Browsing Tag

lasten kanssa

Kotieläinpiha Rehndahlin syksy

Rehndahlin kotieläinpiha (www.rehndahl.fi)

Hilantie 100, Kirkkonummi

liput talvikaudella (loka-joulu) 5€/hlö, auki la-su klo 10-14 (kiinni tammi-maalis)

Viisi lasta tullessa ja sama määrä lähtiessä mukana 🙂

Veljekset ja aasi

 

Vierailimme Rehndahlin kotieläinpihassa Kirkkonummella viikonloppuna. Kotieläinpiha on auki joulukuuhun saakka ja liput olivat ”talvikaudella” vain 5€/hlö, joten hyvä kohde myös näin isolle perheelle.

Saavuimme paikalle lauantaina noin klo 11 ja pieni parkkipaikka oli silloin aika täynnä. Saatiin kuitenkin autot parkkiin ja itse alueella ei tuntunut yhtään ruuhkaiselta vaikka eläinten ystäviä oli liikenteessä aika paljon.

 

Hepan syöttäminen on vaan niin kivaa!

Lampaat oli myös söpöjä.

Koko alue oli tosi kivasti ja ajatuksella laitettu. Ihmeteltävää riitti koko perheelle. Erityisen kivaa oli, että useisiin eläinten aitauksiin sai mennä sisälle ja kaikkia eläimiä sai silittää ja rapsutella.

Tilalla oli ainakin hevosia  ja poneja, aaseja, lampaita, koiria ja kissoja, ankkoja, erilaisia kanoja, riikinkukkoja ja alpakoita. Rapsuteltavaa siis riitti. Lisäksi alueella oli kaksi leikkipaikkaa, keppihevostalli ja useita makkaranpaistopaikkoja. Omat eväät voi siis ottaa tilalle mukaan.

Kotieläinpihan kivoin juttu oli tietysti vanha Ferguson traktori.

Kun kaupunkilaistyttö lypsylle lähti.

 

Tykkäsin erityisesti siitä, että sääntöjä ja kieltoja oli tosi vähän. Lipun oston yhteydessä kerrottiin tilan säännöt:

  • kaikkia elämiä saa silittää, mutta ei saa ottaa syliin
  • eläinten tarhoissa lukee saako mennä sisälle vai ei
  • metsään saa mennä.

Siinäpä ne säännöt sitten olikin. Joillakin tiloilla kieltoja ja sääntöjä on ollut ihan hirveästi, eikä oikein ole tiennyt miten saa olla varsinkin lasten kanssa, mutta Rehndahlissa tällaista ei ollut. Ymmärrän, että eläintiloilla pitää ensisijaisesti huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja tietysti myös kävijöiden turvallisuudesta. Silti tuntui, että rento ja hyvä fiilis tilalla tarttui myös lapsiin, jotka käyttäytyivät todella mallikkaasti.

Tallin sisällä pääsi myös ratsastamaan.

 

Falabella ja pieni innokas hoitaja.

 

Hepat taisi olla meidän lasten suosikkeja. Kaksi meidän tytöistä harrastaa ratsastusta ja kolmaskin on käynyt tallilla, joten hienosti he osasivat hoitaa heppoja. Kolmevuotias kuopuskin pääsi ensi kertaa harjaamaan heppaa ja pienet ja kiltit Falabellat olivat hänelle juuri sopivia eläinkavereita. Myös ruohon syöttäminen kämmeneltä teki häneen suuren vaikutuksen.

 

Mun suosikki oli tämä neitonen lammella (Näkki).

 

Keppihevostalli

 

 

Tilalla oli myös maneesi, jossa oli keppihevosrata. Tytöt hyppäsi keppareiden kanssa ihan hurjan korkeita esteitä. Aika hauska tämä keppariharrastus. Meidän sukulaistyttö tekee itse uskomattoman hienoja keppihevosia ja keppihevosten kisoja järjestetään monissa paikoissa.

Kaikkinensa tosi kiva paikka lasten kanssa, joten suosittelen lämpimästi.

 

Leikkipaikalla trapetsia kokeilemassa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Keltainen, kultainen syksy

 

Mulla on aika ollut syksyyn vähän kaksijakoinen suhde.  Toisaalta se on kaihoisaa kesästä luopumista ja arjen aherruksen alkamista (riippumatta siitä onko edes ollut lomaa vai ei). Toisaalta se on usein myös uuden alku. Useana syksynä ovat alkaneet (tai jatkuneet) opinnot ja syksyllä opiskeluinto on ollut parhaimmillaan. Syksy on myös ollut kotoilun aikaa. Kirja, kynttilät ja sohvan pohjalle käpertyminen ovat sivuuttaneet kesän ulkoilmaelämän. Suosikkivuodenaika se ei kuitenkaan koskaan ole ollut.

Kun omat taskut on jo täynnä aarteita, siirrytään täyttämään äidin takin taskuja.

Nostalginen Leviksen pipo tilattiin Lintukodosta.

Tämä syksy on ollut poikkeus sääntöön. Mitään uutta ei ole tänä syksynä alkanut, ellei tätä elokuun lopussa alkanutta blogia oteta huomioon. Mutta kaihoisaa kesästä luopumista? Ei todellakaan! Koko syksy on ollut kuin pitkää kesän jatketta. Oikeastaan koko syksyn on huomannut vain pimenevistä illoista ja puiden kultaisista lehdistä. Fiilis on ollut edelleen kesän leppoisa ja lämpömittari on kivunnut niin lämpimiin lukemiin, ettei niihin ole päästy monesti kesälläkään. Ulkoilu on ollut nautinnollista leudossa säässä ja auringon paistaessa. Tänään on ilmeisesti lokakuun lämpöennätyskin rikottu, kun lämpöä on ollut useissa paikoissa yli 19 asteen.

 

Syksyn värit.

 

Pähkinäniemen hiekkaranta.

 

 

Tänään kävimme meidän lähiulkoilualueella Pähkinäniemessä. Tämä paikka on ihana kaikkina vuodenaikoina. Kesällä uimarannalta pääsee uimaan ja talvella jäälle pulkkailemaan. Keväällä Pähkinäniemessä voi seurata luonnon heräämistä talven jälkeen ja näin syksyisin vaahterat värjäävät koko niemen keltaiseksi. Tänään tarkoituksena oli kuvata kolmevuotiasta vaahteranlehtisateessa ulkoilun lomassa, mutta vauhtiveijari onnistui juoksemaan joka kerta lehtisadetta karkuun. Yksi mikä ei muutu, on kolmevuotiaan into ulkoiluun. Olipa sää tai vuodenaika mikä tahansa, hän jaksaisi ulkoilla vaikka kuinka monta tuntia.

 

Minkälainen suhde sulla on eri vuodenaikoihin? Vaikka syksy ei (yleensä) mun lempivuodenaika olekaan, en ole juuri koskaan matkustanut ulkomaille syksyllä. Vuoden lopussa, yleensä joulukuussa olenkin usein ollut matkalla, mutta syksyllä en. Tänäkin vuonna joulukuussa matkataan tyttären kanssa Amsterdamiin.

 

Se ilme, kun pääsee sylikyytiin <3

Seuraathan jo MamaTravelin Instaa ja Facebookia?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Syysmarkkinoiden viikonloppu

Tämä viikonloppu oli oikea syysmarkkinaviikonloppu, koska kävimme perjantaina Tammisaaren syysmarkkinoilla ja lauantaina Lohjan Omenakarnevaaleilla.

Viikko meni säätiedotuksia seuraten ja varsinkin lauantaille oli luvattu niin huonoa ilmaa, että pelkäsin jo Omenakarnevaalien jäävän tänä vuonna väliin. Onneksi kuitenkin päästiin piipahtamaan tapahtumassa ja selvittiin kuivin nahoin.

Tivoli Sariola on jo 130-vuotias. Kuopus oli tivolin sloganin mukaan yhtä hymyä!

Tammisaaren syysmarkkinat ja tivoli

Pitäisi oikeastaan otsikoida tivolit, koska markkinapaikalla oli sekä Tivoli Sariola että Tivoli Seiterä. Illan pimetessä tivolien värivalot pääsivät oikeuksiinsa ja tunnelma Tammisaaressa oli aivan ihana. Tivoli Sariola viettää 130 vuotis-juhlavuottaan ja sen kunniaksi Tammisaaren markkinoilla perjantaina oli hieno ilotulitus.

Ostimme 10 lippua (35€) tivoli Sariolan laitteisiin ja mukavan pienellä jonotuksella päästiin niihin. Pientä sekoiluakin kaksi tivolia ihan vierekkäin aiheutti, kun ei ensin huomattu niiden olevan eri firmaa joiden laitteisiin tietysti käy eri liput. Meille kuitenkin riitti muutama kieputus per henkilö.

Tammisaaren syysmarkkinoilla oli jopa 500 myyjää! Aikamoinen määrä. Ainakin perjantai-iltana suurin osa ihmisistä oli kuitenkin pyörimässä tivolialueella ja myyntikojujen välissä oli hiljaista. Perinteiset lakut tuli ostettua ja syötiin tosi hyvää aasialaista ruokaa.

Reissussa oli mukana kaikki minun kolme lasta. Aika harvoin nykyään ollaan tällä kokoonpanolla liikenteessä, kun jo teini-ikäinen esikoinen yleensä menee omia menojaan. Kivaa, kun päästiin kimpassa kuitenkin tällä kertaa tunnelmallista iltaa viettämään. Sääkin suosi ja perjantain noin +20 astetta ei kyllä ole kovin perinteinen syyskuun lopun ilma!

 

Koko porukalla Giant Wheelin kyydissä. Korkeanpaikankammolle kyytiä!

 

Omat haasteensa väkijoukossa kulkemiseen luo kolmevuotias, joka ei suostu pitämään kädestä…

 

Vaikka Tammisaaren syysmarkkinoilla oli paljon perinteisiä lakun ja t-paitojen myyjiä, oli joukossa erilaisempiakin myyjiä.

 

 

Lohjan Omenakarnevaalit

Lauantaina piipahdettiin Lohjan Omenakarnevaaleilla museon alueella. Tykkään tästä tapahtumasta tosi paljon, koska omppukarnevaaleilla on aina kivaa ohjelma ja myyntikojut on laitettu viimeisen päälle kivasti. Myynnissä on perinteisen markkinakrääsän sijaan paljon omenatuotteita ja käsityöläisten tekemiä tavaroita. Ehkä ruokatarjontaan olisi kiva saada monipuolisuutta. Meilläkin oli tarkoitus syödä lounasta tapahtumapaikalla, mutta päädyttiin kuitenkin siirtymään ravintolaan Lohjalle.

Sää oli aika tuulista ja epävakaata, olisiko se verottanut kävijöiden lisäksi myös myyjiä. Tuntui, että säpinää oli edellisiä vuosia vähemmän. Toki itsekin tehtiin aika pikainen visiitti, juurikin sään takia. Museon alue on kuitenkin paikkana täysi kymppi tällaiselle tapahtumalle.

Tällä kertaa sisko sai pitää kädestä. On ihanaa seurata sisarusten kasvua yhdessä. #growingupwithsiblings <3

 

 

Kaikenlaista taidokasta tavaraa myynnissä.

 

Mitä miettii miekkonen museon pihalla?

 

Alpakat tekivät rauhallisuudellaan vaikutuksen.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Päiväretki idylliseen Porvooseen

Mun viimeisen sunnuntaivapaan kunniaksi halusin lähteä pienelle päiväretkelle jonnekin kohtalaisen lähelle kotia. Syksyn tultua mulla alkaa siis taas sunnuntaityöt, joten vapaapäiviä viikossa on vain lauantai.

Tai no, melkein vapaapäivä. Konehommia voi onneksi tehdä myös autossa, kun mies ajaa.

Tasty Travelissimo blogissa on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa lahjakortin Porvoolaiseen Zum Beispiel  ravintolaan ja siitä lähtikin idea päiväretkestä Porvoossa. Jostain kumman syystä en ole koskaan Porvoossa käynyt, vaikka se varsinkin kesäisin on ollut käyntilistalla jo vaikka kuinka kauan. Porvooseen siis! Ja muuten arvontaan voi vielä käydä osallistumassa Tasty Travelissimon blogissa.

Saavuttiin siis Porvooseen sunnuntaina ja vaikka eletään syyskuun ensimmäisiä päiviä ilma oli ihanan lämmin, välillä jopa kuuma. Mukana olleet takit olivat todellakin turhia!

On niin paljon ihmeteltävää.

Kävelimme aluksi joen vartta pitkin ja ihastelimme ankkurissa olevia paatteja. Koukkasimme kulkumme empirekaupunginosaan ja extempore käväisimme myös Runebergin kotitalossa. Sattui olemaan Fredrika Runebergin syntymäpäivä, joten museoon oli vapaa pääsy. Aivan ihanaa aluetta ja niin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia katsottavaksi.

 

Porvoon kartta oli ikuistettu joen vierustalle kävelyaukiolle. Kekseliäs idea!

 

Seuraavaksi suuntasimme vanhaan kaupunkiin. Mikä paikka! Aurinkoisena loppukesän päivänä vanhan kaupungin kaduilla oli aika paljon porukkaa, eikä ihme. Pienet putiikit, ajatuksella koottuine näyteikkunoineen levittäytyivät idyllisesti kaduille.

 

Tällä kertaa sisustuskauppoja ihailtiin vain ulkoa päin.

Puutalot olivat todella kauniita ja koko alue täynnä hienoja ja hauskoja yksityiskohtia. Voisin niin nähdä itseni yöpymässä vanhan kaupungin museotorin laidalla Ida-Maria b&b:ssä, kiertelemässä pieniä sisustuskauppoja ja istumassa jossakin söpössä kahvilassa. Tällä kertaa putiikeissa kiertely jäi, osasyynä mukana ollut kolmevuotias pojanvesseli, joka oli turvallisinta pitää putiikkien ikkunoiden takana. Mielenkiinnolla hän kyllä tutki varsinkin Lelukauppa Riimikon ikkunoita ja julkisivua. Ihanasti somistetut ikkunat!

Ihmeteltävää riittää!

 

Lelukauppa Riimikko Porvoon vanhassa kaupungissa.

 

 

Ennen kotiin lähtöä käytiin syömässä ravintolalaiva Glückaufissa (tosin laivassa ei saanut syödä). Kauniit puitteet!

 

Porvoo oli siis todella ihana retkikohde ja noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä meiltä. Tuonne pitää kyllä palata viimeistään joulun alla. Googlailin, että vanhassa kaupungissa olisi joulun alla ihanaa vanhan ajan joulun tunnelmaa. Onko jollakin kokemuksia Porvoosta joulun aikaan?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather