Monthly Archives

syyskuu 2018

Matkasuunnitelmia, vinkkejä Interrailista otetaan vastaan.

Matkakuume on aika piinaava tunne. Mulla se aina vähän helpottaa, kun seuraavan reissun liput on varattu ja todellinen suunnittelu voi alkaa.

Faktahan on se, että mä pikasuunnittelen huomattavasti enemmän matkoja, kuin pystyn toteuttamaan. Heti kun jokin uusi matkaidea tulee päähän, kaavailen siitä paperille tai kännykän muistiinpanoihin jonkinlaista aikataulua ja budjettia. Osa sitten toteutuu, osa jää hautumaan mieleen.

Seuraava suunnitteilla oleva matka suuntautuu Amsterdamiin joulukuussa. Matkaan lähden kahdestaan 11-vuotiaan tyttäreni kanssa. Me ei olla oltu koskaan kahdestaan reissusta, joten tästä tulee varmasti ihan huippua. On ihanaa matkustaa isommalla porukalla, mutta mitä enemmän eri-ikäisiä matkustajia on mukana, sitä enemmän tehdään kompromisseja. Meillä kahdella on varmasti hyvin samansuuntaiset matkatoiveet, kaupungilla kävelyä, kahviloissa käyntiä, vähän shoppailua ja hotellissa relaamista kirjan kanssa.

Kaikki vinkit joulukuiseen Amsterdamiin otetaan vastaan!  Marimente blogista poimin jo hyvän listan herkku- ja ravintolavinkkejä ja insta on myös ollut kovassa käytössä.

Seuraava varma matkakohde on vasta toukokuun lopussa, kun kahvakuulamaratonin em-kisat pidetään Pariisissa. Mietin, että tähän kisareissuun voisi yhdistää myös lomamatkan. En ole koskaan ollut interraililla, mutta kiinnostaisi kisojen jälkeen lähteä perheen kanssa junailemaan Eurooppaan muutamaksi viikoksi. Erityisesti kiinnostaisi Adrianmeren rantavaltiot Kroatia, Montenegro ja Albania.

Olen ollut Pariisissa kerran aikaisemmin, joulukuussa 2010. Se onkin ainoa matka jonka olen tehnyt yksin ilman matkaseuraa.

 

Kuulisin mielelläni interrail-vinkkejä reilaamassa käyneiltä. Uskoisin, että junamatkailu voisi olla myös perheen kanssa ihan hyvä matkustusvaihtoehto.

Muita tällä hetkellä mielessä olevia matkakohteita:

  • USA-roadtrip. Tuntuu, että tämä on ikuisesti listalla, mutta vaatisi tiukkaa säästämistä, että matkaan päästäisiin perheen kanssa.
  • Toivottavasti viikonloppureissu Vilnaan toteutuu pian.
  • Võsu Virossa. Viimeisimmässä Mondossa Ville Hytönen suositteli tätä rantakohdetta. Heti alkoi kiinnostamaan!
  • Portugali ja Lissabon. Tämä oli toinen vaihtoehto joulukuun reissulle. Amsterdam meni kuitenkin lyhyemmän lennon takia Lissabonin ohi.
  • Karibian risteily, kuuluu samaan kategoriaan ensimmäisen kanssa. Pitkälle reissulle ei raaski lähteä ilman lapsia ja koko perheen matkan säästäminen tuntuu toivottomalta tavoitteelta.
  • Irlannin Wild Atlantic way.

Olisi kiva kuulla mitä reissuja sinulla on suunnitteilla tai jos on vinkkejä näihin mun kohteisiin, niin laita tulemaan.

 

Pariisi Montmartre

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Matkamuisto – Trans Siperian haikea laulu

Juna puksuttaa tasaisesti illan hämärässä jossakin Mongolian autiomaassa. Tutun puksutuksen ja kolinan lisäksi kuuluu kiinalaisen vaunuisäntämme haikea laulu. Isäntä katselee ikkunasta ulos ja laulaa. Upeat maisemat taitavat olla hänelle arkipäivää. Hiljaa kuuntelemme laulua pienessä hytissämme. Mahtaako ikävöidä kotiin pitkällä työmatkalla?

 

Päivisin vaunuisäntä pitää meistä hyvää huolta. Kun juna pysähtyy asemalle isäntä muistuttaa meitä pysymään lähistöllä. Jos pysähdys kestää 10 minuuttia, vaunuisäntä ilmoittaa ajaksi 8 minuuttia. Yleensä pysähdykset ovat niin lyhyitä, että käymme vain junalaiturilla jaloittelemassa ja katsomassa mitä paikallisilla on myynnissä.

 

Vaikka meillä on mukana aivan liikaa Suomesta ostettuja eväitä ja junan ravintolassakin tulee vierailtua päivittäin, yleensä ostamme jotakin myös junan laiturilla kaupustelevilta paikallisilta. Päästyämme vihdoin Pekingiin jätämme puoli muovikassillista Suomalaisia eväitä junaisännälle.

 

Vain Mongolian ja Kiinan rajalla on pidempi pysähdysaika. Vasta pysähdyksen lopussa huomaamme, että läheisessä asemarakennuksessa olisi ollut kunnolliset suihkut! Olemme budjettimatkailijoita, joten olemme halvimmassa majoitusluokassa. Se tarkoittaa, ettei meidän hytissä ole omaa suihkua. Koko vaunun yhteisestä vessasta tulee jääkylmää vettä hyvin pienellä paineella. Kuivashampoo ja savetit ovat kovassa käytössä. Vähän harmittaa, mutta matkaahan on jäljellä enää vähemmän kuin takana, kohta päästään suihkuun. Pekingin hutongissa olevassa hostellissamme meillä on oma suihku. En ole koskaan nähnyt kenestäkään lähtevän niin likaista vettä kuin ekassa suihkussa seitsemän päivän junamatkan jälkeen.

 

Matkamuisto sarjassa muistellaan vanhoja reissuja. Tässä ensimmäisessä osassa vuoden 2009 Trans-Siperia junamatkaa Moskova – Ulan Bator – Peking. Vietimme juhannusta junassa jossain päin Siperiaa lämpötilan ollessa 0°C.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Päiväretki idylliseen Porvooseen

Mun viimeisen sunnuntaivapaan kunniaksi halusin lähteä pienelle päiväretkelle jonnekin kohtalaisen lähelle kotia. Syksyn tultua mulla alkaa siis taas sunnuntaityöt, joten vapaapäiviä viikossa on vain lauantai.

Tai no, melkein vapaapäivä. Konehommia voi onneksi tehdä myös autossa, kun mies ajaa.

Tasty Travelissimo blogissa on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa lahjakortin Porvoolaiseen Zum Beispiel  ravintolaan ja siitä lähtikin idea päiväretkestä Porvoossa. Jostain kumman syystä en ole koskaan Porvoossa käynyt, vaikka se varsinkin kesäisin on ollut käyntilistalla jo vaikka kuinka kauan. Porvooseen siis! Ja muuten arvontaan voi vielä käydä osallistumassa Tasty Travelissimon blogissa.

Saavuttiin siis Porvooseen sunnuntaina ja vaikka eletään syyskuun ensimmäisiä päiviä ilma oli ihanan lämmin, välillä jopa kuuma. Mukana olleet takit olivat todellakin turhia!

On niin paljon ihmeteltävää.

Kävelimme aluksi joen vartta pitkin ja ihastelimme ankkurissa olevia paatteja. Koukkasimme kulkumme empirekaupunginosaan ja extempore käväisimme myös Runebergin kotitalossa. Sattui olemaan Fredrika Runebergin syntymäpäivä, joten museoon oli vapaa pääsy. Aivan ihanaa aluetta ja niin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia katsottavaksi.

 

Porvoon kartta oli ikuistettu joen vierustalle kävelyaukiolle. Kekseliäs idea!

 

Seuraavaksi suuntasimme vanhaan kaupunkiin. Mikä paikka! Aurinkoisena loppukesän päivänä vanhan kaupungin kaduilla oli aika paljon porukkaa, eikä ihme. Pienet putiikit, ajatuksella koottuine näyteikkunoineen levittäytyivät idyllisesti kaduille.

 

Tällä kertaa sisustuskauppoja ihailtiin vain ulkoa päin.

Puutalot olivat todella kauniita ja koko alue täynnä hienoja ja hauskoja yksityiskohtia. Voisin niin nähdä itseni yöpymässä vanhan kaupungin museotorin laidalla Ida-Maria b&b:ssä, kiertelemässä pieniä sisustuskauppoja ja istumassa jossakin söpössä kahvilassa. Tällä kertaa putiikeissa kiertely jäi, osasyynä mukana ollut kolmevuotias pojanvesseli, joka oli turvallisinta pitää putiikkien ikkunoiden takana. Mielenkiinnolla hän kyllä tutki varsinkin Lelukauppa Riimikon ikkunoita ja julkisivua. Ihanasti somistetut ikkunat!

Ihmeteltävää riittää!

 

Lelukauppa Riimikko Porvoon vanhassa kaupungissa.

 

 

Ennen kotiin lähtöä käytiin syömässä ravintolalaiva Glückaufissa (tosin laivassa ei saanut syödä). Kauniit puitteet!

 

Porvoo oli siis todella ihana retkikohde ja noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä meiltä. Tuonne pitää kyllä palata viimeistään joulun alla. Googlailin, että vanhassa kaupungissa olisi joulun alla ihanaa vanhan ajan joulun tunnelmaa. Onko jollakin kokemuksia Porvoosta joulun aikaan?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Pohjois-Irlannin ihmeet – Carrick-a-rede ropebridge + Dark Hedges

Pohjois-Irlannin reissumme ja varsinkin Causeway Coastal routen tutkiminen jatkui Giant’s Causewayn jälkeen Carrick-a-rede riippusillalla.

Carrick-a-rede riippusilta roikkuu Carrick-a-rede saaren ja mantereen välissä Atlantin yläpuolella. Sen ovat alkujaan ripustaneet lohen kalastajat jo vuonna 1755. Viime aikoina riippusilta on tullut tutuksi myös Game of Thrones sarjasta.

 

Liput kohteeseen maksoivat 8 puntaa aikuiselta ja 4 puntaa lapselta. Lippuun on merkitty aikaslotti, jolloin pääset ylittämään sillan. Riippusiltaa kohti pääsee kyllä kävelemään jo aikaisemminkin.  Emme olleet varanneet lippuja etukäteen, koska oli vaikea arvioida, kuinka kauan viihdymme Giant’s Causewaylla. Jouduimme siis hetkisen odottelemaan parkkipaikalla, mutta se ei haitannut. Huilattiin vähän ja katseltiin maisemia.

 

 

Portilta on noin kilometrin matka itse riippusillalle, mutta taas maisemat olivat niin upeita, että matkan taivalsi ihan mielellään jopa lasten kanssa. Meidän kolmevuotias käveli taas tosi reippaasti ja välillä huilattiin penkeillä matkan varrella.

Täytyy sanoa, että jännitys tiivistyi riippusiltaa kohti kävellessä. Pienen jonotuksen jälkeen oli meidän vuoro laskeutua jyrkät rappuset riippusillan päähän. En varsinaisesti nauti korkeista paikoista, enkä kiipeilemisestä. Koitin kuitenkin olla ihan coolina, vaikka mielessä kävi, että miksi hitossa olen kuljettanut pesueeni tänne? Mun 11-vuotias tytär pisti riippusilla päässä stopin ja ilmoitti, että ei uskalla mennä. Aikaa pohtimiseen, että mitä nyt tehdään oli ehkä 20 sekuntia. Ystävällinen porttivahti sanoi, että tytär voi jäädä hänen kanssaan odottamaan. Me muut siis lähdimme ylittämään siltaa. Kolme-vuotias käveli mun edessä, eikä tainnut oikein edes tajuta missä ollaan. Minua kyllä aika paljon pelotti ja jännitti.

Pikkumies riippusillalla.

 

Itse silta on melko lyhyt ja sen toisessa päässä oleva saarikin on pieni. Meidän vierailun aikaan vesi oli tosi matalalla, joten osa sillan alustaa oli kuivaa maata. Yleensä vettä on kuitenkin enemmän ja sillan ali voi meloa esimerkiksi kanootilla. Luimme etukäteen joitakin arvosteluja, että tämä nähtävyys olisi mitäänsanomaton! Itse kyllä tykkäsin tosi paljon, vaikka riippusillan ylittäminen hirvittikin. Kovin pitkäksi aikaa ei jääty saarta ihmettelemään, kun yksi porukasta jäi toiselle puolelle. Siltaa takaisin päin tullessa mies kuvasi hyvän videon, joka on katsottavissa MamaTravelin Instassa. Pikkupoika taisi tajuta vasta takaisin päin mennessä mistä on kysymys ja alkoi hokea, että nyt me tiputaan. Kunnialla päästiin kuitenkin silta takaisinkin.

 

Lähtisinkö uudestaan sillalle pienimmän kanssa? Ehkä en, vaikka kaikki meillä menikin lopulta ihan hyvin. Tytär löytyi sillan lähtöpäästä ja hänkin pääsi ”nauttimaan” sillan ylityksestä miehen kuvaaman videon välityksellä.

Kun päästiin takaisin autolle porukka alkoi olla aika loppu. Päivä oli ollut pitkä ja kuuma ja oltiin kävelty tosi paljon. Mä halusin kuitenkin käydä vielä tsekkaamassa The Dark Hedgesin euroopan pyökkipuut. Ajoimme siis vielä sinne. Tässä vaiheessa lapset halusivat jäädä autoon odottamaan kännyköiden kanssa, joten menimme miehen kanssa kahdestaan.

The Dark Hedges

 

The Dark Hedgesistä olin nähnyt tosi paljon kuvia etukäteen ja tämänkin kohde on Game of Thronesista tuttu.  Silti puut olivat todella maagisen näköisiä! Ihmeellinen hopean hohde ympäröi puita. Käveltiin rauhakseen puistokuja edestakaisin ja ihmeteltiin sekä puita, että GOT-faneja, joilla oli mukana miekat ja viitat. Tuli varmasti upeita kuvia tuon rekvisiitan kanssa! Tämä kohde on maksuton.

Pohjois-Irlannissa vietettyjen päivien jälkeen matkamme jatkui kohti Dublinia. Osa sydämestä jäi Pohjois-Irlantiin ja olen varma, että tapaamme vielä!

 

Muut Irlannin ja Pohjois-Irlannin reissun jutut:

Ihana Irlanti – matkan suunnittelua

Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu

Pohjois-Irlanti ja mieleenpainuvin majoituspaikka

Pohjois-Irlannin ihmeet – Giant’s Causeway

 

 

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather