Mitä kuuluu uudenvuodenlupauksille?

Vuoden alussa usein tehdään suunnitelmia ja lupauksia tulevalle vuodelle. Minäkin tein vuodelle 2019 suunnitelmia lähinnä matkustelun ja ilmastonsuojelun suhteen. Nyt on aika katsoa mitä näille suunnitelmille kuuluu.

Punainen liha

Lopetin marraskuun alussa punaisen lihan syömisen ja koko loppuvuoden 2018 olin ilman sitä. Tällä hetkellä syön pääosin kasvis-, kala- ja kanaruokia, mutta välillä myös lihaa. Kerran teki ihan hirveesti mieli pihviä ja niin mies paistoi meille kunnon herkkupihvit. Välillä taas arjen sujuvuuden vuoksi syön esim. makaronilaatikkoa jauhelihalla, jos ei muuta ole kotona tarjolla. Mulle tämä fleksaabeli suhtautuminen sopii oikein hyvin. Lopulta aika vähän niitä lihapäiviä tulee ja kasvisruokailu on tuonut kivasti uusia reseptejä meidän perheeseen. Esimerkiksi tämä Hasselbackan palsternakkaperunapelti oli ihan superhyvää!

 

Kuluttamisen vähentäminen

Päätin, että en osta tänä vuonna itselleni uusia vaatteita ja tähän mennessä olen siinä onnistunut. Sukkia ostin itselleni Prismasta, mutta ne tuli todelliseen tarpeeseen. Lisäksi mun äiti osti mulle synttärilahjaksi NOSH-kutsuilta ihanan collaritunikan, joten jotain uutta sitten kuitenkin olen saanut. Yllättävän paljon on pyörinyt kivat vaatteet mielessä, en olisi uskonut että näin paljon. Ei silti kuitenkaan ole ollut mitenkään vaikeaa olla ostamatta mitään, joten hyvin sujuu tämän osalta.

Kierrättäminen

Meidän taloyhtiöön tuli juuri bio-, seka- ja paperinkeräyksen lisäksi vielä pahvin ja muovin keirrätysastiat. Kierrättäminen on kyllä tällä hetkellä todella helppoa! Jonkin aikaa kuskattiin muoviroskat kaupan yhteydessä olevaan kierrätyspisteeseen ja joskus pussit pyöri kyllä autossa monta päivää. Mutta nyt kierrättäminen on helppoa ja sujuu.

Matkasuunnitelmat

Tämän kuun lopussa lähdemme Tanskaan kisamatkalle. Lentoliput Köpikseen on ostettu ja majoitukset Nyborgista varattu. Meillä on Tanskassa kahvakuulamaratonin em-kisat, joten reissu pyörii urheilun ympärillä. Ihanaa päästä kivan porukan kanssa reissuun. Meitä lähtee omasta lähipiiristä 7 henkilöä matkaan ja ollaan vuokrattu mökki läheltä kisapaikkaa.

 

Kesäkuun alussa lähden miehen kanssa Viroon. Ensin käydään Bon Jovin konsertissa Tallinnassa ja sen jälkeen matkataan Rakvereen kylpylään. Mulla on kesällä aika vähän lomaa, joten tästä reissusta täytyy ottaa kaikki irti! Tallinnan jälkeen olisi tarkoitus vielä ehtiä käväisemään mökillä Itä-Suomessa.

Kesällä haluaisin tehdä pikkureissuja Suomessa. Edelleen kiinnostaa Porvoo ja Loviisa, mutta myös Salossa olisi kiva käydä paremmalla ajalla.

 

Kaikki muut matkasuunnitelmat ovatkin ihan auki. Marraskuussa olisi Puolassa mm-kisat ja ne kiinnostaisi. Alkuvuodesta suunnittelin joulukuulle matkaa USA:han. Sen jälkeen mielessä kävi myös Thaimaa, mutta tällä hetkellä ollaan kallistumassa Madeiran suuntaan. Ihanat haikkailumaastot kiinnostaa ja Madeiralle pääsisi melko edullisesti. Mulle on kyllä hyvin tuttua se, että mun suunnitelmat muuttuu moneen kertaan ennen lippujen ostamista 🙂

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Ampumista, ampumista ja superihana brunssi

Olen aikaisemminkin kertonut täällä blogissa mun sisarusten synttäritraditiosta. Meitä sisaruksia on neljä ja aina kun jollakin meistä on synttärit, muut keksivät jotain kivaa yllätysohjelmaa. Ihan huippu mahdollisuus siis päästä neljä kertaa vuodessa tekemään ja kokemaan jotain kivaa yhdessä.

