Browsing Category

Pohjois-Irlanti

Pohjois-Irlannin ihmeet – Carrick-a-rede ropebridge + Dark Hedges

Pohjois-Irlannin reissumme ja varsinkin Causeway Coastal routen tutkiminen jatkui Giant’s Causewayn jälkeen Carrick-a-rede riippusillalla.

Carrick-a-rede riippusilta roikkuu Carrick-a-rede saaren ja mantereen välissä Atlantin yläpuolella. Sen ovat alkujaan ripustaneet lohen kalastajat jo vuonna 1755. Viime aikoina riippusilta on tullut tutuksi myös Game of Thrones sarjasta.

 

Liput kohteeseen maksoivat 8 puntaa aikuiselta ja 4 puntaa lapselta. Lippuun on merkitty aikaslotti, jolloin pääset ylittämään sillan. Riippusiltaa kohti pääsee kyllä kävelemään jo aikaisemminkin.  Emme olleet varanneet lippuja etukäteen, koska oli vaikea arvioida, kuinka kauan viihdymme Giant’s Causewaylla. Jouduimme siis hetkisen odottelemaan parkkipaikalla, mutta se ei haitannut. Huilattiin vähän ja katseltiin maisemia.

 

 

Portilta on noin kilometrin matka itse riippusillalle, mutta taas maisemat olivat niin upeita, että matkan taivalsi ihan mielellään jopa lasten kanssa. Meidän kolmevuotias käveli taas tosi reippaasti ja välillä huilattiin penkeillä matkan varrella.

Täytyy sanoa, että jännitys tiivistyi riippusiltaa kohti kävellessä. Pienen jonotuksen jälkeen oli meidän vuoro laskeutua jyrkät rappuset riippusillan päähän. En varsinaisesti nauti korkeista paikoista, enkä kiipeilemisestä. Koitin kuitenkin olla ihan coolina, vaikka mielessä kävi, että miksi hitossa olen kuljettanut pesueeni tänne? Mun 11-vuotias tytär pisti riippusilla päässä stopin ja ilmoitti, että ei uskalla mennä. Aikaa pohtimiseen, että mitä nyt tehdään oli ehkä 20 sekuntia. Ystävällinen porttivahti sanoi, että tytär voi jäädä hänen kanssaan odottamaan. Me muut siis lähdimme ylittämään siltaa. Kolme-vuotias käveli mun edessä, eikä tainnut oikein edes tajuta missä ollaan. Minua kyllä aika paljon pelotti ja jännitti.

Pikkumies riippusillalla.

 

Itse silta on melko lyhyt ja sen toisessa päässä oleva saarikin on pieni. Meidän vierailun aikaan vesi oli tosi matalalla, joten osa sillan alustaa oli kuivaa maata. Yleensä vettä on kuitenkin enemmän ja sillan ali voi meloa esimerkiksi kanootilla. Luimme etukäteen joitakin arvosteluja, että tämä nähtävyys olisi mitäänsanomaton! Itse kyllä tykkäsin tosi paljon, vaikka riippusillan ylittäminen hirvittikin. Kovin pitkäksi aikaa ei jääty saarta ihmettelemään, kun yksi porukasta jäi toiselle puolelle. Siltaa takaisin päin tullessa mies kuvasi hyvän videon, joka on katsottavissa MamaTravelin Instassa. Pikkupoika taisi tajuta vasta takaisin päin mennessä mistä on kysymys ja alkoi hokea, että nyt me tiputaan. Kunnialla päästiin kuitenkin silta takaisinkin.

 

Lähtisinkö uudestaan sillalle pienimmän kanssa? Ehkä en, vaikka kaikki meillä menikin lopulta ihan hyvin. Tytär löytyi sillan lähtöpäästä ja hänkin pääsi ”nauttimaan” sillan ylityksestä miehen kuvaaman videon välityksellä.

Kun päästiin takaisin autolle porukka alkoi olla aika loppu. Päivä oli ollut pitkä ja kuuma ja oltiin kävelty tosi paljon. Mä halusin kuitenkin käydä vielä tsekkaamassa The Dark Hedgesin euroopan pyökkipuut. Ajoimme siis vielä sinne. Tässä vaiheessa lapset halusivat jäädä autoon odottamaan kännyköiden kanssa, joten menimme miehen kanssa kahdestaan.

The Dark Hedges

 

The Dark Hedgesistä olin nähnyt tosi paljon kuvia etukäteen ja tämänkin kohde on Game of Thronesista tuttu.  Silti puut olivat todella maagisen näköisiä! Ihmeellinen hopean hohde ympäröi puita. Käveltiin rauhakseen puistokuja edestakaisin ja ihmeteltiin sekä puita, että GOT-faneja, joilla oli mukana miekat ja viitat. Tuli varmasti upeita kuvia tuon rekvisiitan kanssa! Tämä kohde on maksuton.

Pohjois-Irlannissa vietettyjen päivien jälkeen matkamme jatkui kohti Dublinia. Osa sydämestä jäi Pohjois-Irlantiin ja olen varma, että tapaamme vielä!

 

Muut Irlannin ja Pohjois-Irlannin reissun jutut:

Ihana Irlanti – matkan suunnittelua

Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu

Pohjois-Irlanti ja mieleenpainuvin majoituspaikka

Pohjois-Irlannin ihmeet – Giant’s Causeway

 

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Pohjois-Irlannin ihmeet – Giant’s Causeway

Limeparkin majoituksestamme oli Giant’s Causewaylle noin 20 km matka. Lyhyet siirtymät ovat lasten kanssa parhaita, kun kaikki energia jää kohteiden tutkimiseen eikä autossa istumiseen.

Nämä värit ja maisemat!

Kävimme Giant’s Causewayn vierailijakeskuksen vieressä olevassa hotellissa kahvilla ja näin saatiin ilmainen pysäköinti. Vierailijakeskuksen kautta nähtävyydelle mennessä joutuu maksamaan pääsymaksun, mutta ainakin vielä keskuksen voi kiertää ja päästä kohteeseen maksutta. Varmasti keskuksen keräämillä rahoilla tehdään myös hyvää nähtävyydelle, mutta silti luontokohteen maksullisuudesta voi olla montaa mieltä.

 

Giant’s Causewayn ”kivipylväät” ovat saaneet alkunsa tulivuoren purkauksesta, kun laava on jäähtynyt tasaisesti ja samalla sen tilavuus on pienentynyt. Eri kokoisia pylväitä on noin 40.000 kpl ja ne todella näyttävät jättiläisen rappusilta.

 

Parkkipaikalta laskeudutaan alas rantaa pitkin noin kahden kilometrin matka. Myös bussi kulkee edestakaisin, mutta me kävelimme ja ihmeen hyvin myös kolme-vuotias jaksoi kävellä! Koko ajan oli niin kaunista maisemaa katsottavana, ettei hidas eteneminen haitannut. Voin vaan kuvitella, miten tätä luonnon muodostelmaa on ennen kansantaruissa selitetty.

No okei, osan matkaa voi matkustaa sylikyydissä.

 

Kohteessa oli aika paljon porukkaa ja koko ajan ihmisiä kulki ylös ja alas tietä pitkin. Paikka on kuitenkin niin iso, että aina löytyi rauhallinen paikka valokuvan ottoon.

.

 

Meidän reissun aikana toukokuussa oli poikkeuksellisen lämmintä, suorastaan kuumaa, joten aurinkorasvaa ja vettä kului. Olimme itse asiassa varautuneet että vähän koko ajan sataa, mutta ei satanut kuin pieni kuuro koko reissun aikana.

 

Matkan varrelle oli ripoteltu hauskoja tehtäviä, tietoiskuja ja tarinoita.

Välillä pohdituttaa etukäteen, kuinka paljon lapset saavat näistä luontokohteista irti, mutta ainakin täällä 3-, 11- ja 12-vuotiaat tutkivat paikkoja mielenkiinnolla ja ilman yhtäkään valitusta.

 

Ilman lapsia olisi voinut haikkailla pidemmänkin matkan ympärillä kulkevia polkuja pitkin. Monella näkyikin rinkka selässä ja yläpuolella kallion päällä kulkevalta polulta oli varmasti uskomattomat maisemat.

Seuraavassa kirjoituksessa seikkaillaan Game of Thronesistakin tutulla Carrick-a-rede Rope Bridgellä!

 

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Pohjois-Irlanti ja mieleenpainuvin majoituspaikka

 

Matkamme jatkui heti yöunien jälkeen. Harmiksemme aika ei riittänyt Belfastin tutkimiseen, vaikka kaupungissa olisi ollut paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Halusimme kuitenkin jättää mahdollisimman paljon aikaa Causeway Coastal roadin nähtävyyksiin.

Täältä löytyy hyvä kartta Causeway Coastal roadista ja käytin tuota sivustoa myös paljon hyödyksi matkaa suunnitellessa. Esimerkiksi meidän majoituspaikka Limepark Cottages löytyi sivustolta ja oli oikea helmi!

Ensimmäisen kerran pysähdyttiin Carrickfergusiin syömään ja jaloittelemaan. Päätettiin, että matkataan ajan kanssa ja nautitaan upeasta rannikkoreitistä. Käytiin siis syömässä ja tutustumassa Carrickfergusin linnaan. Liput olivat niin halvat, että poikettiin linnaan vaikka se ei meidän alkuperäisessä kohdeluettelossa ollutkaan. Kierreltiin linna läpi ja yläkerroksessa pääsi itse puuhaamaan. Pelattiin jättishakkia ja kurkittiin ikkunoista merimaisemia. Mulla on tapana suunnitella liiankin tarkkaan missä käydään, mutta tälle reissulle onnistuin jättämään enemmän löysää aikaa tällaiseen suunnittelemattomaan harhailuun. Tuntui toimivan lasten kanssa tosi hyvin!

Carrickfergusin linna

 

Carrickfergusin linna

Matka jatkui taas rannikkoa pitkin ja seuraava pysähdyspaikkamme oli  Carnfunnock Country Park Larnessa. Retki meinasi jäädä kokonaan tekemättä, koska pysäköinti olisi pitänyt maksaa käteisellä (olikohan vielä tasarahalla) eikä meillä ollut yhtään. Parkkipaikan portinvahti päästi meidät rahattomat kuitenkin sisään. Tässä kohtaa etukäteissuunnittelu kyllä petti. Koko puistossa ei voinut maksaa kortilla, vaan käteistä olisi pitänyt olla mukana. Lisäksi tämän olisi ollut oiva paikka pikku piknikille, mutta meillä ei ollut oikein mitään mukana. Vierailun aikana meinasi vesikin loppua, joten oli suunnattava autolle vaikka paljon olisi ollut vielä nähtävää.

Carnfunnock Country Parkin portilla. Puistossa oli toukokuussa oikea kukkameri, kun useat kasvit kukkivat.

Carnfunnock Country Park on siis suuri puisto upealla merimaisemalla, jossa voi myös telttailla ja asuntovaunuilla. Siellä oli suuri leikkipuisto ja lapsille olisi ollut vaikka mitä pomppulinnaa ja trampoliinia, mutta kun sitä käteistä ei tosiaan ollut mukana. Me siis päädyimme vaan kävelemään ympäriinsä ja lapset kiipeili leikkipuistossa. Sattui vielä ihan tosi kuuma päivä, joten uhkaavasti hupenevat vesipullot ajoivat meidät jatkamaan matkaa. Tuolla olisi saanut helposti koko päivän kulumaan, jos etukäteissuunnittelu olisi ollut parempi.

Näiden pysähdysten jälkeen päätettiin koittaa tsempata itsemme majapaikkamme Armoyhin ilman pidempiä taukoja. Rannikkoreitillä riittää upeita maisemia ja katsottavaa auton ikkunastakin. Ajelimme siis välillä ihan rantaa pitkin ja välillä reitti vei meidät tunnelmallisten pikkukylien läpi. Mies sai ajaa kieli keskellä suuta kapeilla teillä ja monessa paikkaa nopeusrajoitukset oli tosi korkeita. Mitään vaaratilanteita ei kuitenkaan ollut ja liikenne oli vähäistä joka paikassa. Tälle reissulle olisi voinut varata kaksi viikkoa aikaa parin päivän sijaan. Niin paljon olisi ollut nähtävää ja ihan vaan ihasteltavaa. En ole varmasti koskaan ollut niin kauniissa paikassa kuin Pohjois-Irlannin rannikko!

Tokihan se autossa istuminen alkaa väsyttää, lapsia ja kuskia varsinkin. Kun päästiin Limeparkkiin oli kaikki kuitenkin sen vaivan arvoista. Mikä paikka! Limepark on vanha maatila, jonka rakennuksiin on kunnostettu kahdeksan erilaista ja erikokoista majoituspaikkaa, kaikissa oma keittomahdollisuus. Me varasimme Dark Horse Housen, jossa oli kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta (toisessa iso amme, joka todella oli lasten mieleen), keittiö, ruokatila ja olohuone. Keittiössä oli myös pesukone, joten vaatehuoltokin saatiin kuntoon.

Tilaa oli todella paljon ja paikka oli niin viihtyisä ja ihana, että melkein sydän pakahtui. Jos osa lapsista ei olisi ollut tuolloin Suomessa, ei minua olisi saanut Tumman hevosen mestasta enää pois ollenkaan

Ja entäs ympäristö muuten. Maatilan kapeat kujaset, rustiikkiset yksityiskohdat, pieni puistomainen takapiha ja aitauksessa hirnuvat ponit ja hepat. Huomasi, että paikkaa on tehty ajalla ja ajatuksella. Tajusin, että olin tehnyt töitä aika pitkään ilman vapaata, niin kuin monet pienyrittäjät tekee. Tuolla pystyin pitkästä aikaa todella rentoutumaan ja lataamaan akkuja. Tilaa ajatella ja hengittää ja mieletön kauneus ympärillä. En huomaa arjessa olevani mikään esteetikko, mutta tuolla olisi voinut vaan tuijotella kivistä muurattua aitaa ja sen juurella kasvavia kukkia ja vanhoja köynnöksen valtaamia portaita. Mama Travelin Instagramissa on pari videota majoituksestamme.

Ned’s Loft, yksi Limeparkin ”mökeistä”

 

Ja Little Pigs House 🙂

 

Limepark on suosittu hääpaikka ja itse mietin miten ihana olisi vaikkapa sukujoulu tuolla. Jokaiselle perheelle löytyisi omaa rauhaa, mutta olisi myös helppo kerääntyä yhteen. Ehkä jonakin päivänä haave toteutuu.

Tämä ikkuna oli lasten suosikki. Siitä pääsi pujahtamaan suoraan ulos.

 

Tää tyyppi juoksee joka paikkaan. No sillä tavalla ehtii nähdä enemmän!

Seuraavassa kirjoituksessa Pohjois-Irlannin reissu jatkuu nähtävyyksien parissa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather