Browsing Category

kotimaan matkailu

Hyvä päivä alkaa Kalastajatorpan aamiaisella

Viime viikon Urheilugaalan aikaan majoituimme Munkkiniemessä legendaarisessa hotelli Kalastajatorpassa. Hotelli sijaitsee upealla paikalla meren äärellä. Ympäristö on todella kaunista. Harmi, kun tällä kertaa ei ehditty ulkoilemaan eikä niin paljon nauttimaan hotellistakaan. Torstaina koko ilta meni Urheilugaala-hulinassa ja perjantaina suuntasin Matkamessuille. Mutta onneksi aamiaisella oli aikaa nautiskella!

Maisemat kohdillaan <3

 

Kalastajatorppa kuuluu Hilton hotellien ketjuun. Meillä oli perushuone ja se irtosi alle satasella / yö. Luin jostain, että aamiainen erikseen ostettuna olisi maksanut 27€, joten siihen verrattuna hinta oli edullinen, kun aamiainen siihen sisältyi. Kalastajatorpan sivuilta löytyi sunnuntaibrunssi hintaan 39€, joka kyllä kiinnostaisi käydä kokeilemassa!

 

Aloitetaan munista, sillä niitähän aamiaisella riitti! Kalastajatorpassa oli jännä kone, joka piti keitetyn munan täydellisessä kypsyysasteessa, joka ilmeisesti on sitten 64 astetta. Munasta luvattiin, että se on samenttisen pehmeä ja täydellinen. Mieheni mukaan vähän liiankin pehmeä, mutta me ei ehkä olla täydellisen munaetiketin hallitsijoita. Mä olen enemmänkin munakokkelinaisia, joten valitsin sitä vaikka tarjolla olisi ollut keitettyjen lisäksi myös paistettuja munia ja munamuffinseja.

Siellä ne täydelliset munat kelluu.

 

Olen nyt ollut marraskuun alusta saakka syömättä punaista lihaa (joulukinkkusiivua lukuunottamatta). Hotelliaamiaisella oli kyllä tosi paljon vaihtoehtoja perinteisen pekonin korvaajaksi. Kasvisvaihtoehtoja oli todella hyvin tarjolla ja vähän erilaisia juttuja. Tykkäsin erityisesti pikkelöidyistä porkkanasiivuista, niitä voisi tehdä kotonakin tarjolle.

 

Pikkelöidyt porkkanat ylimpänä vasemmalla.

 

Kasvikset ja pavut

 

Kahvi ja tee tuotiin kannussa pöytiin samoin kuin tuoremehu. Se antaa kyllä aamiaiselle mukavan juhlallisen tunteen. Henkilökunta oli muutenkin todella ystävällistä koko vierailumme ajan. Perjantaina kahdeksan aikaan aamiaisella ei ollut tungosta, vaan rauhassa saatiin ruokailla ilman jonotteluja.

 

Perinteiset karjalanpiirakat ja munavoi on aina otettava!

 

Ja sitten jälkiruuat. Kai aamiaisellakin voi olla jälkiruoka? Olen kyllä yleensä herkkujen perään, mutta tällä kertaa tuli syötyä niin tuhdisti kaikkia muita juttuja, että varsinaista ylilyöntiä ei herkkupöydässä päässyt tapahtumaan.

Kaikkea tälläistä oli tarjolla.

 

Ja juustoja…

 

Mutta näin maltilliseen vaihtoehtoon päädyin!

 

Aika paljon saa juttua aikaan yhdestä aamiaisesta! Mutta ymmärtäkää mua, syön kotona joka aamu saman aamiaisen: kaurapuuroa, raejuustoa, pähkinöitä ja mehukeittoa. Ja olen siis aivan tyytyväinen tähän perusaamiaiseeni, mutta onhan se sitten yhtä juhlaa, kun pääsee hotelliaamiaiselle. Ja varsinkin tällainen luksus-versio vie kielen ja sydämen mennessään.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Luennolla – Kari Lumikero puoli vuosisataa ulkosuomalaisena

Suomalaisen kirjallisuuden seura ja Suomi-Seura järjestivät viime viikolla mielenkiintoisen avoimen luennon. Puhumassa oli mtv:n pitkäaikainen toimittaja Kari Lumikero ja aiheena ulkosuomalaisuus.

Heti alkuun täytyy sanoa, että tunti on aivan liian lyhyt aika käydä 50 vuoden ura ja elämä ulkomailla läpi! Lumikeron tarinoita olisi mielellään kuunnellut toisen mokoman lisää.

Luento alkoi Kemissä syntyneen Lumikeron kasvuvuosista Torniossa sekä Tornion historiasta yleisesti, osoituksena mistä kaukaa maailmalle oli lähdetty.

Lumikero kertoi paljon vuosista Ruotsissa nuorena aikuisena 60-luvun lopussa. Hyvä huumori siivitti koko luentoa, mutta varsinkin Ruotsin aika on ollut varmasti aika hauskaa ja vauhdikasta. Lumikero asui hienostoalueella talossa, josta muotoutui suomalaisten nuorten kommuuni. Ura alkoi postinjakajana ja jatkui useiden vuosien ajan radiossa ennen kirjeenvaihtajan tehtäviä.

Lumikeron sydäntä lähellä vaikuttaa olevan kaksi- tai monikielisyys. Hän on edelleen pahoillaan siitä, kuinka ruotsinsuomalaisten lasten suomen kielen taito rapistui. Esimerkiksi 60-70 luvuilla ja 90-luvun laman aikaan maahanmuutto Ruotsiin oli vilkasta, eikä tuon ajan koulu pysyneet maahanmuuton perässä. Suomen kieli ei ollut varsinaisesti kovin hyvässä huudossa tuolloin Ruotsissa, joten monet lapset häpesivät äidinkieltään.

Näin kaksikielisen lapsen äitinä sydäntä lämmittää Lumikeron ajatus siitä, että monikielisyys lisää ymmärrystä ja yhteistyötä kansojen välillä ja voi jopa lopettaa sotia. Mielestäni oma äidinkieli vaikuttaa identiteettiin ja omaan elinkulttuuriin paljonkin ja yhteinen kieli auttaa toisen syvälliseen ymmärtämiseen. Tuntemattoman pelko on usein konfliktien alku.

 

Lumikero mainitsi muutaman uransa merkkihetken. Vuoden 2004 tsunamiuutisointi toi Lumikerolle Bonnierin journalistipalkinnon. Uutisointi tsunamista osoitti kuinka kankeasti konsulaatit voivat tiedottaa asioista. Ennen kun kuolleiden ruumit on tunnistettu ei voida ilmoittaa suomalaisuhreista. Lumikero lensi tsunamin keskelle ja uutisoi siitä kuinka laaja katastrofi oikeasti on kyseessä ja että suomalaisuhreilta ei todellakaan ole vältytty.

Toinen Lumikeron mieleen jäänyt merkkihetki oli Olof Palmen murhasta tuomitun ja sittemmin vapautetun Christer Pettersonin haastattelu. Pettersson oli ollut jossakin toimittajien piirittämässä talossa juhlimassa. Lumikero kuvaajansa kanssa oli mennyt ja koputtanut ikkunaan, jonka Pettersson olikin yllätykseksi avannut. Lumikero sai haastattelunsa!

 

Suomalaisen kirjallisuuden seuran talon upea sisäänkäynti.

 

Valitettavan nopeasti luentoon varattu tunti kului ja lopulta monet hyvät tarinat jäivät kertomatta (elämänkertakirjaa odotellessa). Lumikeron kerronnan tyyli on rauhallinen mutta huumorin sävyttämä.

Luento järjestettiin Suomalaisen Kirjallisuuden seuran tiloissa Hallituskadulla Helsingissä. Rakennuksen sisäänkäynti ja aula on mykistävä! Freskot katossa, marmoripylväät ja koristeelliset aidat, lukunurkkaus ja kirjasto, upea rakennus! SKS myös kustantaa kirjoja (esimerkiksi Helsingin Henget kirja josta kirjoitin aikaisemmin on SKS:n kustantama) ja tekee tukimustyötä.

Luennon toinen järjestäjä Suomi-Seura taas kokoaa ulkosuomalaiset yhteen nettisivujen sekä Suomen Silta lehden avulla.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Hei me lennetään – vapaalentotunneli Fööni Redissä!

Kävin kokeilemassa vähän toisenlaista lentämistä vapaalentotunnelissa Föönissä. Aivan hurjan jännää ja kivaa hommaa, menen varmasti toistekin! Ja hei, tämä on vähäpäästöistä verrattuna lentokoneella lentämiseen.

Meillä on mun sisarusten kanssa neljä kertaa vuodessa spesiaalipäivä, jolloin tehdään yhdessä jotakin kivaa. Tällä kertaa oli mun nuoremman sisko synttärit ja me muut järjestimme hänelle lennon tuulitunnelissa. Siinä sivussa päästiin itsekin lentämään.

Redi to fly? Yes we are!

 

Valmiina lentoon!

 

Uudessa kauppakeskus Redissä  Kalasatamassa on syyskuussa avattu Fööni vapaalentotunneli ja lippuja voi ostaa kätevästi netistä heidän nettisivuilta. Me varasimme Föönin Startti hintaan 69€/hlö (arkipäivisin pääsee halvemmalla). Starttiin kuuluu koulutus, varusteet ja 2 min lentoa ohjaajan kanssa.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin (tuntia ennen oman lennon alkua) ja pääsimme heti kirjautumaan lennolle. Ehdittiin käydä vielä ennen koulutuksen alkua hörppäämässä kahvit Föönin kahvilassa, jonne muuten kuka tahansa voi tulla kahville ja seuraamaan lentoja. Ohjaaja lensi pariin kertaan näytösluontoisesti tunnelissa ja se oli todella taidokasta!

 

Sitten jännityksen kasvaessa puettiin ylle lentohaalarit ja harjoiteltiin kypärän visiirin avaamista. Käytiin ohjaajan kanssa läpi käsimerkit, joilla hän ohjaa meitä tunnelissa sekä muita yleisiä ohjeita. Sitten vaan korvatulpat korviin (tunnelissa on kova meteli) ja kypärä päähän ja penkille odottamaan omaa vuoroa.

 

 

Oman vuoron koittaessa jännitti kyllä tosi paljon. Tunneliin mennessä astutaan oven keskelle, nostetaan kädet ja leuka ylös ja annetaan vartalon kaatua eteen, nyt mennään! Näin ekalla kerralla ohjaaja nappasi lentäjän kiinni heti ovella ja auttoi oikeaan asentoon. Minuutti lentoa ja mulla ainakin oli hymy korvissa koko ajan, oli niin siistiä! Lennon jälkeen sydän löi tuhatta ja sataa, ihan mieletön adrenaliinipiikki. Hetken aikaa sai hengähtää penkillä ja katsella muiden ryhmäläisten lentoja ja sitten oli taas oma vuoro. Toisella lentokerralla pääsi lentämään korkeammalle, ohjaaja nappasi toisesta jalasta ja hartiasta kiinni ja pyöräytti meidän yläilmoihin.

Tässä videota toisesta lennosta. Videolla näkyy hyvin myös koko Föönin tila. Oikein viihtyisä ja kivasti sisustettu paikka.

Molemmat lennot videoitiin sekä sivusta, että ylhäältä ja linkit videoihin saapui sähköpostiin heti lennon jälkeen. Tosi kiva muisto! Itsekin kuvattiin ja videoitiin, mutta nämä Föönin videot on toki paljon paremmat!

Föönissä on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja ja paketteja lentämiseen. Voi siis mennä yksin tai ryhmässä. Näin ekalla kerralla lennettiin koko ajan periaatteessa samassa asennossa ”vatsallaan”, mutta kokemuksen karttuessa voi oppia vaikka minkälaisia temppuja. Lentäminen sopii yli 5-vuotiaille ja meidänkin ryhmässä oli yksi lapsi.

Mulla oli tollanen spontaani leveä hymy koko lennon ajan 🙂

 

En osaa oikein verrata tätä kokemusta mihinkään muuhun, niin uniikki kokemus se oli! Kannattaa mennä kokeilemaan. Koko henkilökunta oli todella ystävällistä ja oli tuntui erittäin tervetulleelta. Erityiskiitos meidän taitavalle ohjaajalle Lassille! Jännityskin vähän helpotti rennossa ilmapiirissä.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Sirkkaa lautasella

Olin katsomassa Suomen Musiikkiteatterin Ganes-musikaalia Salossa Kulttuuritalo Kivassa. Oli muuten hyvä musikaali ja rokki raikasi! Ihanaa, kun oli todella mukaan lähtevä yleisö ja aploodit raikasi ja joitain tanssimuuvejakin nähtiin. Musikaali kiertää vielä kuudella paikkakunnalla, joten jos Hurriganes kiinnostaa, niin mene ihmeessä! Remuna loistaa Dimitri Keiski ja myös Cissen ja Albertin / Ilen esittäjät olivat taitavia. Ilmeet ja eleet olivat hyvinkin esikuviensa näköisiä. Jotkin musiikin kanssa päällekäin menneet repliikit eivät kuuluneet kunnolla, mutta muuta negatiivista ei voi sanoa.

 

Musikaalin jälkeen mentiin syömään joen toiselle puolelle Rikalaan. Olen pohtinut viime aikoina miten voisin omalta kohdalta osallistua ilmastotalkoisiin. Mielestäni pienetkin teot on parempi ja kuin ei mitään. Itsekkäästi ajattelin, että otan ensimmäiseksi askeleeksi jotain sellaista mikä on itselle mahdollisimman helppoa, joten päätin luopua punaisen lihan syönnistä. Yritän jatkossa syödä mahdollisimman kasvispitoista ruokaa, mutta ainakin tässä vaiheessa maitotuotteet, kananmunat ja kala kuuluvat ruokavaliooni. Toisaalta haluan, että koko perhe syö mahdollisuuksien mukaan samaa ruokaa, joten en ole tässä(kään) asiassa ihan ehdoton. Lihan tuottamisen ilmastovaikutukset ovat kasvispainotteista ruokaa huomattavasti suuremmat, joten kasvisruoka tulee varmasti tulevaisuudessa olemaan nykyistäkin yleisempää.

 

 

Ruokalistalta valikoitui siis kasvis / kalaruokia. Rikalan listalla on ensimmäisenä Ripakset, eli Rikalan omat tapakset. Sieltä löytyi  Sirkkula eli sirkkapitsa. Pakkohan sitä oli maistaa! Pitsa oli tosi maukas ja iso annos alkuruuaksi. Sirkat itsessään ei juuri miltään maistuneet. Ihan kivaa oli se, että sirkat olivat pitsan päällä kokonaisina, eli niitä ei oltu jauhettu huomaamattomiksi. Minua ei sirkan syöminen (ainakaan tässä ruokalajissa tai leivässä) millään tavalla ällötä, joillekinhan hyönteisten syöminen on ihan ehdoton no no. Rikalan sirkat ovat kotimaisen Samufoodsin tuottamia.

Sirkkapitsa.

 

Siellä se sirkka pötköttää.

 

Mies otti alkuruuaksi etanoita.

 

Pääruuaksi valitsin Rapeaa ahventa ja annos oli todella iso ja hyvän makuinen. Vaikka ravintolaan mennessä olin nälkäinen en millään jaksanut syödä annosta loppuun. Mies valitsi pääruuaksi Palometsä-pitsan, jossa oli broileria, Chèvreä ja viikunaa. Sain maistaa palan ja Chèvreä ja viikunaa on todella onnistunut makuyhdistelmä.

 

Mun pääruokana ahventa.

 

Mies tsemppaa ihanasti ja on omalla tyylillään mukana lihan syönnin vähentämisessä. Hänen valinta oli broileripitsa.

Rikala bar&Grill on oikein viihtyisä ravintola ja palvelu oli todella ystävällistä. Jostain syystä en ole koskaan aikaisemmin käynyt Salossa, en edes iltatorilla. Varmasti tullaan toistekin! Salo vaikutti oikein kivalta kaupungilta.

 

Maltillista Halloween-teemaa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather