Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu

Valmiina lähtöön! Lentokentällä on aina ihan oma kutkuttava tunnelmansa.

Irlannin matka alkoi toukokuisena perjantaina. Lento Norwegianilla Dubliniin sujui ilman kommelluksia ja Dublinin kentältä vuokrattiin auto. Miestä vähän jännitti vasemman puoleinen liikenne, mutta matka PortLaoisiin oli koko ajan motaria, joten sujui tosi hyvin. Tien reunassa oli muhkurat, jotka antoivat tärinävaroituksen, jos ajautui liian lähelle reunaa. Vaikka hantin puolella oli toki kivempaa istua, tuntui sekin alkuun aika jännittävältä.

Meillä oli edessä viikonlopun kestävät kahvakuulamaratonin em-kisat, joissa minä ja tytär oltiin kilpailemassa ja mies tuomarina. Ehdittiin illaksi PortLaoisiin ja käytiin tutustumassa kisapaikkaan ja minä punnituksessa. Majoituttiin https://www.maldronhotelportlaoise.com hotellissa, jossa olisi ollut uima-allas ja hienot kuntoilumahdollisuudet, mutta valitettavasti ei niitä ehditty käyttämään. Hotelli on motarin varressa ja sen yhteydessä oli monipuolinen ravintolamaailma, joten on varmasti hyvä pysähdyspaikka motaria pitkin kulkeville.

 

Näistä kilpailtiin.

Harmillisen vähän ehdittiin Portlaoisiin tutustua, koska kisapäivät olivat pitkiä. Ehdittiin kuitenkin nauttia Irlantilaisten ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Koko kahvakuulamaraton porukka on todella kivaa porukkaa ja henki kisoissa on aina hyvä. Meidän kolmevuotias poika löysi saman ikäisen ystävän kisoista. Irlantilainen Anna oli juuri saanut uuden pyörän ja meidän Sebastian sai sitä myös kokeilla.

Sisko ja sen veli Suomea edustamassa.

Meillä oli matkassa mukana kolme lasta, kolme vuotiaan poikamme lisäksi mun 11-vuotias tyttö ja miehen 12 vuotias tytär. Tosi hyvin lapset jaksoivat kisaviikonlopun. Tytöt pyörivät kisapaikan läheisyydessä keskenään ja hienosti katsoivat myös pikkuveljen perään.

Kisat meni meidän osalta hienosti. Tytär sai em-hopeaa ja minä kaksi em-kultaa.

Hieno tulos ekoissa isoissa kilpailuissa!

 

Kisojen päätyttyä sunnuntaina olisi ollut kisaajien yhteinen Irlantilainen ilta. Harmiksemme olimme jo lyöneet  jatkosuunnitelmat lukkoon, ennen kun kutsu iltatilaisuuteen tuli, joten se jäi meidän osalta tällä kertaa väliin. Sunnuntai-iltana kisojen päätyttyä me lähdimme ajamaan kohti Belfastia. Kahvakuulaurheilu on kämmenille aika raju laji ja minullakin toisessa lajissa aukesi kämmenet aika pahasti. Nahat oli molemmista käsistä ihan rullalla ja kirvely sen mukaista. Eli jokseenkin kädettömänä, väsyneenä mutta kuitenkin tosi tyytyväisenä istuin auton kyytiin. Onneksi on autoileva puoliso, joka hoiti koko reissun ajot. Oltiin kyllä ihan loppu koko porukka kun puolen yön aikaan saavuttiin seuraavaan majoitukseen. Silti matka meni hyvin, ilman kiukutteluja.

Kisojen seuraaminen on rankkaa hommaa!

Uni tuli koko porukalla nopeasti ja seuraavana aamuna alkoi varsinainen lomaosuus matkasta. Belfastiin tutustuminen jäi seuraavaan kertaan, koska heti maanantai aamuna lähdimme kohti Causeway Coastal Roadia. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Piyya 26.8.2018 at 10:25

    Täysin usi laji itselle.
    Onneksi olkoon menestyksestä, huippusuoritus !
    Onko kisoja paljonkin maailmalla ja useinko kisat ?

    • Reply mamatravel 26.8.2018 at 16:51

      Maratonkisoja on vuodessa sm-, em- ja mm-kisat. Lisäksi on kansainvälinen kolmen osakilpailun cup ja virtuaalinen tunnin maratonin cup. Tänä vuonna sm-kisat pidettiin sm-viikolla ja pääsimme oikein telkkariinkin Ylen kanaville! Se oli hieno kokemus, varsinkin kun mä pääsin tv-lähetykseen asiantuntijakommentaattoriksi 🙂

      Erikseen on vielä klassinen kahvakuulaurheilu, jossa suoritusaika on 10 minuuttia ja siinä omat kilpailunsa.

      Pieni laji on kyseessä, mutta pikkuhiljaa ollaan saatu lisättyä tunnettuutta 🙂

  • Reply Dublinin nähtävyydet ja varjopuolet - Ne Tammelat 14.11.2018 at 21:44

    […] Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu […]

  • Leave a Reply