Monthly Archives

syyskuu 2018

Dublin lasten kanssa

Toukokuun lopun Irlannin ja Pohjois-Irlannin reissumme päättyi muutaman päivän kaupunkilomaan Dublinissa. Matkan aikaisemmat postaukset löytyvät täältä:

Matkan suunnittelua

Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu

Pohjois-Irlanti ja mieleenpainuvin majoitus

Pohjois-Irlannin ihmeet – Giant’s Causeway

Pohjois-Irlannin ihmeet – Carrick-a-rede ropebridge + Dark Hedges

 

 

Ajelimme Pohjois-Irlannista Dubliniin ja onneksi saimme pienestä lisämaksusta siirrettyä vuokra-auton palautuspaikan lentokentältä Dublinin keskustaan aika lähelle meidän majoituspaikkaa. Varsinkin lasten kanssa mielellään maksaa vähän extraa, jos vaan pääsee helpommalla. Meillä ei ollut kolmevuotiaalle kuopukselle mukana minkäänlaisia rattaita ja kaupunkiosuudella kyllä huomasi, että ne olisivat olleet tarpeen. Pohjois-Irlannin nähtävyyksissä hän jaksoi hienosti kävellä, kun sai olla vapaana. Heti kaupungin liikenteessä asia olikin haastavampi. Yhdistelmä matkatavaroita raahaavat vanhemmat ja kaikkea tutkiva ja sinne tänne säntäilevä kolmevuotias ei ole hyvä yhdistelmä. Tämänkin hermojen menetyksen olisi siis voinut välttää, jos ne kärryt olisi olleet mukana.

Pienellä matkamiehellä on oma luottoreppu aina mukana. Kånken <3

Oltiin siis jo valmiiksi vähän hermot kireällä ja hikisiä (Dublinissa oli tosi lämmin) ja kuppi meinasi mennä lopullisesti nurin majoituksen avainta odotellessa. Onneksi osataan miehen kanssa aika hyvin vuorotella, jos toisella hermoja kiristää osaa toinen pysyä rauhallisena. Mikään ei ole niin inhottavaa, kuin reissussa riitelevät aikuiset. Limeparkin hulppeiden majoitustilojen jälkeen ahtauduimme pikkuruiseen yhden makuuhuoneen ja olohuoneen kaupunkihuoneistoon. Lapsia pienet tilat eivät kuitenkaan haitanneet, löytyihän kylpyhuoneesta amme (joka on aina suosittu meidän lasten keskuudessa). Hetken huilattua pienet vastoinkäymiset unohtuivat ja pienen asuntomme ikkunoista oli kiva seurailla kerrostalojen sisäpihan elämään.

Majoituksemme oli Bachelors Walkilla, joka oli hyvä sijainti ihan keskustassa. Katua mainostetaan bilekatuna ja muutama hauska bileporukka nähtiinkin, mutta ihan rauhallista oli ainakin meidän majoituksessa. Meillä ei ollut oikeastaan mitään valmista suunnitelmaa Dublinin päiville. Miehen serkulta, joka on asunut Irlannissa saatiin onneksi kivoja vinkkejä. Mä olen kova suunnittelemaan etukäteen matkapäiviä ja nyt yritin relata ja olla suunnittelematta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Dublinin matkapäivät olisi olleet onnistuneemmat, jos suunnitelmia olisi ollut enemmän. Aikuisten kanssa kaupunkiloma varmasti toimiikin ihan vaan haahuilemalla minne nenä näyttää, mutta lasten kanssa ei. Varsinkin kun kuopuksella ei tosiaan ollut niitä rattaita mukana, joten pitkät kävelyt eivät onnistuneet.

Ekana iltana treffattiin muut suomalaiset kisareissulla olleet Irlannin vanhimmassa pubissa The Brazen Headissa. Pubi oli tosi kiva ja sisutettu kaikella mahdollisella kamalla. Huoneen seinät, jossa me söimme oli päällystetty erilaisilla poliisin merkeillä. Toinen seinä oli kuorrutettu eri maiden seteleillä. Jokaisen setelin kiinnittäjä oli jättänyt seteliin omat puumerkkinsä. Tähän pubiin pystyi menemään syömään hyvin myös lasten kanssa ainakin päiväaikaan. Meidän majoituksesta oli tähän kohteeseen kävelymatka, joten oli kiva aistia Dublinin kaupunkitunnelmaa pikku kävelyllä.

The Brazen Head

 

The Brazen Headiin ei oteta pöytävarauksia. Me oltiin paikalla alkuillasta ja mahduttiin hyvin sisään. Lähtiessä paikka oli jo melko täynnä.

 

Toisena päivänä ostettiin kahden päivän HopOnHopOff liput turistibussiin. Samalla lipulla pääsi lähtöpäivänä myös lentokentälle. Jos aikaa on vähän turistikierros on mun mielestä ihan kiva tapa tutustua kaupunkiin. Lapsetkin jaksoivat hienosti istua bussin kyydissä, varsinkin kun päästiin kaksikerroksisen bussin yläkertaan. Jäätiin bussista pois Saint Stephen’s Green Parkin kohdalla. Puisto oli tosi kiva kävelypaikka ja olisi ollut ihanteellinen vaikkapa lounaspiknikille. Käytiin myös St. Stephen’s Green ostoskeskuksessa ihmettelemässä lasikattoa ja hienoa kelloa, mutta ei kyllä taidettu ostaa mitään. Meidän majoituksen vieressä oli Henry Street, jossa myös pyörittiin vähän kauppoja katsomassa, mutta shoppailu kolme-vuotiaan kanssa ei ole kovin mukavaa. Eikä toki reilua hänellekään joutua seisoskelemaan kaupoissa. Tytöt kyllä tykkäsi shoppailuhommista.

St.Stephen’s Green puisto.

 

St.Stephen’s Green ostari.

 

Katusoittajaa kuuntelemassa.

 

Arnotts tavaratalo Henry Streetillä.

 

Ihana lelukauppa Arnotts tavaratalossa. Kaupassa olisi voinut esim. tehdä oman pehmolelun silmien, korvien ja vaatteiden valinnasta lähtien.

 

Shoppailut hoidettu!

 

Aika pitkän päivän päätteeksi yritettiin etsiä majapaikan lähistöltä ruokapaikkaa, mutta aika moneen ei enää siihen aikaan päässyt lasten kanssa. Lopulta katsottiin jonkun ravintolan kyltistä, että nuudeleita olisi tarjolla. No nehän varmasti maistuu kaikille. Vasta sisällä tajuttiin, että paikka oli japanilainen ravintola, eikä oikein tajuttu ruokalistasta mitään. Vähän epäilytti, että meidän lapset ei löydä sieltä mitään mieleistä syötävää, vaikka tytöt kyllä sushiakin tykkäävät syödä. Miten väärässä oltiinkaan! Ystävällinen henkilökunta auttoi meitä ruokalistan kanssa ja suositteli annoksia, jotka voisivat lapsille maistua. Päädyimme tilaamaan useita pikkuannoksia, sushia, vartaita ja nuudelikeittoa. Ruoka oli ehkä parasta ikinä! Nuudelikeitto oli superhyvää! Lapset muistelevat vieläkin tätä ruokapaikkaa. Onneksi eksyttiin sinne! Ravintolan nimi on Banyi Noodles&Tapas, vahva suositus siis tälle.

Banyi Noodles&Tapas. Katsokaa tuota pöydällä olevaa nuudelikeittoa. Niin hyvää!

 

Lähtöpäivänä hyödynsimme vielä HopOnHopOff lippuja ja matkattiin turistibussissa Dublinin eläintarhaan. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut mennä taksilla, eikä hitaalla nähtävyysbussilla, niin itse eläintarhaan olisi jäänyt enemmän aikaa. Ihan koko eläintarhan koluamiseen olisi tarvinnut huomattavasti pidemmän ajan kuin kuin mitä meillä oli käytettävissä. Dublinin eläintarha oli kuitenkin aika kiva ja vähän erilainen kuin aikaisemmat joissa olen käynyt. Isoimman vaikutuksen muhun teki vaijeri ihmisten kävelykadun yläpuolella, jota pitkin apinat pääsivät kiipeämään tarhojen välillä. Pohdittiin mitä tapahtuu, jos apina päättää tiputtautua keskelle kävelykatua. Eläintarhan jälkeen ajeltiin taksilla hakemaan matkatavarat ja sitten bussilla lentokentälle ja kotia kohti.

Dublin Zoo

Kaikkinensa ehkä paras reissu mitä olen koskaan tehnyt. Pohjois-Irlanti vei sydämen ihan täysin ja Irlannista jäi vielä paljon nähtävää seuraavia reissuja varten. Ilmat oli toukokuussa aivan mahtavat ja reissun jälkeen tuntui, että akut oli ladattu todella täyteen tulevaa työntäyteistä kesää varten.

 

Tämä on ehkä mun suosikkikuva ikinä. Pieni matkamies matkalla kotiin Norwegianin Freddie Mercury lentokoneella.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Syysmarkkinoiden viikonloppu

Tämä viikonloppu oli oikea syysmarkkinaviikonloppu, koska kävimme perjantaina Tammisaaren syysmarkkinoilla ja lauantaina Lohjan Omenakarnevaaleilla.

Viikko meni säätiedotuksia seuraten ja varsinkin lauantaille oli luvattu niin huonoa ilmaa, että pelkäsin jo Omenakarnevaalien jäävän tänä vuonna väliin. Onneksi kuitenkin päästiin piipahtamaan tapahtumassa ja selvittiin kuivin nahoin.

Tivoli Sariola on jo 130-vuotias. Kuopus oli tivolin sloganin mukaan yhtä hymyä!

Tammisaaren syysmarkkinat ja tivoli

Pitäisi oikeastaan otsikoida tivolit, koska markkinapaikalla oli sekä Tivoli Sariola että Tivoli Seiterä. Illan pimetessä tivolien värivalot pääsivät oikeuksiinsa ja tunnelma Tammisaaressa oli aivan ihana. Tivoli Sariola viettää 130 vuotis-juhlavuottaan ja sen kunniaksi Tammisaaren markkinoilla perjantaina oli hieno ilotulitus.

Ostimme 10 lippua (35€) tivoli Sariolan laitteisiin ja mukavan pienellä jonotuksella päästiin niihin. Pientä sekoiluakin kaksi tivolia ihan vierekkäin aiheutti, kun ei ensin huomattu niiden olevan eri firmaa joiden laitteisiin tietysti käy eri liput. Meille kuitenkin riitti muutama kieputus per henkilö.

Tammisaaren syysmarkkinoilla oli jopa 500 myyjää! Aikamoinen määrä. Ainakin perjantai-iltana suurin osa ihmisistä oli kuitenkin pyörimässä tivolialueella ja myyntikojujen välissä oli hiljaista. Perinteiset lakut tuli ostettua ja syötiin tosi hyvää aasialaista ruokaa.

Reissussa oli mukana kaikki minun kolme lasta. Aika harvoin nykyään ollaan tällä kokoonpanolla liikenteessä, kun jo teini-ikäinen esikoinen yleensä menee omia menojaan. Kivaa, kun päästiin kimpassa kuitenkin tällä kertaa tunnelmallista iltaa viettämään. Sääkin suosi ja perjantain noin +20 astetta ei kyllä ole kovin perinteinen syyskuun lopun ilma!

 

Koko porukalla Giant Wheelin kyydissä. Korkeanpaikankammolle kyytiä!

 

Omat haasteensa väkijoukossa kulkemiseen luo kolmevuotias, joka ei suostu pitämään kädestä…

 

Vaikka Tammisaaren syysmarkkinoilla oli paljon perinteisiä lakun ja t-paitojen myyjiä, oli joukossa erilaisempiakin myyjiä.

 

 

Lohjan Omenakarnevaalit

Lauantaina piipahdettiin Lohjan Omenakarnevaaleilla museon alueella. Tykkään tästä tapahtumasta tosi paljon, koska omppukarnevaaleilla on aina kivaa ohjelma ja myyntikojut on laitettu viimeisen päälle kivasti. Myynnissä on perinteisen markkinakrääsän sijaan paljon omenatuotteita ja käsityöläisten tekemiä tavaroita. Ehkä ruokatarjontaan olisi kiva saada monipuolisuutta. Meilläkin oli tarkoitus syödä lounasta tapahtumapaikalla, mutta päädyttiin kuitenkin siirtymään ravintolaan Lohjalle.

Sää oli aika tuulista ja epävakaata, olisiko se verottanut kävijöiden lisäksi myös myyjiä. Tuntui, että säpinää oli edellisiä vuosia vähemmän. Toki itsekin tehtiin aika pikainen visiitti, juurikin sään takia. Museon alue on kuitenkin paikkana täysi kymppi tällaiselle tapahtumalle.

Tällä kertaa sisko sai pitää kädestä. On ihanaa seurata sisarusten kasvua yhdessä. #growingupwithsiblings <3

 

 

Kaikenlaista taidokasta tavaraa myynnissä.

 

Mitä miettii miekkonen museon pihalla?

 

Alpakat tekivät rauhallisuudellaan vaikutuksen.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Päiväretkivinkkejä Etelä-Suomeen kaivataan

Mitkä on sun suosikki päiväretkikohteita Etelä-Suomessa?

Mä reissaan ja retkeilen yleensä perheen kanssa, mutta vinkkien ei tarvitse olla ns. lapsikohteita, vaan kaikki ideat otetaan vastaan. Parhaat ravintolat, kauneimmat luontokohteet, innostavimmat tapahtumat, mielenkiintoisimmat museot, nyt kokemukset jakoon!

Vinkit Etelä-Suomesta sen takia, että olisi kiva pystyä joitakin kivoja kohteita käymään ihan arki-iltana töiden jälkeen ja viikonloppuisin voi lähteä vähän pidemmällekin. Kotoilemme Lohjalla, joten Etelä-Suomi on helpoin päiväretkialue.

Juuri tällä hetkellä tuntuu, että työt täyttää melkein koko elämän, siksi olisi ihana päästä viikottain jonnekin lähialuematkalle.Meidän perheeseen kuuluu lapsia iältään 3-16 vuotta, joten monenlaiset paikat voisivat sopia meille.

MamaTravelin instagramissa onkin jo ehdotettu kivoja kohteita, mutta mielelläni otan lisää teidän vinkkejä vastaan!

 

Aurlahden ranta Lohjalla on ihana!

 

Nuuksion kansallispuisto elokuussa.

 

Muumimaailma Naantalissa oli kolmevuotiaan suosikkipaikka.

 

Haltialan tila Helsingissä on kiva retkikohde.

 

Soul Bowl Cafe Keravan kartanossa.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Merihenkinen Helsinkipäivä: Vallisaari- Allas Sea Pool- Sea Horse

Meillä on tapana mun sisarusten kesken järjestää jokaisen sisaruksen synttärien yhteydessä sankarille yllätysohjelmaa. Olemme olleet mm. puhaltamassa lasia, kiipeilemässä, suklaatastingissä, teatterissa, kylpylässä, flyboardaamassa ja suppaamassa. Lähemmäs 30 sisaruspäivää on tähän mennessä vietetty. Aivan ihana traditio!

Nyt me vietimme merihenkisen lauantain Helsingissä sisarusten kesken. Helsingissä on todella paljon nähtävää ja tehtävää. Muistaako kukaan näin hienoa kesää ja syksyä matkailun suhteen kuin tämän vuosi on ollut? Nytkin lauantaiksi oli luvannut sadetta, mutta kävi niin hyvä tuuri, että selvittiin kastumatta.

Ensimmäisenä etappina oli Vallisaari. Vallisaareen pääsee Kauppatorilta yhteysaluksella, liput aikuiselta maksoivat 8 euroa. Vallisaareen liikennöi ainakin kaksi eri yritystä. Me JT-Linellä, jolla olisi päässyt myös Suomenlinnaan ja Lonnaan. Halutessaan olisi siis voinut kiertää vaikka kaikki kolme saarta.

 

 

Vallisaaresta ja muistakin Helsingin edustan saarista oli hyvä juttu Mondossa keväällä. Vallisaareenhan on päässyt retkeilemään vasta vähän aikaa. Saari on ollut puolustusvoimien käytössä ja se on avautunut yleisön käyttöön vasta vuonna 2016. Edelleenkin osa saaresta on kiellettyä aluetta mm. sortumisvaaran takia.

Asustaako hobitit täällä?

 

Vallisaaren erottaa Suomenlinnasta Kustaanmiekka.

 

Saareen on tehty hyvä kulkureitti, joten myös lastenvaunuilla tai vaikka pyörätuolilla reitit pystyy kulkemaan. Reittejä on kaksi ja ne ehtii kyllä molemmat kiertämään yhdellä reissulla. Reitin varrella on infotauluja, jotka kertovat saaren historiasta. 50-luvulla saarella oli asunut noin 200 henkilön pieni kyläyhteisö. Meidän mielikuvituksen saari sai ainakin lentämään. Oli helppo kuvitella, millainen paratiisi saari on ollut asua lapsena, varsinkin kesäisin.

Rakennukset on häivytetty maastoon ruohokatoilla.

 

Vallisaari on täynnä hienoja yksityiskohtia.

 

Näin syyskuun puolivälissä Vallisaaressa oli vielä kahvila ja ravintola auki. Kesäisin palveluita on enemmänkin ja talveksi palvelut jäävät tauolle. Omien eväidenkin nauttimiseen oli hyvät puitteet, tosin avotulen teko on alueella kielletty.

Allas Sea Pool ja taustalla SkyWheel.

 

Vallisaaressa ulkoilun jälkeen siirryimme Allas Sea Pooliin joka sijaitsee myös Kauppatorilla. Pääsymaksu uimaan oli 14 € / aikuinen. Aika makea tunne uiskennella lämpimässä vedessä ja katsella yhtäällä risteilyalusten liikennöintiä, toisaalla kauppatorin kuhinaa. Allas Sea Poolissa on myös merivesiallas, mutta me tyydyimme lämpimään veteen. Alueella järjestetään myös erilaisia jumppia ja tapahtumia esiintyjineen. Ainoa pieni miinus olivat pienet ja hämärät pukeutumistilat. Meikkaaminen seuraavaa kohdetta varten ei hämärässä tilassa meinannut onnistua ollenkaan. Ihan mahtavaa kuitenkin, että meillä on keskellä pääkaupunkia tällainen keidas!

 

Pulikoinnin jälkeen käveltiin syömään legendaariseen Sea Horse ravintolaan. Mun mielestä siellä on sellainen Aki Kaurismäkeläinen tunnelma ja todettiinkin että ravintola on varmasti näyttänyt aina samalta.  Ruoka oli hyvää ja annokset todella reilun kokoiset. Minä tilasin rapeaksi paistetut muikut ja muut seuralaiset tilasivat sipulipihvin, sienikaalikääryleet ja pippuripihvin. Kaikille maistui!

 

Yhteisen tekemisen lisäksi parasta näissä reissuissa on yhteinen kiireetön aika ja jutustelu. Vaikka lasten kanssa on ihanaa reissuta ja retkeillä ja elää ihan perusarkea kotona, on kyllä mahtavaa päästä välillä ihan aikuisporukassa viettämään päivää.

Mitkä ovat sinun suosikkikohteet Helsingissä lasten tai aikuisten kanssa?

 

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather