Browsing Tag

matkalla lasten kanssa

Adam’s Lookout, Euroopan korkein keinu Amsterdamissa

En varsinaisesti pidä korkeista paikoista, enkä ole lainkaan hurjapäinen esimerkiksi huvipuistoissa. Sen takia yllätin itsenikin Amsterdamin matkalla, uskaltautumalla Euroopan korkeimpaan keinuun kiikkumaan!

Lautalla matkalla ADAM’S Lookouttiin.

 

ADAM’S Lookout on näköalapaikka hotellin 20. kerroksessa ja katolla Adams Towerissa. Paikalle pääsee keskusrautatieaseman (Centraal Station) takaa lähtevällä ilmaisella lautalla. ADAM’s Lookoutissa on näköalapaikkojen lisäksi kiva ravintola (with view) sekä tietysti matkamuistomyymälä. Päräyttävimmän kokemuksen saa kattoterassilla keinussa, joka keinuu katon reunan yli sadan metrin korkeudessa.

Katon reunalla jotkut hurjat jo keinuu!

Lookout!

#gibsonthrone

 

Ennen kattoterassille siirtymistä ala-aulassa voi otattaa itsestään hauskoja kuvia. Kuvat saa sitten lunastaa itselleen aika kovaan hintaan poistuessa, mutta onhan nuo toki kivoja. Hississä ylimpään kerrokseen voi hetkisen nauttia musiikista ja valotaiteesta. Itsellä kyllä jo tässä vaiheessa otti vatsan pohjasta.

 

Muutaman maisemakuvan jälkeen oli aika siirtyä Over the Edge keinuun. Sattui vielä aika tuulinen päivä, joten tuuli meinasi tempaista matkaseurana olleen tyttären mukaansa ihan suorilta jaloilta. Tytär ei halunnut mukaan keinuun ja hyvä niin, olisi pelottanut vielä tuplasti enemmän, jos hän olisi ollut mukana!

Näkymät yli Amsterdamin.

Amsterdamin keskusrautatieasema.

Kivat näkymät myös vessasta.

 

Itse keinunta kesti noin minuutin ja oli kyllä kamalaa ihan koko ajan. Ekat keinahdukset oli pahimmat ja mietin, että miksi ihmeessä tähänkin piti ryhtyä!? En voi sanoa, että olisin nauttinut maisemista, mutta pidin kyllä silmät auki koko ajan. Jälkeenpäin oli aika outo olo. Tyytyväinen, että uskalsin ja hymyilytti vaan koko ajan. Ehkä sain pienen ripauksen adrenaliini-junkien elämästä. Oikeastaan vähän samanlainen olo kuin muutama viikko sitten vapaalentotunnelissa, sillä erolla, että silloin pelotti vähemmän.

Ja sitten keinutaan!

Sensational Swing

 

Keinunnan jälkeen kuvia sai ostaa poistuessa ja noin tunnin päästä omalla koodilla löysi myös maistiaisen videopätkästä Lookoutin nettisivuilta. Koko videon olisi myös saanut lunastaa itselleen.

Sisäänpääsy ADAM’S Lookouttiin maksoi aikuiselta 13, 50 ja lapselta 7,50 ja keinu 5€ lisää. Lippuja saa netistä tai paikanpäältä. Me kävimme siellä joulukuisena lauantaina, eikä ruuhkaa ollut. Kesällä paikka on varmasti suositumpi.

Drink with a view!

Madam kahvila

 

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Tiedemuseo Nemo – teinin kanssa Amsterdamissa

Pitkään odotettu matka on vihdoin käsillä ja olemme tyttäreni (11 v) kanssa Amsterdamissa. Tämä on ensimmäinen matka ihan kahdestaan ja kyllä tätä on odotettu. Amsterdam ja koko Hollanti on molemmille uusi matkakohde. Minulla Amsterdam on ollut travel bucket listillä ikuisuuden, enkä tiedä miksi vasta nyt tänne pääsin. Ihanaa kuitenkin olla reissussa!

 

Nemo Science Museum Amsterdamissa

 

Suunnittelimme matkaa tyttären kanssa yhdessä ja käytimme apuna mm. Lasten matkaopas Eurooppaan kirjaa ja sieltä tyttö bongasi Tiedekeskus Nemon. Minulta tämä kohde olisi mennyt täysin ohi, mutta jonkinlaisesta tiedenaisen urasta haaveileva tytär valitsi Nemon matkan pääkohteeksi. Ja onneksi niin, Nemo on nimittäin mahtava paikka!

 

Tiedekeskus on viidessä kerroksessa, jokaiselle löytyy varmasti jotakin!

 

Nemo Science Museum on yhtä kuin viisi kerrosta kaikenikäisille sopivaa tiedettä. Kerrokset on jaoteltu aihealueittain: Fenomena (kuinka tiede toimii), Technium (jokapäiväistä teknologiaa), Elementa (maailmankaikkeuden osaset), Humania (ihminen) sekä Energetica (ravintola ja kattoterassi). Jokaisessa kerroksessa on hurja määrä erilaisia pisteitä joissa jokaisessa saa itse kokeilla, tutkia, oppia ja kokeilla.

Ihan ensimmäisenä osallistuimme ketjureaktiota esittelevään näytökseen. Ensimmäisen kerroksen keskelle oli rakennettu ketjureaktio, joka korkeimmillaan ylsi toisen kerroksen tasolle. Hauskaa ja mielenkiintoista. Erittäin ammattitaitoinen esittelijä sai koko yleisön mukaan. Ketjureaktion jälkeen kiipesimme neljänteen kerrokseen ja aloitimme tutkimisen sieltä.

 

Osa ketjureaktiosta.

 

 

Ihmistä käsittelevässä kerroksessa oli kokonainen siipi teineille / teineistä. Siellä käsiteltiin aiheita aina seksistä teinien aivotoimintaan ja elintapoihin saakka. Samalla tuli alkoholi- ja huumevalistusta, joka ainakin 11-vuotiaaseen näytti oikein hyvin uppoavan. Meidän suosikkeja Humania-kerroksessa taisivat olla erilaiset optiset harhat.

 

Rotating snakes.

 

Elementa kerroksesta löytyi laboratorio, jossa pääsimme tekemään itse kokeita. Tämä taisi olla meidän molempien suosikki! Testasimme mikroskoopilla, mitä punasipulin kuorelle tapahtuu, kun se joutuu tekemisiin suolan kanssa. Mutta ihan ensimmäiseksi puettiin tietenkin asiaan kuuluvat varusteet eli valkoiset labratakit ylle.

 

The Lab

 

Tiedenainen tutkii.

 

What does salt do with plant cells?

 

Ensimmäiseen sipulin kuoreen lisätään vettä ja toiseen suolaliuosta.

 

Toinen tyttären suosikki olivat jättimäiset saippuakuplat. Näiden alla olevien kuvien lisäksi kuplatunnelin pystyi tekemään itsensä ympärille astumalla ison renkaan sisälle ja nostamalla sen sitten ylös sekä puhaltamalla kuplaseinämään. Laitoin Mamatravelin Instaan videon saippuakuplaseinästä. Käykää siellä kurkkaamassa!

 

Jättimäiset saippuakuplat.

 

 

Erilaisia toimintapisteitä oli todellakin laidasta laitaan. Paikalla oli paljon perheitä ja hyvin eri ikäisiä lapsia, mutta myös aikuisia pariskuntia. Jos pidät Heurekan pysyvästä näyttelystä, jossa pääsee itse kokeilemaan, rakastat Nemoa! Se on Heureka potenssiin 10. Koko reissun ajan Amsterdamilaiset ovat näyttäytyneet todella mukavina ja ystävällisinä. Silti Nemo vei pisteet kotiin tässäkin asiassa. Henkilökunta oli todella ystävällistä, huomioivaa ja avuliasta. Tytärkin pani merkille miten ihania työntekijöitä keskuksessa oli.

Liput voi ostaa ennakkoon netistä tai paikan päältä. Lippu maksaa 16,50€ ja alle 4 vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Nemo sijaitsee lähellä keskusrautatieasemaa osoitteessa Oosterdok 2.

 

Kaksoset <3

 

Alina kuuntelee Nemon ääniä.

 

Vedä vedä! Omilla lihaksilla ylös!

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Syksyinen mökkireissu Saarijärvellä

Harrastus kuljettaa meitä säännöllisesti eri paikkoihin kisaamaan. Ollaan käyty kahvakuulaurheilun ansiosta Tanskassa, Italiassa ja Irlannissa ja myös eri paikkakunnilla kotimaassa. Mies on lähdössä marraskuussa kisamatkalle Espanjaan, meidän muiden jäädessä kotiin. Viime viikonloppuna oli kisat Saarijärvellä ja halusimme yhdistää siihen myös pienen mökkeilyn lasten kanssa.

Meidän kuudesta lapsesta viisi lähti mukaan reissuun. Evääksi karjalanpiirakoita, hedelmiä, pähkinöitä, smoothieta ja lapsille pienet herkut ja auton nokka työpäivän jälkeen kohti Lannevettä. Vuokrasimme Lannevedeltä mökin, johon meidän porukka mahtui ihan kivasti.

Ekana iltana ei juuri jaksettu ja ehditty tehdä mitään ja oltiin perilläkin vasta pimeän aikaan. Aamulla olikin sitten kiva katsella, että millaiseen paikkaan olikaan illalla tultu. Kisat alkoivat jo aamupäivällä, joten aamupalan jälkeen siirryimme Lanneveden Sampolaan kisapaikalle. Auton ikkunat oli muuten ensimmäistä kertaa tänä syksynä jäässä!

Kisapaikkana toimi nuorisoseurantalo Sampola.

 

Sampolassa oli ihana pihapiiri. Sivurakennuksessa toimii ilmeisesti kesäisin kahvila.

 

 

Kisoihin osallistui meidän seurasta kolme nostajaa, minä, mun tytär Alina ja Taina. Alinan nosto meni jälleen kerran tosi hienosti ja mukaan lähti myös hieno pokaali. On tosi kivaa, että tässä meidän pienessä lajissa on niin hyvä henki seurojen kesken ja nytkin meitä suorastaan hemmoteltiin kisojen jälkeen ruokatarjoilulla ja hyvällä seuralla.

 

Pikkumies on jo tottunut kisapaikoilla notkuja.

 

Alina tekemässä omaa kisasuoritustaan.

 

Hienosti meni ja pokaali kotiinviemisinä!

Kisojen jälkeen mökillä ulkoiltiin ja lämmitettiin päiväsauna. Isommat lapset saunoivat ensin ja osa hurjapäistä jopa uskaltautui pulahtamaan veteen! Vesi oli varmaan noin 10 asteista, hrr! Mökin rannassa oli matala hiekkaranta, joka on kesällä varmasti ihana. Ilta vietettiin syöden, lueskellen ja vaan huilaillen. Pitempäänkin olisi viihdytty, mutta sunnuntai-aamuna oli aikainen lähtö kotiin, koska mun piti vielä mennä iltapäivällä hetkeksi töihin.

Mieli lepää tässä maisemassa.

 

 

Kyllä kelpasi saunoa maisemia ikkunasta katsellen.

Suomi on kaunis.

 

Pienimmäinen testaamassa veden lämpötilaa.

 

Orvokkimökkejä on kolme eri kokoista ihan lähekkäin, joten vieläkin isommalla porukalla Lanneveden rannalla mahtuisi majoittumaan. Meidänkin seurakaveri oli viikonlopun mökkinaapurina vähän pienemmässä mökissä. Tämä taisi olla viimeinen mökkireissu vähään aikaan meidän osalta. Talvikaudella tulee majoituttua enemmän hotelleihin.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Dublin lasten kanssa

Toukokuun lopun Irlannin ja Pohjois-Irlannin reissumme päättyi muutaman päivän kaupunkilomaan Dublinissa. Matkan aikaisemmat postaukset löytyvät täältä:

Matkan suunnittelua

Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu

Pohjois-Irlanti ja mieleenpainuvin majoitus

Pohjois-Irlannin ihmeet – Giant’s Causeway

Pohjois-Irlannin ihmeet – Carrick-a-rede ropebridge + Dark Hedges

 

 

Ajelimme Pohjois-Irlannista Dubliniin ja onneksi saimme pienestä lisämaksusta siirrettyä vuokra-auton palautuspaikan lentokentältä Dublinin keskustaan aika lähelle meidän majoituspaikkaa. Varsinkin lasten kanssa mielellään maksaa vähän extraa, jos vaan pääsee helpommalla. Meillä ei ollut kolmevuotiaalle kuopukselle mukana minkäänlaisia rattaita ja kaupunkiosuudella kyllä huomasi, että ne olisivat olleet tarpeen. Pohjois-Irlannin nähtävyyksissä hän jaksoi hienosti kävellä, kun sai olla vapaana. Heti kaupungin liikenteessä asia olikin haastavampi. Yhdistelmä matkatavaroita raahaavat vanhemmat ja kaikkea tutkiva ja sinne tänne säntäilevä kolmevuotias ei ole hyvä yhdistelmä. Tämänkin hermojen menetyksen olisi siis voinut välttää, jos ne kärryt olisi olleet mukana.

Pienellä matkamiehellä on oma luottoreppu aina mukana. Kånken <3

Oltiin siis jo valmiiksi vähän hermot kireällä ja hikisiä (Dublinissa oli tosi lämmin) ja kuppi meinasi mennä lopullisesti nurin majoituksen avainta odotellessa. Onneksi osataan miehen kanssa aika hyvin vuorotella, jos toisella hermoja kiristää osaa toinen pysyä rauhallisena. Mikään ei ole niin inhottavaa, kuin reissussa riitelevät aikuiset. Limeparkin hulppeiden majoitustilojen jälkeen ahtauduimme pikkuruiseen yhden makuuhuoneen ja olohuoneen kaupunkihuoneistoon. Lapsia pienet tilat eivät kuitenkaan haitanneet, löytyihän kylpyhuoneesta amme (joka on aina suosittu meidän lasten keskuudessa). Hetken huilattua pienet vastoinkäymiset unohtuivat ja pienen asuntomme ikkunoista oli kiva seurailla kerrostalojen sisäpihan elämään.

Majoituksemme oli Bachelors Walkilla, joka oli hyvä sijainti ihan keskustassa. Katua mainostetaan bilekatuna ja muutama hauska bileporukka nähtiinkin, mutta ihan rauhallista oli ainakin meidän majoituksessa. Meillä ei ollut oikeastaan mitään valmista suunnitelmaa Dublinin päiville. Miehen serkulta, joka on asunut Irlannissa saatiin onneksi kivoja vinkkejä. Mä olen kova suunnittelemaan etukäteen matkapäiviä ja nyt yritin relata ja olla suunnittelematta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Dublinin matkapäivät olisi olleet onnistuneemmat, jos suunnitelmia olisi ollut enemmän. Aikuisten kanssa kaupunkiloma varmasti toimiikin ihan vaan haahuilemalla minne nenä näyttää, mutta lasten kanssa ei. Varsinkin kun kuopuksella ei tosiaan ollut niitä rattaita mukana, joten pitkät kävelyt eivät onnistuneet.

Ekana iltana treffattiin muut suomalaiset kisareissulla olleet Irlannin vanhimmassa pubissa The Brazen Headissa. Pubi oli tosi kiva ja sisutettu kaikella mahdollisella kamalla. Huoneen seinät, jossa me söimme oli päällystetty erilaisilla poliisin merkeillä. Toinen seinä oli kuorrutettu eri maiden seteleillä. Jokaisen setelin kiinnittäjä oli jättänyt seteliin omat puumerkkinsä. Tähän pubiin pystyi menemään syömään hyvin myös lasten kanssa ainakin päiväaikaan. Meidän majoituksesta oli tähän kohteeseen kävelymatka, joten oli kiva aistia Dublinin kaupunkitunnelmaa pikku kävelyllä.

The Brazen Head

 

The Brazen Headiin ei oteta pöytävarauksia. Me oltiin paikalla alkuillasta ja mahduttiin hyvin sisään. Lähtiessä paikka oli jo melko täynnä.

 

Toisena päivänä ostettiin kahden päivän HopOnHopOff liput turistibussiin. Samalla lipulla pääsi lähtöpäivänä myös lentokentälle. Jos aikaa on vähän turistikierros on mun mielestä ihan kiva tapa tutustua kaupunkiin. Lapsetkin jaksoivat hienosti istua bussin kyydissä, varsinkin kun päästiin kaksikerroksisen bussin yläkertaan. Jäätiin bussista pois Saint Stephen’s Green Parkin kohdalla. Puisto oli tosi kiva kävelypaikka ja olisi ollut ihanteellinen vaikkapa lounaspiknikille. Käytiin myös St. Stephen’s Green ostoskeskuksessa ihmettelemässä lasikattoa ja hienoa kelloa, mutta ei kyllä taidettu ostaa mitään. Meidän majoituksen vieressä oli Henry Street, jossa myös pyörittiin vähän kauppoja katsomassa, mutta shoppailu kolme-vuotiaan kanssa ei ole kovin mukavaa. Eikä toki reilua hänellekään joutua seisoskelemaan kaupoissa. Tytöt kyllä tykkäsi shoppailuhommista.

St.Stephen’s Green puisto.

 

St.Stephen’s Green ostari.

 

Katusoittajaa kuuntelemassa.

 

Arnotts tavaratalo Henry Streetillä.

 

Ihana lelukauppa Arnotts tavaratalossa. Kaupassa olisi voinut esim. tehdä oman pehmolelun silmien, korvien ja vaatteiden valinnasta lähtien.

 

Shoppailut hoidettu!

 

Aika pitkän päivän päätteeksi yritettiin etsiä majapaikan lähistöltä ruokapaikkaa, mutta aika moneen ei enää siihen aikaan päässyt lasten kanssa. Lopulta katsottiin jonkun ravintolan kyltistä, että nuudeleita olisi tarjolla. No nehän varmasti maistuu kaikille. Vasta sisällä tajuttiin, että paikka oli japanilainen ravintola, eikä oikein tajuttu ruokalistasta mitään. Vähän epäilytti, että meidän lapset ei löydä sieltä mitään mieleistä syötävää, vaikka tytöt kyllä sushiakin tykkäävät syödä. Miten väärässä oltiinkaan! Ystävällinen henkilökunta auttoi meitä ruokalistan kanssa ja suositteli annoksia, jotka voisivat lapsille maistua. Päädyimme tilaamaan useita pikkuannoksia, sushia, vartaita ja nuudelikeittoa. Ruoka oli ehkä parasta ikinä! Nuudelikeitto oli superhyvää! Lapset muistelevat vieläkin tätä ruokapaikkaa. Onneksi eksyttiin sinne! Ravintolan nimi on Banyi Noodles&Tapas, vahva suositus siis tälle.

Banyi Noodles&Tapas. Katsokaa tuota pöydällä olevaa nuudelikeittoa. Niin hyvää!

 

Lähtöpäivänä hyödynsimme vielä HopOnHopOff lippuja ja matkattiin turistibussissa Dublinin eläintarhaan. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut mennä taksilla, eikä hitaalla nähtävyysbussilla, niin itse eläintarhaan olisi jäänyt enemmän aikaa. Ihan koko eläintarhan koluamiseen olisi tarvinnut huomattavasti pidemmän ajan kuin kuin mitä meillä oli käytettävissä. Dublinin eläintarha oli kuitenkin aika kiva ja vähän erilainen kuin aikaisemmat joissa olen käynyt. Isoimman vaikutuksen muhun teki vaijeri ihmisten kävelykadun yläpuolella, jota pitkin apinat pääsivät kiipeämään tarhojen välillä. Pohdittiin mitä tapahtuu, jos apina päättää tiputtautua keskelle kävelykatua. Eläintarhan jälkeen ajeltiin taksilla hakemaan matkatavarat ja sitten bussilla lentokentälle ja kotia kohti.

Dublin Zoo

Kaikkinensa ehkä paras reissu mitä olen koskaan tehnyt. Pohjois-Irlanti vei sydämen ihan täysin ja Irlannista jäi vielä paljon nähtävää seuraavia reissuja varten. Ilmat oli toukokuussa aivan mahtavat ja reissun jälkeen tuntui, että akut oli ladattu todella täyteen tulevaa työntäyteistä kesää varten.

 

Tämä on ehkä mun suosikkikuva ikinä. Pieni matkamies matkalla kotiin Norwegianin Freddie Mercury lentokoneella.

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather