Kello ei ollut viittäkään kun heräsin tunteeseen että kannattaisi avata silmänsä. Mistään ei kuulunut ääniä tai hälyttävää, se oli vain tunne. Ehkä sisäinen ääni kertoi että tätä en halua missata ja oikeassa se oli, maisema oli mitä kaunein! Seilasin viikon Välimerellä Costa Mediterranealla ja olin tähänkin asti nukkunut ikkunanverhot auki vedettyinä juuri siitä syystä, että pystyisin katselemaan maisemia omasta sängystä jos siltä tuntui. Tänä aamuna nuo maisemat oli astetta paremmat ja nousin ylös. Aamu oli vasta sarastamassa Montenegrossa ja vaikkei nyt suorastaan ollut kylmä, oli ilma kuitenkin hiukan kirpakka iholla lämpimän peiton jälkeen. Seisoin parvekkeella hiljaisuudessa ja tuntui kuin olisin ainoana hereillä, noh, kipparia lukuunottamatta tietenkin.
Valuimme hiljalleen eteenpäin uinuvien pikku kylien ohitse majesteettisten vuorten välissä. Sitä on vaikea sanoin kuvata, mutta tunne että on jonkun upean äärellä oli käsin kosketeltavissa. Olin äärimmäisen iloinen että olin ennakoinut tämän ja tilannut aamupalan hyttiini. Siinä Costan ankkuroidessa keskelle lahtea mutustelin vielä aamiaismurojani oman parvekkeen suojissa samalla kun katselin pienten valkoisten veneiden lähtevän liikkeelle satamasta. Noilla pääsisimme itsekin pian maihin.
Kotorin lahden rannoilla sijaitsee lukuisia hyvin säilyneitä keskiaikaisia kyliä kuten Risan, Tivat ja Perast, mutta tunnetuin on kuitenkin nimensäkin lahdelle antanut vuodesta 1979 UNESCOn maailmanperintöluettelossa oleva Kotor. Päätin jo noiden ensi sekunttien jälkeen, että ensi kerralla tekisin retkiä myös näihin muihin kyliin ja varaisin aikaa tarpeeksi tutustuakseni paremmin Montenegron helmiin. Jos joku paikka saa rakastumaan itseensä ensi sekunnista, se on Montenegro. Mikäli et kuitenkaan ole tulossa isolla risteilijällä käymään, pääsee merellisiä maisemia ihailemaan myös lyhyemmillä retkillä, joita myydään esimerkiksi Kotorin satamassa. Ennen reissua kannattaakin hiukan tutkia minkälaisia retkiä on saatavilla mihin hintaan ja valita niistä se mikä puhuttelee eniten itseään. Maisemat ovat kuitenkin täällä Kotorin lahdella taattu riippumatta matkanjärjestäjästä. Niitä voisi tujotella vaikka kuinka kauan, tai ainakin itse voisin.
Seuraa blogia Facebookissa | Instagramissa | Twitterissä | Bloglovinissa
2 Comments
Mitä pidemmälle tää synkkä talvi etenee, sitä vakuuttuneempi oon siitä, että ensi kesänä pitäisi lähteä Balkanille päin!
Moi Meri, ehdottomasti! Balkanilla on vielä niin paljon nähtävää – uskomatonta luontoa, ihania ihmisiä ja uusia elämyksiä. Mä oon kans pyöritelly ajatusta josko jo ensi kesänä itsekin palaisi tuonne suunnille 😉