Monthly Archives

lokakuu 2018

Sokkomatkalla

Tykkään tosi paljon suunnitella matkoja ja päiväreissuja. Kerään muistiin ideoita tuleville reissuille vähän joka paikasta, lehdistä, Facesta, Instasta, tietysti blogeista ja mistä milloinkin. Mutta onpa kivaa lähteä myös jonkun muun suunnittelemalle reissulle! Mies vei kerran mut yllätysretkelle dragshowhun ja sisarukset järjestää minulle kerran vuodessa yllätysohjelmaa. Minä taas saan olla suunnittelemassa yllätysohjelmaa puolestani heille heidän synttäreiden aikaan ja toki mieskin on päässyt useamman kerran mun järjestämälle yllätysmatkalle.

Tällä kertaa olin kuitenkin ammattiosastoni jäjestämällä sokkomatkalla. Matkasta piti maksaa ennakkoon 20€ ja tiedettiin vain että lähtö on aamulla 8:30 ja paluu joskus illalla. Koko päivän ohjelma oli siis salaisuus ja vain bussikuski tiesi minne ollaan menossa. Aika hauskaa!

Aamulla siis hypättiin ystäväni kanssa bussiin ja matka alkoi. Kerrankin oli aikaa rupatella ja vaihtaa kuulumisia oikein pidemmän kaavan mukaan.

Reissun ensimmäinen etappi oli Karjalohjalla Kylpylähotelli Päiväkummussa. Siellä meille tarjoiltiin myöhäinen aamupala. Päiväkummun kylpyläosa on remontoitu muutama vuosi sitten ja koko ajan on ollut tarkoitus mennä tutustumaan sinne, mutta vielä ei olla edistytty niin pitkälle. Tälläkin kertaa matkamme jatkui heti aamupalan jälkeen.

Aamupalalla Päiväkummussa.

 

Aamiaisen jälkeen seuraava pysähdys oli Lumenen tehtaanmyymälässä Espoossa (os. Lasihytti 1 B). En ollut ennen käynyt tehtaanmyymälässä, joten erittäin mieluinen pysähdyspaikka. Kakkoslaatuiset tuotteet olivat tosi edullisia ja joitakin hankintojakin tuli tehtyä. Lumenella kakkoslaatuiset tuotteet ovat siis pakkausviallisia, eli itse sisältö on täysin priimaa.

Purkki poikineen!

Lumenen tehtaanmyymälässä.

Lumene-shoppailun jälkeen ajeltiin lentoasemalle päin ja seuraava stoppi oli Ilmailumuseo. Siellä meille pidettiin reilun tunnin mittainen opastettu kierros ja samalla saimme ihmetellä erilaisia lentokoneita. Mulle ehkä lyhyempikin kierros olisi riittänyt, vaikka paljon mielenkiintoista tietoa tulikin. Tiesitkö, että Finnair on maailman kuudenneksi vanhin yhtä jaksoisesti toiminnassa ollut lentoyhtiö? Tai tiedätkö mistä lentolippujen AY kirjaimet tulevat? No sehän tulee Finnairin alkuperäisestä nimestä Aero Yhtiö.

Museo voisi olla kiva kohde lasten kanssa ihan omatoimisesti kierrellen. Koneisiin ei saa koskea, mutta muutamassa paikassa on rappuset ylös, että pääsee kurkkaamaan koneen hyttiin ja yhden koneen läpi saa kulkea. Museossa on myös lentosimulaattori, joten varmasti olisi kiinnostavaa myös lapsille. Meidänkin vierailun aikana museossa kulki useita lapsiperheitä.

Kierroksen jälkeen nautimme museon ruokalassa oikein maistuvan lounaan.

Lounaan jälkeen taas bussiin ja matka jatkui. Seuraava pysäkki oli Fazerila tai Fazer Experience vierailukeskus. Pysähdyimme vaan pikaisesti tehtaanmyymälään, mutta olisi kyllä ollut kiva käydä tunnin mittaisella opastetulla kierroksella myös. Ensi kerralla sitten! Taas tuli tehtyä ostoksia 🙂

 

Fazerin tehtaanmyymälässä on panostettu esillepanoon.

 

Ihania joululahjaideoita!

Fazerin jälkeen uumoiltiin, että varmaan käydään vielä yhdessä kohteessa ennen kotimatkaa. Bussin keula osoitti kohti Helsingin keskustaa ja jännitys tiivistyi, kun bussi pysähtyi Allas Sea Poolin lähelle. Jatketaanko lentoteemalla ja mennään Helsinki Skywheelin kyytiin? Ei aivan.

Matkamme viimeinen etappi oli Flying Cinema. Tour of Helsinki oli tosiaankin sokerina pohjalla, aivan mahtava juttu. Flying Cinemassa pääsee 10 minuutin virtuaalikierrokselle Helsinkiin. 3D lasit päähän, penkin turvavyöt kiinni ja sitten mennään! Näytös on hienosti ja yllättävästi toteutettu ja pienet spontaanit kiljahduksetkin pääsi esityksen aikana. Tätä lähemmäs lentoelämystä teatterin penkissä ei voi päästä. Kierros koetaan useilla aisteille, joten en tiedä onko se sitten 6D vai mikä. Suosittelen kaikille, mutta erityisesti Helsinki-turisteille tai kauempaa tuleville vieraille.

 

Flying Cinema.

 

Tour of Helsinki.

 

Voin vaan kuvitella kuinka hankalaa tällaisen sokko-retken järjestäminen on, jotta sisältö kiinnostaisi kaikkia matkalaisia. Tällä reissulla järjestäjät onnistuivat tosi hyvin. Mukavaa ohjelmaa ja varmasti jokaiselle jotakin.

Mun reissukaverin kanssa toivottiin ennen reissua, että mukana olisi kohteita missä ei oltaisi vielä käyty ja saatiin kyllä koko rahalla. Retkikohteista olin käynyt vain Päiväkummussa aikaisemmin!

Superhauskaa! Oletko sinä ollut yllätysreissulla? Ja jos niin mitä pidit? Tykkäätkö enemmän olla suunnittelija vai yllätettävä?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Kirjamessujen satoa matkailijalle

Helsingin kirjamessut 25.-28.10.2018

klo 10-20, su klo 10-18

Helsingin messukeskus

Matkalle satujen maailmaan ilmapalloaluksella.

Olin Helsingin kirjamessuilla ensimmäistä, mutta en varmasti viimeistä kertaa. Aivan ihanat messut! Näin matkailuintoilijan näkökulmastakin messuilla oli tosi paljon nähtävää. Lisäksi lapset oli otettu todella kivasti huomioon. Kolmisen tuntia hurahti äkkiä ja pidempäänkin olisin viihtynyt. Messuilla oli monta esiintymislavaa, joissa olisi ollut mielenkiintoista ohjelmaa. Tällä kertaa en ehtinyt esiintyjiä kuuntelemaan, mutta ensi vuonna varaan messuille koko päivän!

 

Muumipallon korista sai napata mukaan Jalostajan jauhelihakeittopussin.

 

Kirja jokaiselle USA:n osavaltiolle.

Messujen teemamaana oli USA ja suurlähetystön messupaikka oli tosi mielenkiintoinen. Mun tämän vuoden lukuhaaste oli lukea tai kuunnella kirja viikossa. Olisko ensi vuoden haaste lukea nämä USA:n osavaltiokirjat? Nappasin messuilta kirjalistan, jossa on kirja jokaiselle USA:n osavaltiolle. Kirja liittyy siis jotenkin ko. osavaltioon, esim. kirjailija on osavaltiosta kotoisin.

 

Omalle teinille luettavaa 🙂

 

Messuostoksia. Näiden lisäksi mukaan tarttui manga-kirjoja, mutta ne vietiin käsistä jo ennen kuvan ottoa.

 

Messuilta hankin ruotsinkielisiä satukirjoja meidän kolmevuotiaalle pojalle. On itse asiassa aika vaikeaa löytää hyviä ruotsinkielisiä kirjoja, joten tosi kiva kun messuilta löytyi. Meidän poikahan on kaksikielinen ja suomenkielisiä kirjoja onkin jo tosi paljon. Vesta Linnea kirjat on aikoinaan luettu tyttöjen kanssa suomeksi ja ne on ihan huippuja. Kiva kun nyt löytyi ruotsiksi.

Koululaisen suuri karttakirja on tosi kiva. Meillä jo onkin muutama lasten karttakirja ja niitä on tosi kiva yhdessä tutkia.

Kristina Cruisesin ja Kon-Tikin messupisteillä kävin haaveilemassa reissuista ja tietysti osallistumassa kilpailuihin (peukut pystyyn).

Vielä jäi muutama kirja ostoslistalle:

Ruu lentomatkalla.

 

Our 50 States.

Nämä kaksi jäi vielä ostamatta lapsille ja lisäksi pitelin jo käsissä Jaakko Selinin uutta kirjaa, mutta jätin vielä ostamatta. Sain edellisen Selinin matkakirjan joskus mieheltä lahjaksi ja tykkäsin siitä kovasti. Jossain vaiheessa täytyy tämä uusikin hankkia. Tässäpä hyvä vinkki joulupukille…

Summa summarum, hyvät messut ja paljon mielenkiintoista koettavaa. Messut siis jatkuu vielä viikonlopun, joten jos mietit viikonloppuohjelmaa, niin mene messuille 🙂

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Kummituskävelyllä Helsingissä

”Helsinkiä ei välttämättä ole aiemmin mielletty samanlaiseksi kummitusten pääkaupungiksi kuin Englannin Yorkia tai Tśekin pääkaupunki Prahaa”, lainaus kirjasta Helsingin Henget opas aaveiden pääkaupunkiin (Kairulahti, Kouvola, SKS 2018).

Vanessa Kairulahden ja Karolina Kouvolan tänä syksynä julkaisema kirja vie matkalle Helsinkiin kummitusten jalanjäljissä. Kirja ei ole kummituksilla pelottelua eikä siitä saa materiaalia nuotiotarinoiden kauhujuttuihin. Enemmänkin se on kirja Helsingin historiasta, johon nivoutuvat rakennukset, paikat ja niissä vaeltavat levottomat sielut.

Kirjassa on aluksi lyhyt Helsingin historiaa käsittelevä osuus ja sen jälkeen kummituskulttuuria koskeva osuus. Sen jälkeen päästää varsinaisiin Helsingin kummituskohteisiin.

Kirjan lopussa on parikin eri kävelyreittiä, joiden varrella voi käydä katselemassa paikkoja joissa perimätiedon mukaan kummittelee. Niinpä kävimme miehen kanssa tekemässä omatoimisen kummituskävelyn Helsingissä.

 

Olen jo pitkään halunnut majoittua Glo Hotel Artissa Lönnrotinkadulla. En tiedä uskallanko enää, hotellissa liikkuu kuulemma kaksi tai jopa kolme kummitusta.

 

Aleksanterin teatteri rakennettiin Ahvenanmaalta tuoduista kivistä. Kivien mukana teatteri sai myös kummittelevan sotamiehen.

 

Kummituksilla saattaa olla erilaisia syitä kummitteluun. On huolenpitäjiä, jotka vielä kuoleman jälkeenkin järjestelevät entisiä elinkulmiaan, rakkaudessa pettyneitä tai huonoa omaatuntoa potevia jotka tarvitsevat jonkinlaisen synninpäästön. Lisäksi rouvakummitukset on jaettu valkeisiin, harmaisiin ja mustiin rouviin. Valkoiset haamut edustavat surevaa naista, kun taas mustat ovat synkempiä hahmoja. Harmaat ovat jotakin näiden välistä. Voi myös sanoa, että kummituksia sikiää sodassa, sairaudessa ja rakkaudessa.

Kummittelua voi havaita myös vaikka varsinaista visuaalista ärsykettä ei olekaan. Voi kuulua tavallisuudesta poikkeavia ääniä, tavarat voivat löytyä vääristä paikoista tai jopa lentää, voi tuntua että joku katselee tai koskettaa vaikka ketään ei olekaan näkyvissä tai näkyä normaalista poikkeavia valomuodostumia.

Glion talo Lönnrotin puistikossa. Siellä se on puskan takana.

 

Tässä talossa opiskelijatytön huoneistossa satoi rahaa! Kävisi mullekin 🙂

 

Svenska Teaternin kahvilassa tutustumassa teatterin seitsemään aaveeseen. Kirja löytyy kätevästi BookBeatista, joten kännykältä luettiin kummitustarinoita jokaisessa kohteessa.

 

Svenska Teaternin kahvilan hieno kirjalamppu.

 

Ravintola Kappelissa järjestystä pitää yllä entinen ravintoloitsija Wolontis, joka ei malta lopettaa työntekoa kuoltuaankaan.

 

Täytyy todeta, että en ole koskaan käynyt Ravintola Kappelissa. Usein on tullut kuljettua sen ohi ja ihasteltua kaunista rakennusta. Harmi, kun ehdittiin tällä reissulla käydä jo kahvilla Svenska Teaternin kahvilassa.

Minä pidän Helsingistä todella paljon ja sen vanhat kauniit rakennukset ovat mielenkiintoisia. Voisin kävellä pitkin Helsingin katuja tunti tolkulla ja kurkistella rappukäytäviin ja tiirailla hienoja parvekkeita ja talojen koristeellisia julkisivuja. Johonkin aihepiiriin liittyvät kaupunkikävelyt ovat ihan parhautta!

Kummituskävely on siis mainio vinkki vaikka Halloweenin aikaan toteutettavaksi! Kirja ei ole pelottava, joten kummituskävely voisi sopia myös vähän isompien lasten kanssa suoritettavaksi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Kotieläinpiha Rehndahlin syksy

Rehndahlin kotieläinpiha (www.rehndahl.fi)

Hilantie 100, Kirkkonummi

liput talvikaudella (loka-joulu) 5€/hlö, auki la-su klo 10-14 (kiinni tammi-maalis)

Viisi lasta tullessa ja sama määrä lähtiessä mukana 🙂

Veljekset ja aasi

 

Vierailimme Rehndahlin kotieläinpihassa Kirkkonummella viikonloppuna. Kotieläinpiha on auki joulukuuhun saakka ja liput olivat ”talvikaudella” vain 5€/hlö, joten hyvä kohde myös näin isolle perheelle.

Saavuimme paikalle lauantaina noin klo 11 ja pieni parkkipaikka oli silloin aika täynnä. Saatiin kuitenkin autot parkkiin ja itse alueella ei tuntunut yhtään ruuhkaiselta vaikka eläinten ystäviä oli liikenteessä aika paljon.

 

Hepan syöttäminen on vaan niin kivaa!

Lampaat oli myös söpöjä.

Koko alue oli tosi kivasti ja ajatuksella laitettu. Ihmeteltävää riitti koko perheelle. Erityisen kivaa oli, että useisiin eläinten aitauksiin sai mennä sisälle ja kaikkia eläimiä sai silittää ja rapsutella.

Tilalla oli ainakin hevosia  ja poneja, aaseja, lampaita, koiria ja kissoja, ankkoja, erilaisia kanoja, riikinkukkoja ja alpakoita. Rapsuteltavaa siis riitti. Lisäksi alueella oli kaksi leikkipaikkaa, keppihevostalli ja useita makkaranpaistopaikkoja. Omat eväät voi siis ottaa tilalle mukaan.

Kotieläinpihan kivoin juttu oli tietysti vanha Ferguson traktori.

Kun kaupunkilaistyttö lypsylle lähti.

 

Tykkäsin erityisesti siitä, että sääntöjä ja kieltoja oli tosi vähän. Lipun oston yhteydessä kerrottiin tilan säännöt:

  • kaikkia elämiä saa silittää, mutta ei saa ottaa syliin
  • eläinten tarhoissa lukee saako mennä sisälle vai ei
  • metsään saa mennä.

Siinäpä ne säännöt sitten olikin. Joillakin tiloilla kieltoja ja sääntöjä on ollut ihan hirveästi, eikä oikein ole tiennyt miten saa olla varsinkin lasten kanssa, mutta Rehndahlissa tällaista ei ollut. Ymmärrän, että eläintiloilla pitää ensisijaisesti huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja tietysti myös kävijöiden turvallisuudesta. Silti tuntui, että rento ja hyvä fiilis tilalla tarttui myös lapsiin, jotka käyttäytyivät todella mallikkaasti.

Tallin sisällä pääsi myös ratsastamaan.

 

Falabella ja pieni innokas hoitaja.

 

Hepat taisi olla meidän lasten suosikkeja. Kaksi meidän tytöistä harrastaa ratsastusta ja kolmaskin on käynyt tallilla, joten hienosti he osasivat hoitaa heppoja. Kolmevuotias kuopuskin pääsi ensi kertaa harjaamaan heppaa ja pienet ja kiltit Falabellat olivat hänelle juuri sopivia eläinkavereita. Myös ruohon syöttäminen kämmeneltä teki häneen suuren vaikutuksen.

 

Mun suosikki oli tämä neitonen lammella (Näkki).

 

Keppihevostalli

 

 

Tilalla oli myös maneesi, jossa oli keppihevosrata. Tytöt hyppäsi keppareiden kanssa ihan hurjan korkeita esteitä. Aika hauska tämä keppariharrastus. Meidän sukulaistyttö tekee itse uskomattoman hienoja keppihevosia ja keppihevosten kisoja järjestetään monissa paikoissa.

Kaikkinensa tosi kiva paikka lasten kanssa, joten suosittelen lämpimästi.

 

Leikkipaikalla trapetsia kokeilemassa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather