Dublin lasten kanssa

Toukokuun lopun Irlannin ja Pohjois-Irlannin reissumme päättyi muutaman päivän kaupunkilomaan Dublinissa. Matkan aikaisemmat postaukset löytyvät täältä:

Matkan suunnittelua

Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu

Pohjois-Irlanti ja mieleenpainuvin majoitus

Pohjois-Irlannin ihmeet – Giant’s Causeway

Pohjois-Irlannin ihmeet – Carrick-a-rede ropebridge + Dark Hedges

 

 

Ajelimme Pohjois-Irlannista Dubliniin ja onneksi saimme pienestä lisämaksusta siirrettyä vuokra-auton palautuspaikan lentokentältä Dublinin keskustaan aika lähelle meidän majoituspaikkaa. Varsinkin lasten kanssa mielellään maksaa vähän extraa, jos vaan pääsee helpommalla. Meillä ei ollut kolmevuotiaalle kuopukselle mukana minkäänlaisia rattaita ja kaupunkiosuudella kyllä huomasi, että ne olisivat olleet tarpeen. Pohjois-Irlannin nähtävyyksissä hän jaksoi hienosti kävellä, kun sai olla vapaana. Heti kaupungin liikenteessä asia olikin haastavampi. Yhdistelmä matkatavaroita raahaavat vanhemmat ja kaikkea tutkiva ja sinne tänne säntäilevä kolmevuotias ei ole hyvä yhdistelmä. Tämänkin hermojen menetyksen olisi siis voinut välttää, jos ne kärryt olisi olleet mukana.

Pienellä matkamiehellä on oma luottoreppu aina mukana. Kånken <3

Oltiin siis jo valmiiksi vähän hermot kireällä ja hikisiä (Dublinissa oli tosi lämmin) ja kuppi meinasi mennä lopullisesti nurin majoituksen avainta odotellessa. Onneksi osataan miehen kanssa aika hyvin vuorotella, jos toisella hermoja kiristää osaa toinen pysyä rauhallisena. Mikään ei ole niin inhottavaa, kuin reissussa riitelevät aikuiset. Limeparkin hulppeiden majoitustilojen jälkeen ahtauduimme pikkuruiseen yhden makuuhuoneen ja olohuoneen kaupunkihuoneistoon. Lapsia pienet tilat eivät kuitenkaan haitanneet, löytyihän kylpyhuoneesta amme (joka on aina suosittu meidän lasten keskuudessa). Hetken huilattua pienet vastoinkäymiset unohtuivat ja pienen asuntomme ikkunoista oli kiva seurailla kerrostalojen sisäpihan elämään.

Majoituksemme oli Bachelors Walkilla, joka oli hyvä sijainti ihan keskustassa. Katua mainostetaan bilekatuna ja muutama hauska bileporukka nähtiinkin, mutta ihan rauhallista oli ainakin meidän majoituksessa. Meillä ei ollut oikeastaan mitään valmista suunnitelmaa Dublinin päiville. Miehen serkulta, joka on asunut Irlannissa saatiin onneksi kivoja vinkkejä. Mä olen kova suunnittelemaan etukäteen matkapäiviä ja nyt yritin relata ja olla suunnittelematta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Dublinin matkapäivät olisi olleet onnistuneemmat, jos suunnitelmia olisi ollut enemmän. Aikuisten kanssa kaupunkiloma varmasti toimiikin ihan vaan haahuilemalla minne nenä näyttää, mutta lasten kanssa ei. Varsinkin kun kuopuksella ei tosiaan ollut niitä rattaita mukana, joten pitkät kävelyt eivät onnistuneet.

Ekana iltana treffattiin muut suomalaiset kisareissulla olleet Irlannin vanhimmassa pubissa The Brazen Headissa. Pubi oli tosi kiva ja sisutettu kaikella mahdollisella kamalla. Huoneen seinät, jossa me söimme oli päällystetty erilaisilla poliisin merkeillä. Toinen seinä oli kuorrutettu eri maiden seteleillä. Jokaisen setelin kiinnittäjä oli jättänyt seteliin omat puumerkkinsä. Tähän pubiin pystyi menemään syömään hyvin myös lasten kanssa ainakin päiväaikaan. Meidän majoituksesta oli tähän kohteeseen kävelymatka, joten oli kiva aistia Dublinin kaupunkitunnelmaa pikku kävelyllä.

The Brazen Head

 

The Brazen Headiin ei oteta pöytävarauksia. Me oltiin paikalla alkuillasta ja mahduttiin hyvin sisään. Lähtiessä paikka oli jo melko täynnä.

 

Toisena päivänä ostettiin kahden päivän HopOnHopOff liput turistibussiin. Samalla lipulla pääsi lähtöpäivänä myös lentokentälle. Jos aikaa on vähän turistikierros on mun mielestä ihan kiva tapa tutustua kaupunkiin. Lapsetkin jaksoivat hienosti istua bussin kyydissä, varsinkin kun päästiin kaksikerroksisen bussin yläkertaan. Jäätiin bussista pois Saint Stephen’s Green Parkin kohdalla. Puisto oli tosi kiva kävelypaikka ja olisi ollut ihanteellinen vaikkapa lounaspiknikille. Käytiin myös St. Stephen’s Green ostoskeskuksessa ihmettelemässä lasikattoa ja hienoa kelloa, mutta ei kyllä taidettu ostaa mitään. Meidän majoituksen vieressä oli Henry Street, jossa myös pyörittiin vähän kauppoja katsomassa, mutta shoppailu kolme-vuotiaan kanssa ei ole kovin mukavaa. Eikä toki reilua hänellekään joutua seisoskelemaan kaupoissa. Tytöt kyllä tykkäsi shoppailuhommista.

St.Stephen’s Green puisto.

 

St.Stephen’s Green ostari.

 

Katusoittajaa kuuntelemassa.

 

Arnotts tavaratalo Henry Streetillä.

 

Ihana lelukauppa Arnotts tavaratalossa. Kaupassa olisi voinut esim. tehdä oman pehmolelun silmien, korvien ja vaatteiden valinnasta lähtien.

 

Shoppailut hoidettu!

 

Aika pitkän päivän päätteeksi yritettiin etsiä majapaikan lähistöltä ruokapaikkaa, mutta aika moneen ei enää siihen aikaan päässyt lasten kanssa. Lopulta katsottiin jonkun ravintolan kyltistä, että nuudeleita olisi tarjolla. No nehän varmasti maistuu kaikille. Vasta sisällä tajuttiin, että paikka oli japanilainen ravintola, eikä oikein tajuttu ruokalistasta mitään. Vähän epäilytti, että meidän lapset ei löydä sieltä mitään mieleistä syötävää, vaikka tytöt kyllä sushiakin tykkäävät syödä. Miten väärässä oltiinkaan! Ystävällinen henkilökunta auttoi meitä ruokalistan kanssa ja suositteli annoksia, jotka voisivat lapsille maistua. Päädyimme tilaamaan useita pikkuannoksia, sushia, vartaita ja nuudelikeittoa. Ruoka oli ehkä parasta ikinä! Nuudelikeitto oli superhyvää! Lapset muistelevat vieläkin tätä ruokapaikkaa. Onneksi eksyttiin sinne! Ravintolan nimi on Banyi Noodles&Tapas, vahva suositus siis tälle.

Banyi Noodles&Tapas. Katsokaa tuota pöydällä olevaa nuudelikeittoa. Niin hyvää!

 

Lähtöpäivänä hyödynsimme vielä HopOnHopOff lippuja ja matkattiin turistibussissa Dublinin eläintarhaan. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut mennä taksilla, eikä hitaalla nähtävyysbussilla, niin itse eläintarhaan olisi jäänyt enemmän aikaa. Ihan koko eläintarhan koluamiseen olisi tarvinnut huomattavasti pidemmän ajan kuin kuin mitä meillä oli käytettävissä. Dublinin eläintarha oli kuitenkin aika kiva ja vähän erilainen kuin aikaisemmat joissa olen käynyt. Isoimman vaikutuksen muhun teki vaijeri ihmisten kävelykadun yläpuolella, jota pitkin apinat pääsivät kiipeämään tarhojen välillä. Pohdittiin mitä tapahtuu, jos apina päättää tiputtautua keskelle kävelykatua. Eläintarhan jälkeen ajeltiin taksilla hakemaan matkatavarat ja sitten bussilla lentokentälle ja kotia kohti.

Dublin Zoo

Kaikkinensa ehkä paras reissu mitä olen koskaan tehnyt. Pohjois-Irlanti vei sydämen ihan täysin ja Irlannista jäi vielä paljon nähtävää seuraavia reissuja varten. Ilmat oli toukokuussa aivan mahtavat ja reissun jälkeen tuntui, että akut oli ladattu todella täyteen tulevaa työntäyteistä kesää varten.

 

Tämä on ehkä mun suosikkikuva ikinä. Pieni matkamies matkalla kotiin Norwegianin Freddie Mercury lentokoneella.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.