalle asti, mutta halusin nähdä rannan ihan rannaltakin.


En kestä miten siistejä paikkoja tästä maailmasta löytyy. Lofooteillekaan en olisi välttämättä osannut lähteä ilman matkablogeja, sillä niistä luetut hehkutukset kasvattivat omaakin matkakuumetta ja kiinnostusta siihen suuntaan. Kun sopiva hetki koitti lapinreissulle niin oli selkeää, että yhdistetään Lofootit tähän reissuun. Lofootit olivat kaiken ajamisen arvoiset, mutta seuraavalla kerralla luulen lentäväni ainakin osan matkaa.


Tälläistä Kvalvikalla. Miltä näyttää?

World, here I come


World here I come. Jotenkin tää ING Bankin mainos kolahti Schipolin lentokentällä. Matka oli jatkumassa Amsterdamista kohti Los Angelesia ja tuntui vaan siltä, että koko maailma on avoinna. Ja miks koko maailma ei ois mulle avoinna? Maailma on sun.


Mä oon onnellinen siitä, että mulla on mahdollisuus matkustaa. Olin onnellinen Joshua Tree National Parkissa kun ainoa valo tuli tähdistä ja kuusta. Kaupungin valosaasteet olivat kaukana ja sai nauttia hiljaisuudesta. Tähdet ja linnunrata tulivat näkyviin pikkuhiljaa.

Mut tekee onnelliseksi matkalla monet asiat. Tunnelma, paikka, hetki, ihminen. Ruoka, juoma, nauru. Kotona oon onnellinen näistä samoista asioista.


Se voi olla paikka, jonka näkemistä oot odottanut pitkään. Joskus se paikka voi olla pettymys, mutta se fiilis kun paikka onkin kaikkea mitä oot kuvitellut ja vielä enemmän. Se voi olla se tunnelma kansallispuistossa kun vaellat vuoren huipulle ja oot vaan voittaja. Se voi olla se pieni hetki, jonka vietät jutellen ihanan tarjoilijan kanssa maailmasta.


En välttämättä tykkää sanasta kiitollinen, mutta mä oon kiitollinen siitä, että oon nähnyt ja kokenut maailmaa. Halusin vaan tällä postauksella muistuttaa itseäni ja muita siitä. Kaikille se ei oo mahdollista. Muistakaa olla onnellisia niistä pienistäkin jutuista, ei mulla muuta.

Tämä blogikirjoitus on osa kuukausittain järjestettävää Instagram Travel Thursday –tempausta,  jonka tarkoituksena on koota yhteen matkailuaiheisia instagramkuvia. IGTT:n järjestäjinä Suomessa toimivat Destination UnknownKaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut löydät instagramista nimellä marika.w

This World is Ours

Mulla tulee matkan jälkeen aina joku hirvee blokki kirjoittaa blogiin yhtään mitään. Oonko ainoa vai kokeeko muutkin tämmöistä? Puoltoista viikkoa oltu jo kotona reissun jälkeen ja mitään ei vaan saa tänne aikaiseksi.


Yritetään nyt jollain saada aloitettua. Oli ihanat pari viikkoa reissussa.


Amsterdamissa tuli nähtyä uusia paikkoja.


San Francisco oli upea ja kaduttaa taas, että miksi vietettiin siellä vain pari päivää.


Alcatrazin mielenkiintoinen vankilasaari.


Napa Valley ja viinitilat, kyllä kiitos.


Reilun viikon aikana Losissa ehti olla taas montaa mieltä kaupungista, mutta kyllä mä sinne vieläkin palaisin.

Tätä siis luvassa seuraavien viikkojen aikana! Yritän aktivoitua ensi viikosta ja pitää postaustahdin edes jotenkin järkevänä.