Browsing Category

Irlanti

Dublin lasten kanssa

Toukokuun lopun Irlannin ja Pohjois-Irlannin reissumme päättyi muutaman päivän kaupunkilomaan Dublinissa. Matkan aikaisemmat postaukset löytyvät täältä:

Matkan suunnittelua

Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu

Pohjois-Irlanti ja mieleenpainuvin majoitus

Pohjois-Irlannin ihmeet – Giant’s Causeway

Pohjois-Irlannin ihmeet – Carrick-a-rede ropebridge + Dark Hedges

 

 

Ajelimme Pohjois-Irlannista Dubliniin ja onneksi saimme pienestä lisämaksusta siirrettyä vuokra-auton palautuspaikan lentokentältä Dublinin keskustaan aika lähelle meidän majoituspaikkaa. Varsinkin lasten kanssa mielellään maksaa vähän extraa, jos vaan pääsee helpommalla. Meillä ei ollut kolmevuotiaalle kuopukselle mukana minkäänlaisia rattaita ja kaupunkiosuudella kyllä huomasi, että ne olisivat olleet tarpeen. Pohjois-Irlannin nähtävyyksissä hän jaksoi hienosti kävellä, kun sai olla vapaana. Heti kaupungin liikenteessä asia olikin haastavampi. Yhdistelmä matkatavaroita raahaavat vanhemmat ja kaikkea tutkiva ja sinne tänne säntäilevä kolmevuotias ei ole hyvä yhdistelmä. Tämänkin hermojen menetyksen olisi siis voinut välttää, jos ne kärryt olisi olleet mukana.

Pienellä matkamiehellä on oma luottoreppu aina mukana. Kånken <3

Oltiin siis jo valmiiksi vähän hermot kireällä ja hikisiä (Dublinissa oli tosi lämmin) ja kuppi meinasi mennä lopullisesti nurin majoituksen avainta odotellessa. Onneksi osataan miehen kanssa aika hyvin vuorotella, jos toisella hermoja kiristää osaa toinen pysyä rauhallisena. Mikään ei ole niin inhottavaa, kuin reissussa riitelevät aikuiset. Limeparkin hulppeiden majoitustilojen jälkeen ahtauduimme pikkuruiseen yhden makuuhuoneen ja olohuoneen kaupunkihuoneistoon. Lapsia pienet tilat eivät kuitenkaan haitanneet, löytyihän kylpyhuoneesta amme (joka on aina suosittu meidän lasten keskuudessa). Hetken huilattua pienet vastoinkäymiset unohtuivat ja pienen asuntomme ikkunoista oli kiva seurailla kerrostalojen sisäpihan elämään.

Majoituksemme oli Bachelors Walkilla, joka oli hyvä sijainti ihan keskustassa. Katua mainostetaan bilekatuna ja muutama hauska bileporukka nähtiinkin, mutta ihan rauhallista oli ainakin meidän majoituksessa. Meillä ei ollut oikeastaan mitään valmista suunnitelmaa Dublinin päiville. Miehen serkulta, joka on asunut Irlannissa saatiin onneksi kivoja vinkkejä. Mä olen kova suunnittelemaan etukäteen matkapäiviä ja nyt yritin relata ja olla suunnittelematta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Dublinin matkapäivät olisi olleet onnistuneemmat, jos suunnitelmia olisi ollut enemmän. Aikuisten kanssa kaupunkiloma varmasti toimiikin ihan vaan haahuilemalla minne nenä näyttää, mutta lasten kanssa ei. Varsinkin kun kuopuksella ei tosiaan ollut niitä rattaita mukana, joten pitkät kävelyt eivät onnistuneet.

Ekana iltana treffattiin muut suomalaiset kisareissulla olleet Irlannin vanhimmassa pubissa The Brazen Headissa. Pubi oli tosi kiva ja sisutettu kaikella mahdollisella kamalla. Huoneen seinät, jossa me söimme oli päällystetty erilaisilla poliisin merkeillä. Toinen seinä oli kuorrutettu eri maiden seteleillä. Jokaisen setelin kiinnittäjä oli jättänyt seteliin omat puumerkkinsä. Tähän pubiin pystyi menemään syömään hyvin myös lasten kanssa ainakin päiväaikaan. Meidän majoituksesta oli tähän kohteeseen kävelymatka, joten oli kiva aistia Dublinin kaupunkitunnelmaa pikku kävelyllä.

The Brazen Head

 

The Brazen Headiin ei oteta pöytävarauksia. Me oltiin paikalla alkuillasta ja mahduttiin hyvin sisään. Lähtiessä paikka oli jo melko täynnä.

 

Toisena päivänä ostettiin kahden päivän HopOnHopOff liput turistibussiin. Samalla lipulla pääsi lähtöpäivänä myös lentokentälle. Jos aikaa on vähän turistikierros on mun mielestä ihan kiva tapa tutustua kaupunkiin. Lapsetkin jaksoivat hienosti istua bussin kyydissä, varsinkin kun päästiin kaksikerroksisen bussin yläkertaan. Jäätiin bussista pois Saint Stephen’s Green Parkin kohdalla. Puisto oli tosi kiva kävelypaikka ja olisi ollut ihanteellinen vaikkapa lounaspiknikille. Käytiin myös St. Stephen’s Green ostoskeskuksessa ihmettelemässä lasikattoa ja hienoa kelloa, mutta ei kyllä taidettu ostaa mitään. Meidän majoituksen vieressä oli Henry Street, jossa myös pyörittiin vähän kauppoja katsomassa, mutta shoppailu kolme-vuotiaan kanssa ei ole kovin mukavaa. Eikä toki reilua hänellekään joutua seisoskelemaan kaupoissa. Tytöt kyllä tykkäsi shoppailuhommista.

St.Stephen’s Green puisto.

 

St.Stephen’s Green ostari.

 

Katusoittajaa kuuntelemassa.

 

Arnotts tavaratalo Henry Streetillä.

 

Ihana lelukauppa Arnotts tavaratalossa. Kaupassa olisi voinut esim. tehdä oman pehmolelun silmien, korvien ja vaatteiden valinnasta lähtien.

 

Shoppailut hoidettu!

 

Aika pitkän päivän päätteeksi yritettiin etsiä majapaikan lähistöltä ruokapaikkaa, mutta aika moneen ei enää siihen aikaan päässyt lasten kanssa. Lopulta katsottiin jonkun ravintolan kyltistä, että nuudeleita olisi tarjolla. No nehän varmasti maistuu kaikille. Vasta sisällä tajuttiin, että paikka oli japanilainen ravintola, eikä oikein tajuttu ruokalistasta mitään. Vähän epäilytti, että meidän lapset ei löydä sieltä mitään mieleistä syötävää, vaikka tytöt kyllä sushiakin tykkäävät syödä. Miten väärässä oltiinkaan! Ystävällinen henkilökunta auttoi meitä ruokalistan kanssa ja suositteli annoksia, jotka voisivat lapsille maistua. Päädyimme tilaamaan useita pikkuannoksia, sushia, vartaita ja nuudelikeittoa. Ruoka oli ehkä parasta ikinä! Nuudelikeitto oli superhyvää! Lapset muistelevat vieläkin tätä ruokapaikkaa. Onneksi eksyttiin sinne! Ravintolan nimi on Banyi Noodles&Tapas, vahva suositus siis tälle.

Banyi Noodles&Tapas. Katsokaa tuota pöydällä olevaa nuudelikeittoa. Niin hyvää!

 

Lähtöpäivänä hyödynsimme vielä HopOnHopOff lippuja ja matkattiin turistibussissa Dublinin eläintarhaan. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut mennä taksilla, eikä hitaalla nähtävyysbussilla, niin itse eläintarhaan olisi jäänyt enemmän aikaa. Ihan koko eläintarhan koluamiseen olisi tarvinnut huomattavasti pidemmän ajan kuin kuin mitä meillä oli käytettävissä. Dublinin eläintarha oli kuitenkin aika kiva ja vähän erilainen kuin aikaisemmat joissa olen käynyt. Isoimman vaikutuksen muhun teki vaijeri ihmisten kävelykadun yläpuolella, jota pitkin apinat pääsivät kiipeämään tarhojen välillä. Pohdittiin mitä tapahtuu, jos apina päättää tiputtautua keskelle kävelykatua. Eläintarhan jälkeen ajeltiin taksilla hakemaan matkatavarat ja sitten bussilla lentokentälle ja kotia kohti.

Dublin Zoo

Kaikkinensa ehkä paras reissu mitä olen koskaan tehnyt. Pohjois-Irlanti vei sydämen ihan täysin ja Irlannista jäi vielä paljon nähtävää seuraavia reissuja varten. Ilmat oli toukokuussa aivan mahtavat ja reissun jälkeen tuntui, että akut oli ladattu todella täyteen tulevaa työntäyteistä kesää varten.

 

Tämä on ehkä mun suosikkikuva ikinä. Pieni matkamies matkalla kotiin Norwegianin Freddie Mercury lentokoneella.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu

Valmiina lähtöön! Lentokentällä on aina ihan oma kutkuttava tunnelmansa.

Irlannin matka alkoi toukokuisena perjantaina. Lento Norwegianilla Dubliniin sujui ilman kommelluksia ja Dublinin kentältä vuokrattiin auto. Miestä vähän jännitti vasemman puoleinen liikenne, mutta matka PortLaoisiin oli koko ajan motaria, joten sujui tosi hyvin. Tien reunassa oli muhkurat, jotka antoivat tärinävaroituksen, jos ajautui liian lähelle reunaa. Vaikka hantin puolella oli toki kivempaa istua, tuntui sekin alkuun aika jännittävältä.

Meillä oli edessä viikonlopun kestävät kahvakuulamaratonin em-kisat, joissa minä ja tytär oltiin kilpailemassa ja mies tuomarina. Ehdittiin illaksi PortLaoisiin ja käytiin tutustumassa kisapaikkaan ja minä punnituksessa. Majoituttiin https://www.maldronhotelportlaoise.com hotellissa, jossa olisi ollut uima-allas ja hienot kuntoilumahdollisuudet, mutta valitettavasti ei niitä ehditty käyttämään. Hotelli on motarin varressa ja sen yhteydessä oli monipuolinen ravintolamaailma, joten on varmasti hyvä pysähdyspaikka motaria pitkin kulkeville.

 

Näistä kilpailtiin.

Harmillisen vähän ehdittiin Portlaoisiin tutustua, koska kisapäivät olivat pitkiä. Ehdittiin kuitenkin nauttia Irlantilaisten ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Koko kahvakuulamaraton porukka on todella kivaa porukkaa ja henki kisoissa on aina hyvä. Meidän kolmevuotias poika löysi saman ikäisen ystävän kisoista. Irlantilainen Anna oli juuri saanut uuden pyörän ja meidän Sebastian sai sitä myös kokeilla.

Sisko ja sen veli Suomea edustamassa.

Meillä oli matkassa mukana kolme lasta, kolme vuotiaan poikamme lisäksi mun 11-vuotias tyttö ja miehen 12 vuotias tytär. Tosi hyvin lapset jaksoivat kisaviikonlopun. Tytöt pyörivät kisapaikan läheisyydessä keskenään ja hienosti katsoivat myös pikkuveljen perään.

Kisat meni meidän osalta hienosti. Tytär sai em-hopeaa ja minä kaksi em-kultaa.

Hieno tulos ekoissa isoissa kilpailuissa!

 

Kisojen päätyttyä sunnuntaina olisi ollut kisaajien yhteinen Irlantilainen ilta. Harmiksemme olimme jo lyöneet  jatkosuunnitelmat lukkoon, ennen kun kutsu iltatilaisuuteen tuli, joten se jäi meidän osalta tällä kertaa väliin. Sunnuntai-iltana kisojen päätyttyä me lähdimme ajamaan kohti Belfastia. Kahvakuulaurheilu on kämmenille aika raju laji ja minullakin toisessa lajissa aukesi kämmenet aika pahasti. Nahat oli molemmista käsistä ihan rullalla ja kirvely sen mukaista. Eli jokseenkin kädettömänä, väsyneenä mutta kuitenkin tosi tyytyväisenä istuin auton kyytiin. Onneksi on autoileva puoliso, joka hoiti koko reissun ajot. Oltiin kyllä ihan loppu koko porukka kun puolen yön aikaan saavuttiin seuraavaan majoitukseen. Silti matka meni hyvin, ilman kiukutteluja.

Kisojen seuraaminen on rankkaa hommaa!

Uni tuli koko porukalla nopeasti ja seuraavana aamuna alkoi varsinainen lomaosuus matkasta. Belfastiin tutustuminen jäi seuraavaan kertaan, koska heti maanantai aamuna lähdimme kohti Causeway Coastal Roadia. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather