Yksi Välimeren risteilyn satamista sijaitsi Kreikan Korfulla ja täytyy myöntää etten alkuun ollut ajatellut edes lähteä laivasta minnekään vaan viettää rentoa uima-allaspäivää kannella. Saavuimme kuitenkin Korfulle vasta ilta-päivästä ja olin tuohon mennessä ehtinyt jo koko aamupäivän rypistäytyä porealtaassa, joten pyörsin päätökseni ja löysin itseni maihin menijöiden seasta heti ankkuroinnin jälkeen. Otin bussin Korfun vanhaan kaupunkiin ja jäin pois vanhan venetsialaisen linnoituksen edessä. En ollut tehnyt mitään valmiita suunnitelmia, mutta kun kerran olin siinä linnoituksen edessä ajattelin että voihan sen katsastaa lähemminkin. Linnoituksen pihalla ei vielä ollut juuri ketään ja sain kulkea itsekseni vuoroin epätasaisilla mukulakivillä ja vaalealla soratiellä. Kannattaa siis varata mukavat ja hyvät kengät jalkaan kun suuntaa tänne. Paikka on täynnä korkeuseroja, portaita ja epätasaisuuksia.
Sirkkojen säestäessä pääsin huohottaen ylös linnoituksen laelle ruostuneen ristin juurelle. Paikalla oli yksi pariskunta sekä varjossa istuva nelihenkinen perhe, muita ei ollut. Liekö kuumuus tai vaikea maasto karkottanut muut, mutta maisemat täältä ylhäältä oli upeat. Välimeri kimalteli edessäni sinisen eri sävyisenä rauhallisena kun toisella puolen linnoitusta Korfun vanha kaupunki jatkoi päivittäistä elämäänsä kiireen keskellä. Istuin vaalealla kivimuurilla hetken ja annoin auringon vain lämmittää kasvojani. Kreikan auringossa vain on sitä kesäloman tuntua, nyt on loma ja lupa nauttia. Se mielessä lähdin laskeutumaan takaisin alas kunnes tulin välitasanteella sijaitsevan kahvilan luokse. Kyllä kylmä Cokis teki tässä vaiheessa terää ja istahdin ihanaan varjoon pienen tuulenvireen hellään syleilyyn. Valkoiset purjeveneet lipuivat edessäni hitaasti joko merelle tai palasi takaisin satamaan tuoden tyytyväisiä seilaajia takaisin maihin.
Muutama porras alempana vastaan tuli korkein pilarein varustettu kirkko. Itse kirkko ja sen sijainti on mitä valokuvauksellisin – toisella puolella kohoaa linnoituksen kukkula jyrkkänä ja toisella puolen turkoosi Välimeri. Huomasin etten ole ainoa ottamassa kuvia vaan linnoitukselle oli löytänyt tiensä myös muita vierailijoita ja annoin tilaa siirtymällä poispäin kohti poisjohtavaa tietä. Olisi ollut todella mielenkiintoista tutkia vanhoja linnoituksen sisätiloja, mutta valitettavasti ne on tuhoutuneet ajan saatossa. Nyt kuitenkin löysin muurien kätköstä pienen taidegallerian. Taide oli abstraktia ja täytyy myöntää ettei ihan omaan perinteisempään makuun istuvaa, mutta holvien viileys toi tervetulleen viileämmän henkäyksen nihkeälle iholle.
Keskellä kaupunkiakin voi pulahtaa uimaan jos siltä tuntuu
Jatkoin kävellen vanhan kaupungin keskustaan, mistä lopulta löysin sen ihmismassan mitä olin odottanut. Kaksi suurta risteilijää oli maissa tuoden turistivirran mukanaan, eikä sovi unohtaa Korfun saarella muutenkin lomailevia. Ensi silmäyksellä en saanut kreikkalaista tuntua kaupungista, ehkä ranskalaisen pastellisävyisin taloin ja valkoisin pienin parvekkein. Kreikkalainen elämänmeno kuitenkin näkyi ja tuntui, varsinkin turisteille suunnatuissa matkamuistomyymälöissä. Siinä ihmetellessäni lähinnä elämää tuli nainen luokseni ja kysyi haluisinko kokeilla fish-spa:ta. Olen itse asiassa Kreikassa aikaisemminkin kokeillut kyseistä hoitoa ja nopea vilkaisu tomuisiin jalkoihini kertoi että hoito ei olisi pahitteeksi. Saisin hoidon kymmenellä eurolla joten astuin liikkeeseen sisään ja jalkani pestiin kunnolla ennen kuin upotin tassuni akvaarioon kalojen riesaksi. Vaikka osasinkin odottaa tunnetta mikä kalojen kosketuksesta tulee, kutitti se kuitenkin taas ja pieni kihelmöinti valtasi jalkapohjani.
Kun jalat oli hoidetut ja rentoutuneet jatkoin kävellen ristiin rastiin pieniä kujia eteenpäin. Vastaan tuli niin laukku-, kenkä- kuin vaate- ja keramiikkakauppoja. Yhdessä näistä liikkeistä silmiini osui keraaminen tarjoiluvati, johon oli käsin maalattu mustia oliiveja. Hintakaan ei ollut järkyttävä, joten ainoana tavaraostoksena tämä löysi tiensä mukaan kotiin. Olin juuri alkanut miettimään bussia takaisin laivalle kun viereisen baarin tarjoilija tuli kyselemään maistuisiko juoma. Ja kyllähän se maistuisi. Tilasin cappuccinon ja tuotuaan sen tarjoilija istahti alas samaan pöytään kyselemään miten loma on sujunut. Juttelimme hetken niitä näitä aina Korfun talvesta Suomen talveen kunnes päätin että on aika jatkaa matkaa.
Olin lopulta tyytyväinen että olin päättänytkin käydä Korfulla maissa, mutta en usko että valitsisin vanhan kaupungin pitemmälle lomalle kiinnekohdaksi. Se on oiva päivävierailukohde, mutta Korfulla valitsisin ehdottomasti majapaikkani läheltä jotain saaren upeista rannoista. Laivalla tapaamani pariskunta kertoi illallispöydässä vuokranneen pysähdyksen ajaksi auton ja oli ajellut ympäri saarta pysähtyen eri maisemapaikoilla. Uskon heitä kun kertoivat että maisemat olivat mitä upeimmat.
Seuraa blogia Facebookissa | Instagramissa | Twitterissä | Bloglovinissa
No Comments