Pohjois-Irlanti ja mieleenpainuvin majoituspaikka

 

Matkamme jatkui heti yöunien jälkeen. Harmiksemme aika ei riittänyt Belfastin tutkimiseen, vaikka kaupungissa olisi ollut paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Halusimme kuitenkin jättää mahdollisimman paljon aikaa Causeway Coastal roadin nähtävyyksiin.

Täältä löytyy hyvä kartta Causeway Coastal roadista ja käytin tuota sivustoa myös paljon hyödyksi matkaa suunnitellessa. Esimerkiksi meidän majoituspaikka Limepark Cottages löytyi sivustolta ja oli oikea helmi!

Ensimmäisen kerran pysähdyttiin Carrickfergusiin syömään ja jaloittelemaan. Päätettiin, että matkataan ajan kanssa ja nautitaan upeasta rannikkoreitistä. Käytiin siis syömässä ja tutustumassa Carrickfergusin linnaan. Liput olivat niin halvat, että poikettiin linnaan vaikka se ei meidän alkuperäisessä kohdeluettelossa ollutkaan. Kierreltiin linna läpi ja yläkerroksessa pääsi itse puuhaamaan. Pelattiin jättishakkia ja kurkittiin ikkunoista merimaisemia. Mulla on tapana suunnitella liiankin tarkkaan missä käydään, mutta tälle reissulle onnistuin jättämään enemmän löysää aikaa tällaiseen suunnittelemattomaan harhailuun. Tuntui toimivan lasten kanssa tosi hyvin!

Carrickfergusin linna

 

Carrickfergusin linna

Matka jatkui taas rannikkoa pitkin ja seuraava pysähdyspaikkamme oli  Carnfunnock Country Park Larnessa. Retki meinasi jäädä kokonaan tekemättä, koska pysäköinti olisi pitänyt maksaa käteisellä (olikohan vielä tasarahalla) eikä meillä ollut yhtään. Parkkipaikan portinvahti päästi meidät rahattomat kuitenkin sisään. Tässä kohtaa etukäteissuunnittelu kyllä petti. Koko puistossa ei voinut maksaa kortilla, vaan käteistä olisi pitänyt olla mukana. Lisäksi tämän olisi ollut oiva paikka pikku piknikille, mutta meillä ei ollut oikein mitään mukana. Vierailun aikana meinasi vesikin loppua, joten oli suunnattava autolle vaikka paljon olisi ollut vielä nähtävää.

Carnfunnock Country Parkin portilla. Puistossa oli toukokuussa oikea kukkameri, kun useat kasvit kukkivat.

Carnfunnock Country Park on siis suuri puisto upealla merimaisemalla, jossa voi myös telttailla ja asuntovaunuilla. Siellä oli suuri leikkipuisto ja lapsille olisi ollut vaikka mitä pomppulinnaa ja trampoliinia, mutta kun sitä käteistä ei tosiaan ollut mukana. Me siis päädyimme vaan kävelemään ympäriinsä ja lapset kiipeili leikkipuistossa. Sattui vielä ihan tosi kuuma päivä, joten uhkaavasti hupenevat vesipullot ajoivat meidät jatkamaan matkaa. Tuolla olisi saanut helposti koko päivän kulumaan, jos etukäteissuunnittelu olisi ollut parempi.

Näiden pysähdysten jälkeen päätettiin koittaa tsempata itsemme majapaikkamme Armoyhin ilman pidempiä taukoja. Rannikkoreitillä riittää upeita maisemia ja katsottavaa auton ikkunastakin. Ajelimme siis välillä ihan rantaa pitkin ja välillä reitti vei meidät tunnelmallisten pikkukylien läpi. Mies sai ajaa kieli keskellä suuta kapeilla teillä ja monessa paikkaa nopeusrajoitukset oli tosi korkeita. Mitään vaaratilanteita ei kuitenkaan ollut ja liikenne oli vähäistä joka paikassa. Tälle reissulle olisi voinut varata kaksi viikkoa aikaa parin päivän sijaan. Niin paljon olisi ollut nähtävää ja ihan vaan ihasteltavaa. En ole varmasti koskaan ollut niin kauniissa paikassa kuin Pohjois-Irlannin rannikko!

Tokihan se autossa istuminen alkaa väsyttää, lapsia ja kuskia varsinkin. Kun päästiin Limeparkkiin oli kaikki kuitenkin sen vaivan arvoista. Mikä paikka! Limepark on vanha maatila, jonka rakennuksiin on kunnostettu kahdeksan erilaista ja erikokoista majoituspaikkaa, kaikissa oma keittomahdollisuus. Me varasimme Dark Horse Housen, jossa oli kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta (toisessa iso amme, joka todella oli lasten mieleen), keittiö, ruokatila ja olohuone. Keittiössä oli myös pesukone, joten vaatehuoltokin saatiin kuntoon.

Tilaa oli todella paljon ja paikka oli niin viihtyisä ja ihana, että melkein sydän pakahtui. Jos osa lapsista ei olisi ollut tuolloin Suomessa, ei minua olisi saanut Tumman hevosen mestasta enää pois ollenkaan

Ja entäs ympäristö muuten. Maatilan kapeat kujaset, rustiikkiset yksityiskohdat, pieni puistomainen takapiha ja aitauksessa hirnuvat ponit ja hepat. Huomasi, että paikkaa on tehty ajalla ja ajatuksella. Tajusin, että olin tehnyt töitä aika pitkään ilman vapaata, niin kuin monet pienyrittäjät tekee. Tuolla pystyin pitkästä aikaa todella rentoutumaan ja lataamaan akkuja. Tilaa ajatella ja hengittää ja mieletön kauneus ympärillä. En huomaa arjessa olevani mikään esteetikko, mutta tuolla olisi voinut vaan tuijotella kivistä muurattua aitaa ja sen juurella kasvavia kukkia ja vanhoja köynnöksen valtaamia portaita. Mama Travelin Instagramissa on pari videota majoituksestamme.

Ned’s Loft, yksi Limeparkin ”mökeistä”

 

Ja Little Pigs House 🙂

 

Limepark on suosittu hääpaikka ja itse mietin miten ihana olisi vaikkapa sukujoulu tuolla. Jokaiselle perheelle löytyisi omaa rauhaa, mutta olisi myös helppo kerääntyä yhteen. Ehkä jonakin päivänä haave toteutuu.

Tämä ikkuna oli lasten suosikki. Siitä pääsi pujahtamaan suoraan ulos.

 

Tää tyyppi juoksee joka paikkaan. No sillä tavalla ehtii nähdä enemmän!

Seuraavassa kirjoituksessa Pohjois-Irlannin reissu jatkuu nähtävyyksien parissa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Teija / Lähdetään taas 16.10.2018 at 06:39

    Onpa upean kuuloinen paikka! Täytyy ehdottomasti laittaa muistiin. Myös minun tyttäreni olisi varmasti aivan haltioissaan. Ja minä myös 🙂

  • Reply Eve, Jetlaggies 16.10.2018 at 11:27

    Me kävimme roadtrippaamassa samaa saarta vähän aikaa sitten. Upea saari ja todella helppo lapsen kanssa matkusteluun varmasti sekä Irlannin että Pohjois-Irlannin puolelta katsottuna. Erityisesti nuo rustiikkiset kivitalot ja luonnon vihreys kiehtovat:)

    • Reply mamatravel 16.10.2018 at 16:52

      Irlanti vei kyllä mun sydämen ihan täysin! Ihana paikka!

  • Reply Pirkko / Meriharakka 16.10.2018 at 16:34

    Tuo käteinen vs. kortti onkin yksi matkailun dilemmoja. Mekin tapaamme aina hommata käteistä siltä varalta, että sitä tarvittaisiin, mutta useimmiten sitten selvitään kortilla ja palaamme kotiin lompakot täynnä käteistä, jota ei oikein Suomessakaan tapaa kulua. Ruotsissa olemme onnistuneet viettämään muistaakseni 4 päivää ilman että meillä oli yhtään ainoaa ruotsin kruunua koko aikana. Oli aina suunnitelmissa vaihtaa, mutta sitten se aina lykkääntyi ja lopulta ei sitten vaihdettu lainkaan, kun ei niitä tuntunut tarvitsevan.

    • Reply mamatravel 16.10.2018 at 16:52

      Oli kyllä vähän tyhmä olo, kun ei oltu nostettu käteistä. Oikein etsimällä etsittiin automaatti Armoyn kylästä, mutta sitten koko loppumatkasta sitä ei sitten enää tarvittukaan 🙂

  • Reply Martta / Martan Matkassa 16.10.2018 at 19:24

    Enpä ole aikaisemmin kuullutkaan tuosta reitistä, onko sillä joku tarina taustalla? Irlanti on haaveissa, viihtyisin tuolla ihan varmasti, saahan siellä myös ratsastaa?

    • Reply mamatravel 16.10.2018 at 21:18

      En tiedä tarkempaa tarinaa, mutta tuo rantaa myötäilevä reitti on täynnä hienoja nähtävyyksiä. Reitti alkaa Belfastista ja päättyy LondonDerryyn (tai toisinpäin), mutta toki voi käydä lyhyemmänkin pätkän. Esimerkiksi vaellusreittejä sekä patikointiin, että hepoilla on tosi paljon tuolla alueella.

      Länsi-Irlannissa taas kulkee rannikkoa pitkin Wild Atlantic Way ja se on mulla haaveena käydä myös.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.