Näin maaliskuun lapsena, tällä kertaa oli mun vuoro olla yllätettävänä. Tällaiset ohjeet sain ennen yllätyspäivää:

 

Yllätyspäivän aamuna matkamme suuntasi ensin Helsinkiin. Vielä ovella en keksinyt mitä ollaan menossa tekemään, vaan arvasin, että ehkä jotain sisägolfia (eikös golfissakin ole joku range?).

Osuva range & training ampumarata.

Mutta ei ollut golfia, vaan ammuntaa! Osuva range & trainingissa luovutettiin aluksi henkkarit tiskille. Lupaus oli, että jos palautetaan aseet saadaan paperit takaisin. Ennen varsinaista radalle astumista oli pieni esittely ja kerrattiin säännöt miten kuuluu toimia. Kymmenen pistettä paikan rennosta ja huumorin täyteisestä otteesta! Oli nimittäin ihmeen jännittävää siirtyä ampumaan.

 

Ekalla kierroksella ammuttiin viisi laukausta. Jotenkin kummassa mun taulussa oli kuitenkin yhdeksän reikää… Miten se on mahdollista? Mä ensin epäilin, että mulle on jäänyt jonkun vanha maalitaulu radalle, mutta syy löytyi lähempää. Mun siskot ampui mun molemmin puolin ja olivat sitten ampuneet munkin tauluun. No seuraavalla kierroksella siskot sulki toisen silmän ja kudit alkoivat osua omaan maaliin :). Kahden silmän taktiikka todettiin toimimattomaksi!

 

Reikien määrä herätti hämmennystä…

 

Mulla meni ihan yllättävän hyvin ampuminen ja meille varattu tunti kului tosi nopeasti. Oli tosi kivaa! Mä en ollut koskaan ennen ampunut radalla (enkä muuallakaan) eikä mun siskot myöskään. Veli oli tietysti ampunut armeijassa kultaisen ampujan mitalin arvoisesti ja hän oli tässä(kin) lajissa tosi hyvä.

 

 

 

Ampumisen jälkeen suunnattiin Leppävaaraan ja brunssille Mezzaan. Heti kun astuttiin sisään löi tarjoilupöytä ihan ällikällä! En tiedä mitä superlatiiveja käyttäisin kertomaan mitkä mielettömät Välimerelliset tarjoilut siellä oli vastassa. Niin paljon, niin hyvää ruokaa, että järki meinasi lähteä. Muutama lautasellinen ruokaa ja ihanat jälkkärit päälle, ai että. Brunssin hinta on vain 20€ aikuiselta ja todella on hintansa veroinen.

Ihan mielettömiä herkkuja!

 

 

 

Toi punainen on vesimelonimehua!

 

Brunssin jälkeen meillä oli vähän aikaa ennen seuraavaa aktiviteettia ja ehdin tehdä pari täsmäostosta Sellosta. Mä käyn nykyisin niin harvoin missään kaupoilla, että tämäkin tuli kuin tilauksesta.

Päivän viimeinen aktiviteetti löytyi Isosta Omenasta (ja vaikka tämä onkin matkablogi, niin tällä kertaa siitä ostoskeskuksesta). Ammuntateemalla jatkettiin ja mentiin Laserpeliareena Xgateen. Aika pian selvisi, että mun vahvuus on liikkumaton, ei liikkuva maali. Mutta superhauskaa oli tämäkin ja hikikin tuli. Laserpeliareenalla jakaudutaan joukkueisiin, jotka yrittävät ampua toisiaan laseraseella. Areenalla on erilaisia esteitä, kerroksia ja valoja joiden varjoissa voi väijyä. Tämä peliareena on auennut vasta maaliskuussa, eli aika tuoretta mestaa päästiin kokeilemaan. Kaikki toimi oikein hienosti!

 

 

Päivän jälkeen oli tosi rentoutunut olo. Nämä päivät tulee kyllä niin tarpeeseen arjen melskeen keskellä! Ihan liian vähän tulee otettua aikaa tällaiseen hauskanpitoon!

Mitkä on sun suosikkikohteet tällaiseen rentoon hubailuun? Otan mielelläni vinkkejä vastaan, koska seuraavan synttäriyllätyksen suunnittelu starttaa ihan näillä hetkillä.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Hyvä päivä alkaa Kalastajatorpan aamiaisella

Viime viikon Urheilugaalan aikaan majoituimme Munkkiniemessä legendaarisessa hotelli Kalastajatorpassa. Hotelli sijaitsee upealla paikalla meren äärellä. Ympäristö on todella kaunista. Harmi, kun tällä kertaa ei ehditty ulkoilemaan eikä niin paljon nauttimaan hotellistakaan. Torstaina koko ilta meni Urheilugaala-hulinassa ja perjantaina suuntasin Matkamessuille. Mutta onneksi aamiaisella oli aikaa nautiskella!

Maisemat kohdillaan <3

 

Kalastajatorppa kuuluu Hilton hotellien ketjuun. Meillä oli perushuone ja se irtosi alle satasella / yö. Luin jostain, että aamiainen erikseen ostettuna olisi maksanut 27€, joten siihen verrattuna hinta oli edullinen, kun aamiainen siihen sisältyi. Kalastajatorpan sivuilta löytyi sunnuntaibrunssi hintaan 39€, joka kyllä kiinnostaisi käydä kokeilemassa!

 

Aloitetaan munista, sillä niitähän aamiaisella riitti! Kalastajatorpassa oli jännä kone, joka piti keitetyn munan täydellisessä kypsyysasteessa, joka ilmeisesti on sitten 64 astetta. Munasta luvattiin, että se on samenttisen pehmeä ja täydellinen. Mieheni mukaan vähän liiankin pehmeä, mutta me ei ehkä olla täydellisen munaetiketin hallitsijoita. Mä olen enemmänkin munakokkelinaisia, joten valitsin sitä vaikka tarjolla olisi ollut keitettyjen lisäksi myös paistettuja munia ja munamuffinseja.

Siellä ne täydelliset munat kelluu.

 

Olen nyt ollut marraskuun alusta saakka syömättä punaista lihaa (joulukinkkusiivua lukuunottamatta). Hotelliaamiaisella oli kyllä tosi paljon vaihtoehtoja perinteisen pekonin korvaajaksi. Kasvisvaihtoehtoja oli todella hyvin tarjolla ja vähän erilaisia juttuja. Tykkäsin erityisesti pikkelöidyistä porkkanasiivuista, niitä voisi tehdä kotonakin tarjolle.

 

Pikkelöidyt porkkanat ylimpänä vasemmalla.

 

Kasvikset ja pavut

 

Kahvi ja tee tuotiin kannussa pöytiin samoin kuin tuoremehu. Se antaa kyllä aamiaiselle mukavan juhlallisen tunteen. Henkilökunta oli muutenkin todella ystävällistä koko vierailumme ajan. Perjantaina kahdeksan aikaan aamiaisella ei ollut tungosta, vaan rauhassa saatiin ruokailla ilman jonotteluja.

 

Perinteiset karjalanpiirakat ja munavoi on aina otettava!

 

Ja sitten jälkiruuat. Kai aamiaisellakin voi olla jälkiruoka? Olen kyllä yleensä herkkujen perään, mutta tällä kertaa tuli syötyä niin tuhdisti kaikkia muita juttuja, että varsinaista ylilyöntiä ei herkkupöydässä päässyt tapahtumaan.

Kaikkea tälläistä oli tarjolla.

 

Ja juustoja…

 

Mutta näin maltilliseen vaihtoehtoon päädyin!

 

Aika paljon saa juttua aikaan yhdestä aamiaisesta! Mutta ymmärtäkää mua, syön kotona joka aamu saman aamiaisen: kaurapuuroa, raejuustoa, pähkinöitä ja mehukeittoa. Ja olen siis aivan tyytyväinen tähän perusaamiaiseeni, mutta onhan se sitten yhtä juhlaa, kun pääsee hotelliaamiaiselle. Ja varsinkin tällainen luksus-versio vie kielen ja sydämen mennessään.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Upean urheilugaalan tunnelmia

Olimme mieheni kanssa kahvakuulaurheilun edustajina sm-viikon kick off tilaisuudessa sekä urheilugaalassa tällä viikolla. Harvoin pääsee niin tyylikkääseen ja juhlavaan tilaisuuteen edustamaan, joten olin aika täpinöissäni.

Tämä ihana laji on tarjonnut mun elämään ihan uskomattoman paljon. Olen ollut niin kilpailijan kuin valmentajankin roolissa, reissannut pitkin Suomea ja myös ulkomailla kisaamassa (esimerkiksi Irlannissa), päässyt ääneen Ylen lähetykseen asiantuntijakommentaattorina, kilistellyt mitalikahveja niin sm-, em- kuin mm-kisojenkin jälkeen, juhlinut oman lapsen kisamenestystä, järjestänyt kisoja, vetänyt treenejä ja tavannut ihan huipputyyppejä. Ja nyt laji vei mut urheilugaalaan! Kolikon toisella puolella on toki sitä kuuluisaa verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta ei niistä sen enempää tällä kertaa.

Oma tytär Irlannin em-kisoissa.

 

Viime kesänä järjestimme kahvakuulamaratonin sm-kisat osana sm-viikkoa. Sm-viikko on Suomen olympiakomitean järjestämä urheilutapahtuma, jossa usean pienemmän tai verrattain tuntemattoman lajin edustajat kisaavat oman lajinsa sm-mitaleista. Yle on vahvasti mukana sm-viikolla ja esimerkiksi meidän lajista tuli kesällä kisojen aikaan tunnin kooste Ylen kanavilta.

SM-viikko on kesäinen monilajitapahtuma, joka järjestetään ensi kesänä neljättä kertaa. Kisapaikkana on Vantaa.

 

Tällä viikolla oli aika potkaista uuden sm-viikon valmistelut käyntiin juhlavassa kick-off tapahtumassa Helsingissä. Saatiin siis pistää ihan parasta päälle ja saapua juhlimaan Hartwall Areenan kyljessä olevaan Niemi Centeriin. Tilaisuuteen oli kutsuttu edellisen vuoden lajien edustajia, yhteistyökumppaneita sekä Ylen ja Olympiakomitean edustajia. Ruokailun lomassa tutustuimme toisiimme sekä tulevan sm-viikon tekijöihin Koko Tapahtuma tapahtumajärjestäjistä.

Ruokailun aikana taustalla näytettiin klippejä edellisen vuoden urheilulajeista. Aika moni paikalla olleista muisti tämän supernaisen. Minna Silvennoinen uurasti sm-kisoissa puoli tuntia 20 kiloisella kahvakuulalla. Kuulan paino on melkein puolet hänen kehonpainostaan, joten aika rautaisesta mimmistä on kyse!

 

Kick-off tapahtuman jälkeen oli aika siirtyä katsomaan Hartwall Areenan puolelle tv:stä suorana lähetyksenä tullutta Urheilugaalaa. Gaala oli toteutettu todella taidokkaasti ja tyylikkäästi. Elastinen käynnisti shown energisesti ja illan mittaan hienot artistit ja palkintojen jaot vuorottelivat. Tämän vuoden pääteemana olivat nuoret urheilijat ja gaalan aikana (ja toki sen jälkeenkin) ihmiset voivat lahjoittaa rahaa #nuorellesiivet kampanjaan. Sen tarkoituksena on tukea urheiluakatemioiden toimintaa.

Miten vaikeaa se silmien auki pitäminen valokuvissa voi olla!? Vasemmalla Mindi Bonne Juomat Oy:stä, keskellä mieheni ja oikealla minä.

 

Jenni Vartiainen ja MyHelsinki

 

Uudet nimet Hall of Fameen

 

Vuoden 2018 urheilijaksi valittiin odotetusti Iivo Niskanen ja myös vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi valittiin Niskasen voittokamppailu 50 km kilpailussa Etelä-Koreassa.

Tuntui uskomattomalta miten juhlava ja toisaalta myös tunnelmallinen suuresta hallista oli saatu tehtyä. Muodonmuutos lätkäkaukalosta juhlatilaksi oli huikea. Illan kohokohdaksi taisi muodostua Seppo Rädyn nostaminen Suomalaisen urheilun Hall of Fameen yhdessä Teemu Selänteen, Lea Hakalan ja Kalevi Heinilän kanssa. Oltiin ihan varmoja, ettei Seppo ole tullut gaalaan paikalle, mutta oltiin väärässä! Olen asunut jossain vaiheessa Sepon kotipitäjässä Tohmajärvellä, joten aikamoinen edustus pikkukylältä, kun vielä iki-ihana Siiri Rantanenkin sai ansaitun osuuden gaalahuomiosta.

Gaalan jälkeen oli luvassa toinen mukava tapahtuma, kun heti seuraavana aamuna palasin Pasilaan, tällä kertaa Messukeskukseen Matkamessuille 🙂

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather