Aloin pohdiskella matkaseuralaisia ja että se on erittäin tärkeää matkustellessa. Jos olet täysin erilainen matkakumppanisi kanssa, tulee reissussa konflikteja kun toinen haluaa shoppailla ja toinen kiertää nähtävyksiä. Kompromissit ovat reissussa tärkeitä.
Meillä matkojen valinta menee yleensä seuraavalla tavalla:
”Mä haluan matkalle.”
”…”
”Oon miettiny Jenkkejä/Islantia/Kroatiaa/Dubaita/Kap Verdeä/Egyptiä/Meksikoa/Jamaikaa”
”Ahaa…”
”Joo, et voisitko varmistaa töissä saatko lomaa?”
”Mm…”
Voitte vaan arvata kumpi olen noista. Kun olen antanut kohdevaihtoehtoja, valitsemme yhdessä poikaystävän kanssa, että minne sitten lähdetään. Yleensä mulla on aina joku suosikkipaikka vaihtoehdoistani, mihin haluaisin kaikista eniten, ja yritän sitä sitten ajaa läpi. Aina ei onnistu, vähän riippuu kuinka suuret suunnitelmani ovat olleet. Poikaystäväni ei tosiaan ole kovin innokas matkojen suunnittelija, yleensä hän innostuu vasta kun ollaan reissuun lähdössä. Siinä vaiheessa olen yleensä jo tehnyt suunnitelmat reissulle. Välillä toivoisin, että hänkin innostuisi suunnittelusta, mutta tällä kaavalla ollaan menty jo yli viisi vuotta ja se on hyväksi todettu. Itse rakastan matkojen suunnittelua.
Suurimmaksi osaksi siis matkustelen poikaystäväni kanssa. Se sujuu hyvin, paitsi silloin kun minä haluan shoppailla. Yleensä etsitään hänelle joku istumapaikka tai wi-fi yhteys, jotta pääseen rauhassa kiertelemään kauppoja. Muiden kauppojen kohdalla hän jaksaa istuskella, mutta kun olen Forever21 ja Victoria’s Secret liikkeissä, minulla kuluu aikaa yleensä vähän liian kauan. Yleensä sellaisen jälkeen yritetään mennä sellaiseen kauppaan, josta hänkin nauttisi, tai lähdetään pois shoppailemasta. Nälkäisenä en myöskään ole parasta matkaseuraa. Vahingoista viisastuneena, pyrin aina pitämään jotain hätänaposteltavaa matkassa mukana.
Molemmilla meillä on ajokortit, ja esimerkiksi kesän 2013 roadtripillä ajoimme molemmat, mutta nyt kun poikaystävä on 25 ja minä vielä alle, joutuu hän ajamaan yksin Floridan reissullamme. Myöskin toinen kuski maksaa extraa, joten esimerkiksi Islannissa ja Kroatiassa jätettiin kakkoskuskit kokonaan pois. Häntä ajaminen ei onneksi haittaa, sitten kun tehdään pidempiä reissuja niin katsotaan tilannetta. Haaveissa olisi tehdä ensi vuonna koko kesäloman mittainen (4-5 viikkoa) reissu johonkin, ehkä silloin ajan myös.
Pari kertaa olen ollut shoppailureissulla ystävieni kanssa, kerran Lontoossa ja kerran New Yorkissa. Lontoon olimme molemmat nähneet ystäväni kanssa monta kertaa, joten ongelmia ei tullut, kiersimme uusia paikkoja ja shoppailimme. New Yorkissa ystäväni oli kiinnostunut enemmän shoppailusta, kun minä taas nähtävyyksistä, mutta saatiin sovitettua molempien tahdot matkaohjelmaan, ja kaikki meni hyvin. Usein tehtiin niin, että aamulla mentiin katsomaan nähtävyyksiä ja illalla shoppailemaan. Hyvä vaihtoehto on myös päättää omat päivät, jolloin kumpikin suunnittelee päivän ohjelman. Kumpikin saa mitä haluaa.
Kroatiassa olimme neljän hengen porukassa, joka on mielestäni ehdottomasti parempi kuin kolme. Kolmen hengen porukassa helposti joku jää vähän enemmän yksin, ja jos kaksi haluaa lähteä jonnekin, kolmannen on pakko seurata, jos ei halua jäädä yksin. Kroatiassa seikkailimme päivät poikaystäväni kanssa kun ystävämme makoilivat rannalla. Itse en pysty pitkiä aikoja makoilemaan rannalla, koska palan niin helposti ja kyllästyn. Heitä taas ei niinkään kiinnostanut kiertely ja autossa/bussissa oleminen. Illalla vietettiin sitten aikaa kaikki yhdessä. Se toimi loistavasti. Vähän isommalla porukallakin matkustaminen oli hauskaa, kun yleensä tottunut kahdestaan lähtemään.
Perheen kanssa emme ole kovinkaan paljon ulkomailla matkustelleet, Ruotsin ja Viron risteilyt olivat nuorempana vuosittaista, ja niissä oli kauhean kivaa kun äiti maksoi. Enää ei saa äitiä reissuun mukaan maksamaan. Lontoossa olimme kerran isommalla perheporukalla, sielläkin kompromissien kautta kaikki toimi. Jos halusin shoppailla, sovittiin treffipaikka johonkin tietyn ajan päästä.
Olen aina ajatellut, että en muistuta juurikaan horoskooppimerkkiäni, (neitsyt) mutta ehkä sittenkin tämä hyvä matkaorganisointini ja hyvä suunnittelu tuleekin sieltä. Hoidan aina kaikki varaukset ja kartoituksen, suunnitelen ja tutkin paikkoja jotka kiinnostavat. Olen myös tosi rankka töissä. Kun olen päättänyt matkakohteen, etsin edullisimman ajan, ja alan puhumaan lomista pomolle, enkä luovuta ennen kuin ne on vahvistettu. Työni on siinä mielessä kiva, että saan aika vapaasti päättää omat loma-aikani.
Millasilla kokoonpanoille te reissailette?
P.S. Postaus on kuvaton, koska olen päättänyt, että en ainakaan vielä laittele kuvia poikaystävästä/perheestä/ystävistä tänne. Katsellaan jossain vaiheessa jos innostun. Pahoittelut siis kuvattomuudesta tällä kertaa.
(P.P.S. Totuushan on se, että mulla ei ole poikaystävää/perhettä/ystäviä, joista kuvia tänne laittaisi…)
4 Comments
Itse reissaan nykyään lähes aina kahdestaan avovaimoni kanssa, mikä onkin kaikkein parasta matkailua :). Se on jotenkin niin helppoa, koska haluamme todella samanlaisia asioita matkoiltamme. En tietysti itsekään jaksa roikkua niissä kaikissa kaupoissa, mutta Tiia saa shoppailla niin paljon kuin haluaa. Etsin itselleni vaikkapa jonkun kahvilan tai baarin ja menen istumaan sinne, jos ei muu auta, mutta yleensä yritän urheasti pysyä mukana :P. Pari kertaa on tullut matkustettua Tiian kanssa niin, että kavereitamme on ollut mukana. Se on ollut myös todella hauskaa. Huomasin kuitenkin tuon, mitä sanoit, että on paljon parempi matkustaa neljästään kuin kolmestaan. Molemmat on koettu ja neljästään on paljon parempi.
Mäkin tykkään poikaystävän kanssa reissaamisesta, ollaan hyvä tiimi siinä! :) Shoppailu on meillä ainoa juttu, missä tiimityö joutuu koetukselle, mutta kompromissien kautta. Istutan hänet just johonkin kahvilaan/baariin mielellään wi-fin äärelle niin toimii. Meillä Kroatiassa neljän hengen porukka toimi tosi hyvin. Yksi ystäväni olisi halunnut lähteä mukaamme Miamiin, mutta päädyimme, että ei kannata, koska kolmistaan sellainen reissu olisi voinut aiheutta enemmän hankaluuksia. Viiden hengen porukkakin ehkä toimisi paremmin, kuhan mukana ei ole kahta pariskuntaa, mutta kolme tuntuu jotenkin huonolta pidemmillä matkoilla.
Usko pois, teitte ihan oikean päätöksen tuon Miamin suhteen. Meidän oli tarkoitus lähteä neljän hengen porukalla Tokioon viime vuonna (minä, Tiia ja kaksi kaveriamme), mutta toiselle kavereistamme tuli esteitä eikä hän päässytkään lähtemään. Lähdimme sitten kolmestaan. Kaikki meni hyvin ja olihan meillä kivaa, mutta se oli selvästi huomattavissa, ettei kolmen porukka ole siitä parhaimmasta päästä. Varsinkin itsestäni tuntui, että pitäisi huomioida Tiia ja myös mukaan lähtenyt kaverini, joten jouduin tekemään kompromisseja suuntaan ja toiseen. Tuo viisi voisikin toimia, jos ei tosiaan ole kahta pariskuntaa :)
Niin ajateltiin, että näin parempi. Kolme on sellanen vähän hankala, varsinkin jos on yksi pariskunta, kuten tekin olette kokeneet. Varmasti kivaa on teilläkin ollut, mutta pieniä ongelmia varmasti tuottanut. Ehkä kolmen hengen kaveriporukalla voisi joku löhöloma tai juhlimisloma toimia, mutta suht. aktiivinen loma ei. Tai sitten kaikilla pitää olla aika samanlaiset kiinnostukset. Meilläkin suunnitelmissa Orlandossa teemapuistot, joissai kolme henkeä on aika inhottava. Kahdestaan helpompi koluta huvipuistolaitteet. ;)