Monthly Archives

marraskuu 2018

Luennolla – Kari Lumikero puoli vuosisataa ulkosuomalaisena

Suomalaisen kirjallisuuden seura ja Suomi-Seura järjestivät viime viikolla mielenkiintoisen avoimen luennon. Puhumassa oli mtv:n pitkäaikainen toimittaja Kari Lumikero ja aiheena ulkosuomalaisuus.

Heti alkuun täytyy sanoa, että tunti on aivan liian lyhyt aika käydä 50 vuoden ura ja elämä ulkomailla läpi! Lumikeron tarinoita olisi mielellään kuunnellut toisen mokoman lisää.

Luento alkoi Kemissä syntyneen Lumikeron kasvuvuosista Torniossa sekä Tornion historiasta yleisesti, osoituksena mistä kaukaa maailmalle oli lähdetty.

Lumikero kertoi paljon vuosista Ruotsissa nuorena aikuisena 60-luvun lopussa. Hyvä huumori siivitti koko luentoa, mutta varsinkin Ruotsin aika on ollut varmasti aika hauskaa ja vauhdikasta. Lumikero asui hienostoalueella talossa, josta muotoutui suomalaisten nuorten kommuuni. Ura alkoi postinjakajana ja jatkui useiden vuosien ajan radiossa ennen kirjeenvaihtajan tehtäviä.

Lumikeron sydäntä lähellä vaikuttaa olevan kaksi- tai monikielisyys. Hän on edelleen pahoillaan siitä, kuinka ruotsinsuomalaisten lasten suomen kielen taito rapistui. Esimerkiksi 60-70 luvuilla ja 90-luvun laman aikaan maahanmuutto Ruotsiin oli vilkasta, eikä tuon ajan koulu pysyneet maahanmuuton perässä. Suomen kieli ei ollut varsinaisesti kovin hyvässä huudossa tuolloin Ruotsissa, joten monet lapset häpesivät äidinkieltään.

Näin kaksikielisen lapsen äitinä sydäntä lämmittää Lumikeron ajatus siitä, että monikielisyys lisää ymmärrystä ja yhteistyötä kansojen välillä ja voi jopa lopettaa sotia. Mielestäni oma äidinkieli vaikuttaa identiteettiin ja omaan elinkulttuuriin paljonkin ja yhteinen kieli auttaa toisen syvälliseen ymmärtämiseen. Tuntemattoman pelko on usein konfliktien alku.

 

Lumikero mainitsi muutaman uransa merkkihetken. Vuoden 2004 tsunamiuutisointi toi Lumikerolle Bonnierin journalistipalkinnon. Uutisointi tsunamista osoitti kuinka kankeasti konsulaatit voivat tiedottaa asioista. Ennen kun kuolleiden ruumit on tunnistettu ei voida ilmoittaa suomalaisuhreista. Lumikero lensi tsunamin keskelle ja uutisoi siitä kuinka laaja katastrofi oikeasti on kyseessä ja että suomalaisuhreilta ei todellakaan ole vältytty.

Toinen Lumikeron mieleen jäänyt merkkihetki oli Olof Palmen murhasta tuomitun ja sittemmin vapautetun Christer Pettersonin haastattelu. Pettersson oli ollut jossakin toimittajien piirittämässä talossa juhlimassa. Lumikero kuvaajansa kanssa oli mennyt ja koputtanut ikkunaan, jonka Pettersson olikin yllätykseksi avannut. Lumikero sai haastattelunsa!

 

Suomalaisen kirjallisuuden seuran talon upea sisäänkäynti.

 

Valitettavan nopeasti luentoon varattu tunti kului ja lopulta monet hyvät tarinat jäivät kertomatta (elämänkertakirjaa odotellessa). Lumikeron kerronnan tyyli on rauhallinen mutta huumorin sävyttämä.

Luento järjestettiin Suomalaisen Kirjallisuuden seuran tiloissa Hallituskadulla Helsingissä. Rakennuksen sisäänkäynti ja aula on mykistävä! Freskot katossa, marmoripylväät ja koristeelliset aidat, lukunurkkaus ja kirjasto, upea rakennus! SKS myös kustantaa kirjoja (esimerkiksi Helsingin Henget kirja josta kirjoitin aikaisemmin on SKS:n kustantama) ja tekee tukimustyötä.

Luennon toinen järjestäjä Suomi-Seura taas kokoaa ulkosuomalaiset yhteen nettisivujen sekä Suomen Silta lehden avulla.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Hei me lennetään – vapaalentotunneli Fööni Redissä!

Kävin kokeilemassa vähän toisenlaista lentämistä vapaalentotunnelissa Föönissä. Aivan hurjan jännää ja kivaa hommaa, menen varmasti toistekin! Ja hei, tämä on vähäpäästöistä verrattuna lentokoneella lentämiseen.

Meillä on mun sisarusten kanssa neljä kertaa vuodessa spesiaalipäivä, jolloin tehdään yhdessä jotakin kivaa. Tällä kertaa oli mun nuoremman sisko synttärit ja me muut järjestimme hänelle lennon tuulitunnelissa. Siinä sivussa päästiin itsekin lentämään.

Redi to fly? Yes we are!

 

Valmiina lentoon!

 

Uudessa kauppakeskus Redissä  Kalasatamassa on syyskuussa avattu Fööni vapaalentotunneli ja lippuja voi ostaa kätevästi netistä heidän nettisivuilta. Me varasimme Föönin Startti hintaan 69€/hlö (arkipäivisin pääsee halvemmalla). Starttiin kuuluu koulutus, varusteet ja 2 min lentoa ohjaajan kanssa.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin (tuntia ennen oman lennon alkua) ja pääsimme heti kirjautumaan lennolle. Ehdittiin käydä vielä ennen koulutuksen alkua hörppäämässä kahvit Föönin kahvilassa, jonne muuten kuka tahansa voi tulla kahville ja seuraamaan lentoja. Ohjaaja lensi pariin kertaan näytösluontoisesti tunnelissa ja se oli todella taidokasta!

 

Sitten jännityksen kasvaessa puettiin ylle lentohaalarit ja harjoiteltiin kypärän visiirin avaamista. Käytiin ohjaajan kanssa läpi käsimerkit, joilla hän ohjaa meitä tunnelissa sekä muita yleisiä ohjeita. Sitten vaan korvatulpat korviin (tunnelissa on kova meteli) ja kypärä päähän ja penkille odottamaan omaa vuoroa.

 

 

Oman vuoron koittaessa jännitti kyllä tosi paljon. Tunneliin mennessä astutaan oven keskelle, nostetaan kädet ja leuka ylös ja annetaan vartalon kaatua eteen, nyt mennään! Näin ekalla kerralla ohjaaja nappasi lentäjän kiinni heti ovella ja auttoi oikeaan asentoon. Minuutti lentoa ja mulla ainakin oli hymy korvissa koko ajan, oli niin siistiä! Lennon jälkeen sydän löi tuhatta ja sataa, ihan mieletön adrenaliinipiikki. Hetken aikaa sai hengähtää penkillä ja katsella muiden ryhmäläisten lentoja ja sitten oli taas oma vuoro. Toisella lentokerralla pääsi lentämään korkeammalle, ohjaaja nappasi toisesta jalasta ja hartiasta kiinni ja pyöräytti meidän yläilmoihin.

Tässä videota toisesta lennosta. Videolla näkyy hyvin myös koko Föönin tila. Oikein viihtyisä ja kivasti sisustettu paikka.

Molemmat lennot videoitiin sekä sivusta, että ylhäältä ja linkit videoihin saapui sähköpostiin heti lennon jälkeen. Tosi kiva muisto! Itsekin kuvattiin ja videoitiin, mutta nämä Föönin videot on toki paljon paremmat!

