Browsing Category

Matkamuisto

Matkamuisto – Islanti love island

Jännä miten vahvoja tunnemuistoja eri reissuista jää. Vaikka kaikilla reissuilla on ollut kivaa, joistakin paikoista jää ihan erityislaatuinen muisto. Olimme miehen kanssa nelisen vuotta sitten kahdestaan Islannissa ja Islannin yleisen upeuden lisäksi se on jäänyt mieleen oikeana rakkauden saarena. Oltiin vaan jotenkin rentoja ja onnellisia siellä.

Tässä tulee yhdestä mun vanhasta blogista poimittu matkakertomus Golden Circleltä.

Oltiin Reykjavik Excursionsin Golden Circle retkellä, joka on vähän sellainen must-juttu Islannissa. Saman retken aikana pääsee tutustumaan kolmeen isoon nähtävyyteen ja aikataulusta riippuen myös muutamiin muihin pikku kohteisiin matkan varrella.

 

Retkiä oli tarjolla eri kestoisina alkaen varhaisesta aamusta iltaan asti kestävään retkeen ja päättyen muutaman tunnin iltaretkeen. Me päädyttiin välivaihtoehtoon, eli lähtö aamupäivällä klo 11 ja paluu illalla noin klo 18.

Meillä oli kaiken maailman opaskirjat ja viihdykkeet mukana, kun ajateltiin että bussissa tulee tylsää, retkellä kuitenkin istuttiin bussissa yhteensä yli 300 km. Opas oli kuitenkin niin mukaansatempaava ja kertoi koko matkan tarinaa, että omia opaskirjoja ei tarvinnut.

 

Ensimmäinen retkikohde oli Thingvellirin kansallispuisto, jossa Islannin parlamentti on kokoontunut ammoisina aikoina. Paikka on myös Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen repeämiskohta, joten todella hienosta paikasta on kyse. Ennakkotietojen perusteella ajattelin että tämä olisi ollut retken tylsintä antia, mutta taisinkin (ainakin otettujen kuvien määrästä päätellen) pitää tästä eniten (tai tulivuoren kraaterin kanssa yhtä paljon. Siitä lisää tuonnempana).

Kultaa ja hopeaa melassa välkkyy. Toivomussillan satoa. Mekin heitettiin omat kolikkomme ja toivottiin.

 

Seuraava kohde oli Gullfossin vesiputous. Taas oli niin upean näköistä, että ei pysty sanoin kuvailemaan. Islannissa kyllä mietti, että miten voi pieneen saareen saada mahtumaan niin paljon kaikkia äärimmäisiä luontojuttuja. Suomen luonto on upea ja ihana, mutta kyllä Islanti oli jopa vähän käsittämätön tuon luonnon puolesta.

”What goes on Gullfoss stays in Gulfoss” sanoi opas ja kehoitti meitä olemaan tippumatta vesiputoukseen.

Gullfossin ravintolassa syötiin lounaaksi Islannin kansallisruokaa kasviskeittoa. Siitä erikoinen kasviskeitto, että siinä oli isoja lampaanliha-palasia. Hyvää oli kaiken tuon ulkoilun ja kävelemisen jälkeen.

Seuraava kohde oli geoterminen alue ja sen Geysirit. Kentällä on useita geysirejä joista yksi oli aktiivinen. Se purkautui noin 8 minuutin välein. Kuumat lähteet oli kyllä aika jännittäviä. Liian lähelle ei kannata mennä eikä kokeilla veden lämpötilaa. Uskottiin ihan suosiolla että tulikuumaa se on.

 

Lämmintä poreilua.

 

Kahdeksan minuutin odottelun jälkeen tuli pulpahdus…

 

Ja sieltä se tulee.

 

Vou!

Katseltiin monta purkausta. Viimeinen olikin oikea ketjupurkaus. Ehdittiin jo moneen kertaan kääntyä parkkipaikkaa kohti, kun lähde purkautui vielä kerran.

 

 

Kotimatkan varrella pysähdyttiin vielä Kerið nimisen tulivuoren kraaterilla. Huh, ihan mieletön paikka!

Pakollinen slaavikyykky, koska pelotti niin paljon. Toi reuna oli oikeesti tosi jyrkkä!

Vesi tuolla alhaalla oli käsittämättömän turkoosia.

Matkamuisto sarjassa muistellaan vanhoja reissuja. Tällä kertaa muistellaan osaa toukokuussa vuonna 2014 miehen kanssa tehdystä Islannin matkasta. Islannin maisemat mykistävät vieläkin rouhealla kauneudellaan.
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Matkamuisto – Trans Siperian haikea laulu

Juna puksuttaa tasaisesti illan hämärässä jossakin Mongolian autiomaassa. Tutun puksutuksen ja kolinan lisäksi kuuluu kiinalaisen vaunuisäntämme haikea laulu. Isäntä katselee ikkunasta ulos ja laulaa. Upeat maisemat taitavat olla hänelle arkipäivää. Hiljaa kuuntelemme laulua pienessä hytissämme. Mahtaako ikävöidä kotiin pitkällä työmatkalla?

 

Päivisin vaunuisäntä pitää meistä hyvää huolta. Kun juna pysähtyy asemalle isäntä muistuttaa meitä pysymään lähistöllä. Jos pysähdys kestää 10 minuuttia, vaunuisäntä ilmoittaa ajaksi 8 minuuttia. Yleensä pysähdykset ovat niin lyhyitä, että käymme vain junalaiturilla jaloittelemassa ja katsomassa mitä paikallisilla on myynnissä.

 

Vaikka meillä on mukana aivan liikaa Suomesta ostettuja eväitä ja junan ravintolassakin tulee vierailtua päivittäin, yleensä ostamme jotakin myös junan laiturilla kaupustelevilta paikallisilta. Päästyämme vihdoin Pekingiin jätämme puoli muovikassillista Suomalaisia eväitä junaisännälle.

 

Vain Mongolian ja Kiinan rajalla on pidempi pysähdysaika. Vasta pysähdyksen lopussa huomaamme, että läheisessä asemarakennuksessa olisi ollut kunnolliset suihkut! Olemme budjettimatkailijoita, joten olemme halvimmassa majoitusluokassa. Se tarkoittaa, ettei meidän hytissä ole omaa suihkua. Koko vaunun yhteisestä vessasta tulee jääkylmää vettä hyvin pienellä paineella. Kuivashampoo ja savetit ovat kovassa käytössä. Vähän harmittaa, mutta matkaahan on jäljellä enää vähemmän kuin takana, kohta päästään suihkuun. Pekingin hutongissa olevassa hostellissamme meillä on oma suihku. En ole koskaan nähnyt kenestäkään lähtevän niin likaista vettä kuin ekassa suihkussa seitsemän päivän junamatkan jälkeen.

 

Matkamuisto sarjassa muistellaan vanhoja reissuja. Tässä ensimmäisessä osassa vuoden 2009 Trans-Siperia junamatkaa Moskova – Ulan Bator – Peking. Vietimme juhannusta junassa jossain päin Siperiaa lämpötilan ollessa 0°C.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather