Islannin etelärannikkoa pitkin

Varoitus! Postaus on pitkä…

Ehkä paras päivämme Islannissa oli päivä, jona ajelimme Islannin etelärannikkoa pitkin nähtävyyksiä tutkien. Matkan tarkoitus oli päästä noin 380 kilometrin päässä sijaitsevalle jäätikkölaguunille, joten päivä oli pitkä. Matkalla sinne on monia mahtavia nähtävyyksiä, joten pitkä matka ei haitannut.

Starttasimme auton hotelliltamme ennen kahdeksaa aamulla. Islannissa maksiminopeusrajoitus on 90 km/h, mutta läheskään koko ajan ei pysty ajamaan niin lujaa. Yleiset tiet ovat suurimmaksi osaksi hyvässä kunnossa, mutta menomatkalla meille sattui tie jota ilmeisesti laitettiin kuntoon, sillä 10-20 kilometrin matka oli asfaltin/kiven sekoitusta, ja auto kolisi aika paljon. Jännitettiin vuokra-automme puolesta aika paljon, mutta onneksi huono tie loppui, ja kun ajoimme takaisin, tie oli kunnossa.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Seljalandsfoss vesiputous. Vesiputouksen taakse pääsee, ja tästä olin aivan fiiliksissä. (Olen Muumit-fani, Muumipeikkokin kävi vesiputouksen takana!)

Putouksen takan on iso luola, mistä pääsee kävelemään putouksen takaa toiselle puolelle.

Takana saa vähän vesihöyryä päällensä, mutta se on sen arvoista.

Seljalandsfoss oli mielestäni hienoin vesiputous minkä Islannin matkallamme näimme. Se ei ole isoin eikä varmasti monen muun mielestä kauneinkaan, mutta minuun se teki vaikutuksen.

Matkan maisemat vaihtelivat jäätköistä karuihin laavakenttiin. Teimme pari muutakin lyhyttä pysähdystä menomatkalla, mutta päätimme säästää paluumatkalle osan nähtävyyksistä. Noin kello 14 aikaan olimme perillä jäätikkölaguunilla. Mondon Islannin matkaopaskirjoittaja Satu Rämö on kirjoittanut, että jäätikkölaguunin maisemat ovat sellaista, että niiden takia kannattaa ajaa Reykjavikista takamus puuduksissa viisi tuntia. En voisi olla enempää samaa mieltä.

Hylkeitä ja merilintuja on laguunilla paljon, ja kävimme niitä aluksi ihmettelemässä. Laguunia voi ihailla joko kuivalta maalta käsin, tai ostaa veneretken, jolla pääsee lähemmäs ihmettelemään. Veneretkiä on pari erilaista: vähän kalliimpi tunnin pituinen Zodiac-veneretki, jolla saa yksityiskohtaisempaa tietoa ja pääsee lähemmäs jäävuoria. Toinen vaihtoehto on vähän edullisempi ja isompi vene, joka ajaa maalta veteen ja kiertelee noin puoli tuntia. Me otimme puolen tunnin retken.

Meillä oli ihana espanjalaistaustainen opas, joka kertoi laguunista ja sen historiasta. Laguuni on ollut olemassa vasta noin 40 vuotta, ja se on muodostunut kun jäätiköltä irtoaa paloja ja ne sulavat. Laguuni on maksimissaan 250 metriä syvä, jäävuorista on pinnan yläpuolella vain 1/10 osaa, loppuosa on vedenalla. Mustat kohdat jäävuorissa ovat tuhkaa mm. Eyjafjallajökull tulivuorenpurkauksesta.

Vedestä kaivettiin meille 1000 vuotta vanha jääpala, jota saimme pidellä kädessä, ja toisen palasen opas pilkkoi ja tottakai sitä piti maistella. Oli hyvää. Osa jäävuorista on enemmän kirkkaansinisiä, mikä johtui ilmeisesti siitä, että ne ovat vastikään kääntyneet ympäri ja saaneet paljon happea.

Jäävuoret ovat matkalla mereen, ja kun ne ovat sulaneet tarpeeksi ne mahtuvat lahdesta läpi ja pääsevät mereen. Laguuni ei jäädy talvisinkaan, sillä puolet vedestä siellä on merivettä ja puolet jäätiköistä sulavaa vettä. James Bond elokuvaa varten meriveden tulo laguuniin estettiin ja se saatiin jäätymään, jolloin siellä kuvattiin jonkun Bond leffan kohtauksia. Myös muita elokuvia on laguunissa kuvattu.

Paikka oli upea, ja siellä olisi voinut tuijottaa jäävuoria (ja hylkeitä) vaikka kuinka pitkään. Suosittelen kaikille Islannin vierailijoille paikkaa, jos vain aikaa riittää. Ajomatkaan kuluu noin 5 tuntia, joten kokopäivän saa sinne menemiseen varata. Matkaan kannattaa tosiaan yhdistää muutakin etelärannikon nähtävyyksiä.

Paluumatkalla käväisimme Skaftafell National Parkissa, sieltä voi tehdä patikointiretkiä jäätikölle tai esim. Svartifoss vesiputoukselle. Tällä kertaa emme lähteneet tästä mihinkään patikkaretkelle, lyhyinkin niistä olisi vienyt pari tuntia. Olimme kuitenkin nähneet matkalla kyltin jäätikön suuntaan, ja päätimme käydä katsomassa kuinka lähelle siellä päästäisiin. Tämä paikka oli kun ajettiin jäätikkölaguunilta takaisinpäin Reykjavikiin, vähän ennen Skaftafellia. Paikan nimeä en valitettavasti muista.

Siellä patikoimme hetken ympäriinsä, mutta emme ihan jäätikölle asti uskaltaneet mennä, sillä reitit näyttivät aika epävarmoilta. Paikalla oli myös kylttejä, jossa luki omasta vastuusta ja vaarallisesta vedestä ja hypotermiasta, joten nekin vähän jännittivät.

Kun olimme jo kävelemässä poispäin, näimme jäätiköllä pari eri porukkaa ihmisiä, mutta ei mitään hajua kuinka he sinne olivat menneet. (Ihmiset kuvassa aika keskellä.) Myöhemmin kun zoomailin kuvaa, ei heillä ollut edes mitään jäätikkötarvikkeita, joten todennäköisesti jotenkin oltaisiin päästy jäätikölle kävelemään. Höh.

Seuraava pysähdys oli Vik-kylän musta hiekkaranta.

Rannalla oli upeita luolia ja näkymät merelle Dyrholaeyn kalliloille päin olivat mahtavat. Täälläkin on kuvattu elokuvia, esimerkiksi Noah-elokuvaa ja luolissa järjestetään myös häitä välillä. Kova tuuli siellä oli, liian lähelle vettä ei tuulisella säällä kannata mennä, sillä meri voi helposti napata mukaan.

Viimeinen pysähdyspaikkamme oli Skogafoss vesiputous, joka on monien mielestä Islannin kaunein vesiputous.

Hienoimmat kuvat sai mielestäni keskitasanteelta, josta ensimmäinen kuva otettu! Ylimmältä tasolta putouksen kauneus ei enää tullut niin oikeuksiinsa. Puolivälissä oli hääpari ottamassa hääkuviaan, en valittaisi tälläisistä hääkuvamaisemista.

Hotellilla perillä olimme illalla 22 aikoihin, mutta hyvin tyytyväisinä päivän antiin. Jos Islannin reissullanne on auto käytössä niin suosittelen jokaista paikkaa, missä kävimme. Matkan maisemat ovat niin huikeita ja paikat upeita, nämä kuvat eivät anna suurimmalle osalle oikeutta…

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti!

Marika