Föönissä on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja ja paketteja lentämiseen. Voi siis mennä yksin tai ryhmässä. Näin ekalla kerralla lennettiin koko ajan periaatteessa samassa asennossa ”vatsallaan”, mutta kokemuksen karttuessa voi oppia vaikka minkälaisia temppuja. Lentäminen sopii yli 5-vuotiaille ja meidänkin ryhmässä oli yksi lapsi.

Mulla oli tollanen spontaani leveä hymy koko lennon ajan 🙂

 

En osaa oikein verrata tätä kokemusta mihinkään muuhun, niin uniikki kokemus se oli! Kannattaa mennä kokeilemaan. Koko henkilökunta oli todella ystävällistä ja oli tuntui erittäin tervetulleelta. Erityiskiitos meidän taitavalle ohjaajalle Lassille! Jännityskin vähän helpotti rennossa ilmapiirissä.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Nahkahääpäivälahja

Tänään on isänpäivä ja myös meidän kolmas- eli nahkahääpäivä.

Käytiin jo aikaisemmin isolla porukalla syömässä Lohjalla Sushi Housessa, jossa on todella laadukas sushibuffa. Buffasta löytyy sushin lisäksi paljon muutakin, nuudeleita, kevätrullia, useita kastikkeita kanavartaita ja tietysti lasten suosikki suklaalähde.

 

Tytöt ovat jo kokeneita sushin syöjiä.

 

Vähän valikoivalle pikkuveljellekin löytyi syömistä.

Tänään sitten vietetään isänpäivää ja nahkahääpäivää ihan kotosalla. Lapset olivat tehneet koulussa ja dagiksessa hellyyttävät kortit papalle. Mulla oli hääpäivälahjan suhteen vähän oma lehmä ojassa. Ostin meille liput Bon Jovin konserttiin, koska olen jo pitkään halunnut nähdä bändin livenä. Vielä kun bändi saapuu ensi kesänä Tallinnaan tulee keikka ja matka samalla. Nuorempana kävin aika paljonkin keikoilla, nykyisin enää ehkä kerran vuodessa. Ulkomailla en ole käynyt keikkamatkalla vielä koskaan, joten nyt sekin tapahtuu.

 

Laululava, täältä tullaan!

 

Olisi kiva yhdistää Tallinnan keikkaan vaikkapa road trip Baltiaan. Haaveissa olisi lasketella rannikkoa myöten Liettuaan asti ja sitten sisämaata pitkin takaisin Tallinnaan.

Nyt ottaisinkin mielelläni vastaan vinkkejä Baltiassa autoiluun.

  • Kannattaisiko vuokrata asuntoauto? Ainakin joissakin vuokrauspaikoissa on maininta, että Venäjälle ja Baltian maihin ei saa matkustaa heidän vuokra-autolla.
  • Kumpi on kivempi Haapsalu vai Pärnu? Vai jokin ihan muu kohde Viron rannikolla? Itse olen käynyt vain Tallinnassa, joten sekä Haapsalu että Pärnu on näkemättä.
  • Latviassa luulen, että ainakin Jurmala on käyntikohde. Olen sillä käynyt Riian matkalla joskus 10 vuotta sitten ja tykkäsin paljon. Onko vinkkejä Ventspilsiin tai Liepājaan?
  • Liettuassa en ole koskaan käynyt. Mitä paikkoja siellä suosittelet?
  • Baltian kansallispuistot?
  • Kivat hotelli- tai leirintäaluevinkit?
  • Kirjasuositukset?
  • Paljonko aikaa pitäisi varata?

Kaikki muutkin vinkit otetaan ilolla vastaan!

 

Isä ja poika lukuhommissa <3

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Matkamuisto – Islanti love island

Jännä miten vahvoja tunnemuistoja eri reissuista jää. Vaikka kaikilla reissuilla on ollut kivaa, joistakin paikoista jää ihan erityislaatuinen muisto. Olimme miehen kanssa nelisen vuotta sitten kahdestaan Islannissa ja Islannin yleisen upeuden lisäksi se on jäänyt mieleen oikeana rakkauden saarena. Oltiin vaan jotenkin rentoja ja onnellisia siellä.

Tässä tulee yhdestä mun vanhasta blogista poimittu matkakertomus Golden Circleltä.

Oltiin Reykjavik Excursionsin Golden Circle retkellä, joka on vähän sellainen must-juttu Islannissa. Saman retken aikana pääsee tutustumaan kolmeen isoon nähtävyyteen ja aikataulusta riippuen myös muutamiin muihin pikku kohteisiin matkan varrella.

 

Retkiä oli tarjolla eri kestoisina alkaen varhaisesta aamusta iltaan asti kestävään retkeen ja päättyen muutaman tunnin iltaretkeen. Me päädyttiin välivaihtoehtoon, eli lähtö aamupäivällä klo 11 ja paluu illalla noin klo 18.

Meillä oli kaiken maailman opaskirjat ja viihdykkeet mukana, kun ajateltiin että bussissa tulee tylsää, retkellä kuitenkin istuttiin bussissa yhteensä yli 300 km. Opas oli kuitenkin niin mukaansatempaava ja kertoi koko matkan tarinaa, että omia opaskirjoja ei tarvinnut.

 

Ensimmäinen retkikohde oli Thingvellirin kansallispuisto, jossa Islannin parlamentti on kokoontunut ammoisina aikoina. Paikka on myös Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen repeämiskohta, joten todella hienosta paikasta on kyse. Ennakkotietojen perusteella ajattelin että tämä olisi ollut retken tylsintä antia, mutta taisinkin (ainakin otettujen kuvien määrästä päätellen) pitää tästä eniten (tai tulivuoren kraaterin kanssa yhtä paljon. Siitä lisää tuonnempana).

Kultaa ja hopeaa melassa välkkyy. Toivomussillan satoa. Mekin heitettiin omat kolikkomme ja toivottiin.

 

Seuraava kohde oli Gullfossin vesiputous. Taas oli niin upean näköistä, että ei pysty sanoin kuvailemaan. Islannissa kyllä mietti, että miten voi pieneen saareen saada mahtumaan niin paljon kaikkia äärimmäisiä luontojuttuja. Suomen luonto on upea ja ihana, mutta kyllä Islanti oli jopa vähän käsittämätön tuon luonnon puolesta.

”What goes on Gullfoss stays in Gulfoss” sanoi opas ja kehoitti meitä olemaan tippumatta vesiputoukseen.

Gullfossin ravintolassa syötiin lounaaksi Islannin kansallisruokaa kasviskeittoa. Siitä erikoinen kasviskeitto, että siinä oli isoja lampaanliha-palasia. Hyvää oli kaiken tuon ulkoilun ja kävelemisen jälkeen.

Seuraava kohde oli geoterminen alue ja sen Geysirit. Kentällä on useita geysirejä joista yksi oli aktiivinen. Se purkautui noin 8 minuutin välein. Kuumat lähteet oli kyllä aika jännittäviä. Liian lähelle ei kannata mennä eikä kokeilla veden lämpötilaa. Uskottiin ihan suosiolla että tulikuumaa se on.

 

Lämmintä poreilua.

 

Kahdeksan minuutin odottelun jälkeen tuli pulpahdus…

 

Ja sieltä se tulee.

 

Vou!

Katseltiin monta purkausta. Viimeinen olikin oikea ketjupurkaus. Ehdittiin jo moneen kertaan kääntyä parkkipaikkaa kohti, kun lähde purkautui vielä kerran.

 

 

Kotimatkan varrella pysähdyttiin vielä Kerið nimisen tulivuoren kraaterilla. Huh, ihan mieletön paikka!

Pakollinen slaavikyykky, koska pelotti niin paljon. Toi reuna oli oikeesti tosi jyrkkä!

Vesi tuolla alhaalla oli käsittämättömän turkoosia.

Matkamuisto sarjassa muistellaan vanhoja reissuja. Tällä kertaa muistellaan osaa toukokuussa vuonna 2014 miehen kanssa tehdystä Islannin matkasta. Islannin maisemat mykistävät vieläkin rouhealla kauneudellaan.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather