Monthly Archives

elokuu 2018

Pohjois-Irlanti ja mieleenpainuvin majoituspaikka

 

Matkamme jatkui heti yöunien jälkeen. Harmiksemme aika ei riittänyt Belfastin tutkimiseen, vaikka kaupungissa olisi ollut paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Halusimme kuitenkin jättää mahdollisimman paljon aikaa Causeway Coastal roadin nähtävyyksiin.

Täältä löytyy hyvä kartta Causeway Coastal roadista ja käytin tuota sivustoa myös paljon hyödyksi matkaa suunnitellessa. Esimerkiksi meidän majoituspaikka Limepark Cottages löytyi sivustolta ja oli oikea helmi!

Ensimmäisen kerran pysähdyttiin Carrickfergusiin syömään ja jaloittelemaan. Päätettiin, että matkataan ajan kanssa ja nautitaan upeasta rannikkoreitistä. Käytiin siis syömässä ja tutustumassa Carrickfergusin linnaan. Liput olivat niin halvat, että poikettiin linnaan vaikka se ei meidän alkuperäisessä kohdeluettelossa ollutkaan. Kierreltiin linna läpi ja yläkerroksessa pääsi itse puuhaamaan. Pelattiin jättishakkia ja kurkittiin ikkunoista merimaisemia. Mulla on tapana suunnitella liiankin tarkkaan missä käydään, mutta tälle reissulle onnistuin jättämään enemmän löysää aikaa tällaiseen suunnittelemattomaan harhailuun. Tuntui toimivan lasten kanssa tosi hyvin!

Carrickfergusin linna

 

Carrickfergusin linna

Matka jatkui taas rannikkoa pitkin ja seuraava pysähdyspaikkamme oli  Carnfunnock Country Park Larnessa. Retki meinasi jäädä kokonaan tekemättä, koska pysäköinti olisi pitänyt maksaa käteisellä (olikohan vielä tasarahalla) eikä meillä ollut yhtään. Parkkipaikan portinvahti päästi meidät rahattomat kuitenkin sisään. Tässä kohtaa etukäteissuunnittelu kyllä petti. Koko puistossa ei voinut maksaa kortilla, vaan käteistä olisi pitänyt olla mukana. Lisäksi tämän olisi ollut oiva paikka pikku piknikille, mutta meillä ei ollut oikein mitään mukana. Vierailun aikana meinasi vesikin loppua, joten oli suunnattava autolle vaikka paljon olisi ollut vielä nähtävää.

Carnfunnock Country Parkin portilla. Puistossa oli toukokuussa oikea kukkameri, kun useat kasvit kukkivat.

Carnfunnock Country Park on siis suuri puisto upealla merimaisemalla, jossa voi myös telttailla ja asuntovaunuilla. Siellä oli suuri leikkipuisto ja lapsille olisi ollut vaikka mitä pomppulinnaa ja trampoliinia, mutta kun sitä käteistä ei tosiaan ollut mukana. Me siis päädyimme vaan kävelemään ympäriinsä ja lapset kiipeili leikkipuistossa. Sattui vielä ihan tosi kuuma päivä, joten uhkaavasti hupenevat vesipullot ajoivat meidät jatkamaan matkaa. Tuolla olisi saanut helposti koko päivän kulumaan, jos etukäteissuunnittelu olisi ollut parempi.

Näiden pysähdysten jälkeen päätettiin koittaa tsempata itsemme majapaikkamme Armoyhin ilman pidempiä taukoja. Rannikkoreitillä riittää upeita maisemia ja katsottavaa auton ikkunastakin. Ajelimme siis välillä ihan rantaa pitkin ja välillä reitti vei meidät tunnelmallisten pikkukylien läpi. Mies sai ajaa kieli keskellä suuta kapeilla teillä ja monessa paikkaa nopeusrajoitukset oli tosi korkeita. Mitään vaaratilanteita ei kuitenkaan ollut ja liikenne oli vähäistä joka paikassa. Tälle reissulle olisi voinut varata kaksi viikkoa aikaa parin päivän sijaan. Niin paljon olisi ollut nähtävää ja ihan vaan ihasteltavaa. En ole varmasti koskaan ollut niin kauniissa paikassa kuin Pohjois-Irlannin rannikko!

Tokihan se autossa istuminen alkaa väsyttää, lapsia ja kuskia varsinkin. Kun päästiin Limeparkkiin oli kaikki kuitenkin sen vaivan arvoista. Mikä paikka! Limepark on vanha maatila, jonka rakennuksiin on kunnostettu kahdeksan erilaista ja erikokoista majoituspaikkaa, kaikissa oma keittomahdollisuus. Me varasimme Dark Horse Housen, jossa oli kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta (toisessa iso amme, joka todella oli lasten mieleen), keittiö, ruokatila ja olohuone. Keittiössä oli myös pesukone, joten vaatehuoltokin saatiin kuntoon.

Tilaa oli todella paljon ja paikka oli niin viihtyisä ja ihana, että melkein sydän pakahtui. Jos osa lapsista ei olisi ollut tuolloin Suomessa, ei minua olisi saanut Tumman hevosen mestasta enää pois ollenkaan

Ja entäs ympäristö muuten. Maatilan kapeat kujaset, rustiikkiset yksityiskohdat, pieni puistomainen takapiha ja aitauksessa hirnuvat ponit ja hepat. Huomasi, että paikkaa on tehty ajalla ja ajatuksella. Tajusin, että olin tehnyt töitä aika pitkään ilman vapaata, niin kuin monet pienyrittäjät tekee. Tuolla pystyin pitkästä aikaa todella rentoutumaan ja lataamaan akkuja. Tilaa ajatella ja hengittää ja mieletön kauneus ympärillä. En huomaa arjessa olevani mikään esteetikko, mutta tuolla olisi voinut vaan tuijotella kivistä muurattua aitaa ja sen juurella kasvavia kukkia ja vanhoja köynnöksen valtaamia portaita. Mama Travelin Instagramissa on pari videota majoituksestamme.

Ned’s Loft, yksi Limeparkin ”mökeistä”

 

Ja Little Pigs House 🙂

 

Limepark on suosittu hääpaikka ja itse mietin miten ihana olisi vaikkapa sukujoulu tuolla. Jokaiselle perheelle löytyisi omaa rauhaa, mutta olisi myös helppo kerääntyä yhteen. Ehkä jonakin päivänä haave toteutuu.

Tämä ikkuna oli lasten suosikki. Siitä pääsi pujahtamaan suoraan ulos.

 

Tää tyyppi juoksee joka paikkaan. No sillä tavalla ehtii nähdä enemmän!

Seuraavassa kirjoituksessa Pohjois-Irlannin reissu jatkuu nähtävyyksien parissa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Verta, hikeä ja hymyjä Irlannissa – kisaviikonloppu

Valmiina lähtöön! Lentokentällä on aina ihan oma kutkuttava tunnelmansa.

Irlannin matka alkoi toukokuisena perjantaina. Lento Norwegianilla Dubliniin sujui ilman kommelluksia ja Dublinin kentältä vuokrattiin auto. Miestä vähän jännitti vasemman puoleinen liikenne, mutta matka PortLaoisiin oli koko ajan motaria, joten sujui tosi hyvin. Tien reunassa oli muhkurat, jotka antoivat tärinävaroituksen, jos ajautui liian lähelle reunaa. Vaikka hantin puolella oli toki kivempaa istua, tuntui sekin alkuun aika jännittävältä.

Meillä oli edessä viikonlopun kestävät kahvakuulamaratonin em-kisat, joissa minä ja tytär oltiin kilpailemassa ja mies tuomarina. Ehdittiin illaksi PortLaoisiin ja käytiin tutustumassa kisapaikkaan ja minä punnituksessa. Majoituttiin https://www.maldronhotelportlaoise.com hotellissa, jossa olisi ollut uima-allas ja hienot kuntoilumahdollisuudet, mutta valitettavasti ei niitä ehditty käyttämään. Hotelli on motarin varressa ja sen yhteydessä oli monipuolinen ravintolamaailma, joten on varmasti hyvä pysähdyspaikka motaria pitkin kulkeville.

 

Näistä kilpailtiin.

Harmillisen vähän ehdittiin Portlaoisiin tutustua, koska kisapäivät olivat pitkiä. Ehdittiin kuitenkin nauttia Irlantilaisten ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Koko kahvakuulamaraton porukka on todella kivaa porukkaa ja henki kisoissa on aina hyvä. Meidän kolmevuotias poika löysi saman ikäisen ystävän kisoista. Irlantilainen Anna oli juuri saanut uuden pyörän ja meidän Sebastian sai sitä myös kokeilla.

Sisko ja sen veli Suomea edustamassa.

Meillä oli matkassa mukana kolme lasta, kolme vuotiaan poikamme lisäksi mun 11-vuotias tyttö ja miehen 12 vuotias tytär. Tosi hyvin lapset jaksoivat kisaviikonlopun. Tytöt pyörivät kisapaikan läheisyydessä keskenään ja hienosti katsoivat myös pikkuveljen perään.

Kisat meni meidän osalta hienosti. Tytär sai em-hopeaa ja minä kaksi em-kultaa.

Hieno tulos ekoissa isoissa kilpailuissa!

 

Kisojen päätyttyä sunnuntaina olisi ollut kisaajien yhteinen Irlantilainen ilta. Harmiksemme olimme jo lyöneet  jatkosuunnitelmat lukkoon, ennen kun kutsu iltatilaisuuteen tuli, joten se jäi meidän osalta tällä kertaa väliin. Sunnuntai-iltana kisojen päätyttyä me lähdimme ajamaan kohti Belfastia. Kahvakuulaurheilu on kämmenille aika raju laji ja minullakin toisessa lajissa aukesi kämmenet aika pahasti. Nahat oli molemmista käsistä ihan rullalla ja kirvely sen mukaista. Eli jokseenkin kädettömänä, väsyneenä mutta kuitenkin tosi tyytyväisenä istuin auton kyytiin. Onneksi on autoileva puoliso, joka hoiti koko reissun ajot. Oltiin kyllä ihan loppu koko porukka kun puolen yön aikaan saavuttiin seuraavaan majoitukseen. Silti matka meni hyvin, ilman kiukutteluja.

Kisojen seuraaminen on rankkaa hommaa!

Uni tuli koko porukalla nopeasti ja seuraavana aamuna alkoi varsinainen lomaosuus matkasta. Belfastiin tutustuminen jäi seuraavaan kertaan, koska heti maanantai aamuna lähdimme kohti Causeway Coastal Roadia. Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Ihana Irlanti – matkan suunnittelua

Joskus aikaa sitten näin Mondossa pienen jutun Länsi-Irlannin Wild Atlantic Waysta ja siitä saakka olen haaveillut tuosta jylhien maisemien rannikkoreitistä. Meidän perhe harrastaa kahvakuulaurheilua ja kun sain tietää, että kevään 2018 em-kisat ovat Irlannissa, tiesin, että sinne on päästävä!

EM-kisamaan selvittyä alkoi vimmattu selvittely Irlannista. Mulle iso osa reissua on suunnittelu ennen matkaa, osittain myös siksi, että aikaa on aina rajallisesti käytettäväksi ja haluan saada reissusta mahdollisimman paljon irti. En voisi lähteä reissuun ilman minkäänlaista suunnitelmaa mitä aion tehdä ja nähdä (ainakaan uuteen kohteeseen). Joskus suunnittelu on mennyt myös vähän överiksi ja on menty minuuttiaikataululla, mutta lasten kanssa matkustaessa olen onneksi oppinut jo vähän hölläämäänkin.

Meillä oli mahdollista olla reissussa perjantaista perjantaihin ja kisat lohkaisi tuosta ajasta jo viikonlopun. Aika äkkiä selvisi, ettemme millään ehtisi ajaa koko Wild Atlantic Wayta loppuajassa ja jotenkin en saanut päätettyä mitä siitä jätettäisiin pois. Myös Pohjois-Irlanti alkoi suunnitteluvaiheessa kovasti kiinnostamaan.

Napattiin lentoliput Dubliniin ja takaisin Norwegianin alesta jo joulukuun lopussa. Saatiin lennot toukokuulle 2 aikuista ja 3 lasta hintaan 450€!

Lopulta matkasuunnitelmaksi muotoutui:

  • Perjantaina lento Dubliniin ja sieltä auton vuokraus ja ajo kisakaupunkiin PortLaoisiin.
  • Sunnuntaina kisojen jälkeen ajo Belfastiin Pohjois-Irlantiin nukkumaan.
  • Maanantaina autolla Causeway Coastal Roadia pitkin majapaikkaan Limeparkkiin. Ma-ke Limeparkista käsin Causeway Coastal Roadiin tutustumista.
  • Keskiviikkona ajo takaisin Dubliniin ja perjantaina lento takaisin kotiin.

Wild Atlantic Way jäi siis kokonaan suunnitelmista tällä kertaa. Onneksi vuoden 2019 MM-kisat ovat taas Irlannissa, ehkä silloin? MM-kisat vaan ovat marraskuussa ja mietin minkälainen matkakohde rannikko mahtaa olla talvella? No mutta, se on jo toinen reissu se!

Seuraavissa osissa kerron tarkemmin toukokuisesta Irlannista. Jo nyt pitää sanoa, että I love it!

 

Lähdössä matkaan Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Meidän kuudesta lapsesta mukaan pääsi tällä kertaa tämä kolmikko (poika 3v, ja tytöt 12 ja 11v).

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Tervetuloa MamaTravelin matkaan!

”Matkustele nyt, kun sulla ei ole vielä lapsia. Lasten kanssa ei sitten voi tai halua enää matkustaa”, näitä lauseita kuulin monesti nuorena. No, silloin lapsettomana rahat kuluivat kaikkeen muuhun hummaamiseen (kivaa oli tosin sekin). Sain esikoiseni 25-vuotiaana ja tytär oli noin kolmen kuukauden ikäinen, kun olimme ensimmäisellä ulkomaan reissulla Latvian Riikassa.

Tuon reissun jälkeen olen matkustellut jonkin verran ystävän ja puolison kanssa kahdestaan, mutta eniten lasten kanssa. Mukana reissuilla on ollut 1-3 lasta ja usein olen ollut myös ainoa aikuinen mukana. Reissut ovat olleet mahtavia. Jos nyt kelaa reissuja taaksepäin, on ikäviä hetkiä koitunut enemmän kiukuttelevan aikuisen kuin lapsen takia.

Haluan, että matkakertomukset säilyvät jossakin tallessa itselle ja varsinkin lapsille muistoksi. Tässä blogissa pääsen yhdistämään kaksi intohimoani kirjoittamisen ja matkustelun.

Tervetuloa Mama Travelin matkaan! Kiva, jos jätät kommentin.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather