Browsing Tag

perhematkailu

Joululahjaristeilyllä

Joulupukki toi tänä vuonna meidän perheelle risteilyn Viking Gracella, joten joulupäivänä pakkasimme laukkumme ja suuntasimme Turkuun. Pieni jouluaaton panikointi yhdeltä matkalaiselta vaihtui onneksi mukavaan risteilyfiilikseen yön yli asiaa sulateltua ja muistutti meitä vanhempia, että näin isossa porukassa kaikenlaiset reaktiot ovat mahdollisia.

 

Karkkibuffa

 

 

Itse ajattelen, että risteily on helppoakin helpompi tapa hengailla perheenä yhdessä ja toisaalta myös yksi niistä reissuista, jotka ovat taloudellisesti näin isolle porukalle mahdollisia. Minulle on jotenkin ollut ideaalina se, että pitäisi päästä matkaan nimenomaan koko porukalla. Jotenkin omassa jatkuvassa matkakuumeilussani olen ajatellut, että kaikki muutkin haluavat matkustaa mahdollisimman paljon. Tosiasia kuitenkin on, että meidän lapsista pari ei ole kovinkaan kiinnostuneita matkustelusta (muualla kuin kotimaassa). Lisäksi vanhin on jo 16-vuotias, joten häntä ei liiemmin perheristeilyt kiinnosta (ja jäi tällä kertaa kotiin). Ehkä pikkuhiljaa alan muuttamaan mieltäni ja liputtamaan enemmän pienempien porukoiden matkoja. Joulukuun alun reissu Amsterdamiin 11-vuotiaan tyttären kanssa oli aivan ihana ja pienemmän porukan matkakassan säästäminen on huomattavasti helpompaa kuin koko 8 henkisen perheen.

 

Pallomeri oli pikkumiehen suosikki

 

 

Auringonnousua ihailemassa aamupalalla

 

Risteilylle lähti siis lapsia 3 ja 13-ikävuoden välillä, joten ohjelmamme koostui pääosin Ville Vikingin laivaohjelmasta sekä syömisestä. Osallistuimme varmaankin kaikkeen Ville Viking-ohjelmaan, eli diskoiltiin, bingottiin ja meriseikkailtiin Villen seurassa.

Ville Viking jaksoi halailla kaikki lapset läpi.

 

Karkkibingossa

 

Koko porukka jännittää bingossa

 

Ja voittajan on helppo hymyillä. Kuopuksen lappu täyttyi ensimmäisenä ja hän sai palkinnoksi suklaalevyn. Karkkibingo pelattiin loppuun saakka, joten kaikki voittivat ainakin pienen herkun.

 

Viking Gracesta on kyllä ihania muistoja. Kuopuksemme syntyi toukokuussa 2015 ja silloin kesällä voitin Viikkarin Facebook-kilpailusta luxus-risteilyn. Ei oltu koskaan aiemmin käyty Gracella, joten kun vaihtoehtoina oli päivä Tukholmassa risteily tai 23 h Gracella ei valinta ollut vaikea. Voittoon kuului ihana ikkunallinen Premium tason hytti, shampanja aamiainen, kolmen ruokalajin illallinen kahdelle sekä vielä molemmille vapaavalintainen hoito Viking Gracen spassa. Lähdimme matkaan kolmisin miehen ja vauvan kanssa elokuussa ja oli niin ihanaa! Me vaan pötköteltiin hytissä vauvan kanssa ja katseltiin maisemia ikkunasta. Kesä 2015 oli aika sateinen, mutta meidän risteilypäiville sattui ihana aurinkoinen sää, joten saatiin nauttia Ruotsin saariston kauneudesta. Välillä käytiin syömässä ja spa-hoidoissa ja taas vaan pötköteltiin 🙂

 

Pikkumies vuonna 2015 kolmen kuukauden iässä ensimmäisellä risteilyllään…

 

… ja nyt kolmevuotiaana.

 

Kivaa oli tämänkin vuoden risteilyllä, vaikkakin meno oli pikkasen vauhdikkaampaa kuin kolme vuotta sitten!

Reissujamme voi seurata myös Instagramissa ja Facebookissa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Adam’s Lookout, Euroopan korkein keinu Amsterdamissa

En varsinaisesti pidä korkeista paikoista, enkä ole lainkaan hurjapäinen esimerkiksi huvipuistoissa. Sen takia yllätin itsenikin Amsterdamin matkalla, uskaltautumalla Euroopan korkeimpaan keinuun kiikkumaan!

Lautalla matkalla ADAM’S Lookouttiin.

 

ADAM’S Lookout on näköalapaikka hotellin 20. kerroksessa ja katolla Adams Towerissa. Paikalle pääsee keskusrautatieaseman (Centraal Station) takaa lähtevällä ilmaisella lautalla. ADAM’s Lookoutissa on näköalapaikkojen lisäksi kiva ravintola (with view) sekä tietysti matkamuistomyymälä. Päräyttävimmän kokemuksen saa kattoterassilla keinussa, joka keinuu katon reunan yli sadan metrin korkeudessa.

Katon reunalla jotkut hurjat jo keinuu!

Lookout!

#gibsonthrone

 

Ennen kattoterassille siirtymistä ala-aulassa voi otattaa itsestään hauskoja kuvia. Kuvat saa sitten lunastaa itselleen aika kovaan hintaan poistuessa, mutta onhan nuo toki kivoja. Hississä ylimpään kerrokseen voi hetkisen nauttia musiikista ja valotaiteesta. Itsellä kyllä jo tässä vaiheessa otti vatsan pohjasta.

 

Muutaman maisemakuvan jälkeen oli aika siirtyä Over the Edge keinuun. Sattui vielä aika tuulinen päivä, joten tuuli meinasi tempaista matkaseurana olleen tyttären mukaansa ihan suorilta jaloilta. Tytär ei halunnut mukaan keinuun ja hyvä niin, olisi pelottanut vielä tuplasti enemmän, jos hän olisi ollut mukana!

Näkymät yli Amsterdamin.

Amsterdamin keskusrautatieasema.

Kivat näkymät myös vessasta.

 

Itse keinunta kesti noin minuutin ja oli kyllä kamalaa ihan koko ajan. Ekat keinahdukset oli pahimmat ja mietin, että miksi ihmeessä tähänkin piti ryhtyä!? En voi sanoa, että olisin nauttinut maisemista, mutta pidin kyllä silmät auki koko ajan. Jälkeenpäin oli aika outo olo. Tyytyväinen, että uskalsin ja hymyilytti vaan koko ajan. Ehkä sain pienen ripauksen adrenaliini-junkien elämästä. Oikeastaan vähän samanlainen olo kuin muutama viikko sitten vapaalentotunnelissa, sillä erolla, että silloin pelotti vähemmän.

Ja sitten keinutaan!

Sensational Swing

 

Keinunnan jälkeen kuvia sai ostaa poistuessa ja noin tunnin päästä omalla koodilla löysi myös maistiaisen videopätkästä Lookoutin nettisivuilta. Koko videon olisi myös saanut lunastaa itselleen.

Sisäänpääsy ADAM’S Lookouttiin maksoi aikuiselta 13, 50 ja lapselta 7,50 ja keinu 5€ lisää. Lippuja saa netistä tai paikanpäältä. Me kävimme siellä joulukuisena lauantaina, eikä ruuhkaa ollut. Kesällä paikka on varmasti suositumpi.

Drink with a view!

Madam kahvila

 

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Dublin lasten kanssa

Toukokuun lopun Irlannin ja Pohjois-Irlannin reissumme päättyi muutaman päivän kaupunkilomaan Dublinissa. Matkan aikaisemmat postaukset löytyvät täältä:

Matkan suunnittelua

Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu

Pohjois-Irlanti ja mieleenpainuvin majoitus

Pohjois-Irlannin ihmeet – Giant’s Causeway

Pohjois-Irlannin ihmeet – Carrick-a-rede ropebridge + Dark Hedges

 

 

Ajelimme Pohjois-Irlannista Dubliniin ja onneksi saimme pienestä lisämaksusta siirrettyä vuokra-auton palautuspaikan lentokentältä Dublinin keskustaan aika lähelle meidän majoituspaikkaa. Varsinkin lasten kanssa mielellään maksaa vähän extraa, jos vaan pääsee helpommalla. Meillä ei ollut kolmevuotiaalle kuopukselle mukana minkäänlaisia rattaita ja kaupunkiosuudella kyllä huomasi, että ne olisivat olleet tarpeen. Pohjois-Irlannin nähtävyyksissä hän jaksoi hienosti kävellä, kun sai olla vapaana. Heti kaupungin liikenteessä asia olikin haastavampi. Yhdistelmä matkatavaroita raahaavat vanhemmat ja kaikkea tutkiva ja sinne tänne säntäilevä kolmevuotias ei ole hyvä yhdistelmä. Tämänkin hermojen menetyksen olisi siis voinut välttää, jos ne kärryt olisi olleet mukana.

Pienellä matkamiehellä on oma luottoreppu aina mukana. Kånken <3

Oltiin siis jo valmiiksi vähän hermot kireällä ja hikisiä (Dublinissa oli tosi lämmin) ja kuppi meinasi mennä lopullisesti nurin majoituksen avainta odotellessa. Onneksi osataan miehen kanssa aika hyvin vuorotella, jos toisella hermoja kiristää osaa toinen pysyä rauhallisena. Mikään ei ole niin inhottavaa, kuin reissussa riitelevät aikuiset. Limeparkin hulppeiden majoitustilojen jälkeen ahtauduimme pikkuruiseen yhden makuuhuoneen ja olohuoneen kaupunkihuoneistoon. Lapsia pienet tilat eivät kuitenkaan haitanneet, löytyihän kylpyhuoneesta amme (joka on aina suosittu meidän lasten keskuudessa). Hetken huilattua pienet vastoinkäymiset unohtuivat ja pienen asuntomme ikkunoista oli kiva seurailla kerrostalojen sisäpihan elämään.

Majoituksemme oli Bachelors Walkilla, joka oli hyvä sijainti ihan keskustassa. Katua mainostetaan bilekatuna ja muutama hauska bileporukka nähtiinkin, mutta ihan rauhallista oli ainakin meidän majoituksessa. Meillä ei ollut oikeastaan mitään valmista suunnitelmaa Dublinin päiville. Miehen serkulta, joka on asunut Irlannissa saatiin onneksi kivoja vinkkejä. Mä olen kova suunnittelemaan etukäteen matkapäiviä ja nyt yritin relata ja olla suunnittelematta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Dublinin matkapäivät olisi olleet onnistuneemmat, jos suunnitelmia olisi ollut enemmän. Aikuisten kanssa kaupunkiloma varmasti toimiikin ihan vaan haahuilemalla minne nenä näyttää, mutta lasten kanssa ei. Varsinkin kun kuopuksella ei tosiaan ollut niitä rattaita mukana, joten pitkät kävelyt eivät onnistuneet.

Ekana iltana treffattiin muut suomalaiset kisareissulla olleet Irlannin vanhimmassa pubissa The Brazen Headissa. Pubi oli tosi kiva ja sisutettu kaikella mahdollisella kamalla. Huoneen seinät, jossa me söimme oli päällystetty erilaisilla poliisin merkeillä. Toinen seinä oli kuorrutettu eri maiden seteleillä. Jokaisen setelin kiinnittäjä oli jättänyt seteliin omat puumerkkinsä. Tähän pubiin pystyi menemään syömään hyvin myös lasten kanssa ainakin päiväaikaan. Meidän majoituksesta oli tähän kohteeseen kävelymatka, joten oli kiva aistia Dublinin kaupunkitunnelmaa pikku kävelyllä.

The Brazen Head

 

The Brazen Headiin ei oteta pöytävarauksia. Me oltiin paikalla alkuillasta ja mahduttiin hyvin sisään. Lähtiessä paikka oli jo melko täynnä.

 

Toisena päivänä ostettiin kahden päivän HopOnHopOff liput turistibussiin. Samalla lipulla pääsi lähtöpäivänä myös lentokentälle. Jos aikaa on vähän turistikierros on mun mielestä ihan kiva tapa tutustua kaupunkiin. Lapsetkin jaksoivat hienosti istua bussin kyydissä, varsinkin kun päästiin kaksikerroksisen bussin yläkertaan. Jäätiin bussista pois Saint Stephen’s Green Parkin kohdalla. Puisto oli tosi kiva kävelypaikka ja olisi ollut ihanteellinen vaikkapa lounaspiknikille. Käytiin myös St. Stephen’s Green ostoskeskuksessa ihmettelemässä lasikattoa ja hienoa kelloa, mutta ei kyllä taidettu ostaa mitään. Meidän majoituksen vieressä oli Henry Street, jossa myös pyörittiin vähän kauppoja katsomassa, mutta shoppailu kolme-vuotiaan kanssa ei ole kovin mukavaa. Eikä toki reilua hänellekään joutua seisoskelemaan kaupoissa. Tytöt kyllä tykkäsi shoppailuhommista.

St.Stephen’s Green puisto.

 

St.Stephen’s Green ostari.

 

Katusoittajaa kuuntelemassa.

 

Arnotts tavaratalo Henry Streetillä.

 

Ihana lelukauppa Arnotts tavaratalossa. Kaupassa olisi voinut esim. tehdä oman pehmolelun silmien, korvien ja vaatteiden valinnasta lähtien.

 

Shoppailut hoidettu!

 

Aika pitkän päivän päätteeksi yritettiin etsiä majapaikan lähistöltä ruokapaikkaa, mutta aika moneen ei enää siihen aikaan päässyt lasten kanssa. Lopulta katsottiin jonkun ravintolan kyltistä, että nuudeleita olisi tarjolla. No nehän varmasti maistuu kaikille. Vasta sisällä tajuttiin, että paikka oli japanilainen ravintola, eikä oikein tajuttu ruokalistasta mitään. Vähän epäilytti, että meidän lapset ei löydä sieltä mitään mieleistä syötävää, vaikka tytöt kyllä sushiakin tykkäävät syödä. Miten väärässä oltiinkaan! Ystävällinen henkilökunta auttoi meitä ruokalistan kanssa ja suositteli annoksia, jotka voisivat lapsille maistua. Päädyimme tilaamaan useita pikkuannoksia, sushia, vartaita ja nuudelikeittoa. Ruoka oli ehkä parasta ikinä! Nuudelikeitto oli superhyvää! Lapset muistelevat vieläkin tätä ruokapaikkaa. Onneksi eksyttiin sinne! Ravintolan nimi on Banyi Noodles&Tapas, vahva suositus siis tälle.

Banyi Noodles&Tapas. Katsokaa tuota pöydällä olevaa nuudelikeittoa. Niin hyvää!

 

Lähtöpäivänä hyödynsimme vielä HopOnHopOff lippuja ja matkattiin turistibussissa Dublinin eläintarhaan. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut mennä taksilla, eikä hitaalla nähtävyysbussilla, niin itse eläintarhaan olisi jäänyt enemmän aikaa. Ihan koko eläintarhan koluamiseen olisi tarvinnut huomattavasti pidemmän ajan kuin kuin mitä meillä oli käytettävissä. Dublinin eläintarha oli kuitenkin aika kiva ja vähän erilainen kuin aikaisemmat joissa olen käynyt. Isoimman vaikutuksen muhun teki vaijeri ihmisten kävelykadun yläpuolella, jota pitkin apinat pääsivät kiipeämään tarhojen välillä. Pohdittiin mitä tapahtuu, jos apina päättää tiputtautua keskelle kävelykatua. Eläintarhan jälkeen ajeltiin taksilla hakemaan matkatavarat ja sitten bussilla lentokentälle ja kotia kohti.

Dublin Zoo

Kaikkinensa ehkä paras reissu mitä olen koskaan tehnyt. Pohjois-Irlanti vei sydämen ihan täysin ja Irlannista jäi vielä paljon nähtävää seuraavia reissuja varten. Ilmat oli toukokuussa aivan mahtavat ja reissun jälkeen tuntui, että akut oli ladattu todella täyteen tulevaa työntäyteistä kesää varten.

 

Tämä on ehkä mun suosikkikuva ikinä. Pieni matkamies matkalla kotiin Norwegianin Freddie Mercury lentokoneella.

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Pohjois-Irlannin ihmeet – Carrick-a-rede ropebridge + Dark Hedges

Pohjois-Irlannin reissumme ja varsinkin Causeway Coastal routen tutkiminen jatkui Giant’s Causewayn jälkeen Carrick-a-rede riippusillalla.

Carrick-a-rede riippusilta roikkuu Carrick-a-rede saaren ja mantereen välissä Atlantin yläpuolella. Sen ovat alkujaan ripustaneet lohen kalastajat jo vuonna 1755. Viime aikoina riippusilta on tullut tutuksi myös Game of Thrones sarjasta.

 

Liput kohteeseen maksoivat 8 puntaa aikuiselta ja 4 puntaa lapselta. Lippuun on merkitty aikaslotti, jolloin pääset ylittämään sillan. Riippusiltaa kohti pääsee kyllä kävelemään jo aikaisemminkin.  Emme olleet varanneet lippuja etukäteen, koska oli vaikea arvioida, kuinka kauan viihdymme Giant’s Causewaylla. Jouduimme siis hetkisen odottelemaan parkkipaikalla, mutta se ei haitannut. Huilattiin vähän ja katseltiin maisemia.

 

 

Portilta on noin kilometrin matka itse riippusillalle, mutta taas maisemat olivat niin upeita, että matkan taivalsi ihan mielellään jopa lasten kanssa. Meidän kolmevuotias käveli taas tosi reippaasti ja välillä huilattiin penkeillä matkan varrella.

Täytyy sanoa, että jännitys tiivistyi riippusiltaa kohti kävellessä. Pienen jonotuksen jälkeen oli meidän vuoro laskeutua jyrkät rappuset riippusillan päähän. En varsinaisesti nauti korkeista paikoista, enkä kiipeilemisestä. Koitin kuitenkin olla ihan coolina, vaikka mielessä kävi, että miksi hitossa olen kuljettanut pesueeni tänne? Mun 11-vuotias tytär pisti riippusilla päässä stopin ja ilmoitti, että ei uskalla mennä. Aikaa pohtimiseen, että mitä nyt tehdään oli ehkä 20 sekuntia. Ystävällinen porttivahti sanoi, että tytär voi jäädä hänen kanssaan odottamaan. Me muut siis lähdimme ylittämään siltaa. Kolme-vuotias käveli mun edessä, eikä tainnut oikein edes tajuta missä ollaan. Minua kyllä aika paljon pelotti ja jännitti.

Pikkumies riippusillalla.

 

Itse silta on melko lyhyt ja sen toisessa päässä oleva saarikin on pieni. Meidän vierailun aikaan vesi oli tosi matalalla, joten osa sillan alustaa oli kuivaa maata. Yleensä vettä on kuitenkin enemmän ja sillan ali voi meloa esimerkiksi kanootilla. Luimme etukäteen joitakin arvosteluja, että tämä nähtävyys olisi mitäänsanomaton! Itse kyllä tykkäsin tosi paljon, vaikka riippusillan ylittäminen hirvittikin. Kovin pitkäksi aikaa ei jääty saarta ihmettelemään, kun yksi porukasta jäi toiselle puolelle. Siltaa takaisin päin tullessa mies kuvasi hyvän videon, joka on katsottavissa MamaTravelin Instassa. Pikkupoika taisi tajuta vasta takaisin päin mennessä mistä on kysymys ja alkoi hokea, että nyt me tiputaan. Kunnialla päästiin kuitenkin silta takaisinkin.

 

Lähtisinkö uudestaan sillalle pienimmän kanssa? Ehkä en, vaikka kaikki meillä menikin lopulta ihan hyvin. Tytär löytyi sillan lähtöpäästä ja hänkin pääsi ”nauttimaan” sillan ylityksestä miehen kuvaaman videon välityksellä.

Kun päästiin takaisin autolle porukka alkoi olla aika loppu. Päivä oli ollut pitkä ja kuuma ja oltiin kävelty tosi paljon. Mä halusin kuitenkin käydä vielä tsekkaamassa The Dark Hedgesin euroopan pyökkipuut. Ajoimme siis vielä sinne. Tässä vaiheessa lapset halusivat jäädä autoon odottamaan kännyköiden kanssa, joten menimme miehen kanssa kahdestaan.

The Dark Hedges

 

The Dark Hedgesistä olin nähnyt tosi paljon kuvia etukäteen ja tämänkin kohde on Game of Thronesista tuttu.  Silti puut olivat todella maagisen näköisiä! Ihmeellinen hopean hohde ympäröi puita. Käveltiin rauhakseen puistokuja edestakaisin ja ihmeteltiin sekä puita, että GOT-faneja, joilla oli mukana miekat ja viitat. Tuli varmasti upeita kuvia tuon rekvisiitan kanssa! Tämä kohde on maksuton.

Pohjois-Irlannissa vietettyjen päivien jälkeen matkamme jatkui kohti Dublinia. Osa sydämestä jäi Pohjois-Irlantiin ja olen varma, että tapaamme vielä!

 

Muut Irlannin ja Pohjois-Irlannin reissun jutut:

Ihana Irlanti – matkan suunnittelua

Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu

Pohjois-Irlanti ja mieleenpainuvin majoituspaikka

Pohjois-Irlannin ihmeet – Giant’s Causeway

 

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather