Suomen suurin matkablogiyhteisö

Split päivässä

Alunperin olin ajatellut päättää parin viikon lomani Kroatian Splitiin, mutta suunnitelmat tuuppaa muuttumaan ja niin Splitissä vietetty aika lyheni peräti kolmella päivällä ja ajankohta aikaistui loman alkupuolelle. Costa Mediterranea ankkuroi aamulla yhdeksän aikaan satamaan ja olin heti ensimmäisten joukossa astumassa laivasta maihin. Laivamme oli satamassa kauimpana keskustasta, mutta tuon matkan taittoi kuitenkin helposti jalan, mitä nyt välillä hiukan piti varoa autoja kun selkeät kävelyväylät uupuivat. Kävellessäni vanhaan kaupunkiin ohitin paitsi muita risteilijöitä myös pienempiä laivoja, jotka lastasivat matkustajia kyytiin määränpäänä lähisaaret. Valittavana oli suurempia aluksia, joihin sai autonkin ajettua mukaan, mutta myös pienempiä vain henkilöliikenteeseen tarkoitettuja. Mitä lähemmäs vanhaa kaupunkia saavuin sitä pienemmiksi laivat tulivat ja aivan viimeisimpinä vastassa oli Kroatian rannikkoa pitkin risteilevät muutaman seurueen majoittavat purjelaivat.

IMG_8003_Fotor IMG_8004_Fotor IMG_8009_Fotor IMG_8082_Fotor

Koska aikani Splitissä oli kutistunut alkuperäisestä niinkin paljon jouduin tekemään päätöksen mitä tuon yhden päivän aikana ehtisin nähdä. Päätin jättää lähisaaret toiseen kertaan suosiolla ja keskittyä vain ja ainoastaan Splitin ydinkeskustaan ja tässäkin tapauksessa Grad – vanhaan kaupunkiin, joka on se suosituin alue. Split on rakentunut massiivisen Diocletaniuksen palatsin (siitä omassa postauksessa enemmän) ympärille ja kätkee sisäänsä pieniä kapeita mukulakivisiä kujia, vanhoja raunioita, bouganvillejä, tuhansia ihmisiä ja sitäkin enemmän historiaa. Löysin ensimmäisen myyntikujan jo heti Diocletaniuksen palatsin porttien sisäpuolella missä palatsin vanhat holvit loivat hämärän varjon myytävien tuotteiden ympärille. Tunnelma oli tiivis ja kuljin virran mukana ulos takaisin päivänvaloon toiveena hiukan saada raitista ilmaa. Eipä onnistunut. Päivästä olisi tulossa kuuma. Vedin aurinkohattua alemmas päähäni ja nousin kapeaa kujaa ylöspäin. Tunsin laventelin tuoksun ilmassa – tuoksun jonka olisin voinut viedä kotiin myös jos olisin ostanut kauniisti käsintehdyn pussukan kuivatuilla laventelinkukkasilla. Kuljeskelin vailla minkäänlaista tarkempaa suunnitelmaa pitkin vanhan kaupungin katuja katsoen ympärilleni ja vältellen ihmismassoja. En suosittele tulemaan elokuussa pahimpaan turistisesonkiin. Joka paikkaan on jonoa ja väkeä on ahdistumiseen asti ja väenpaljouden takaa on vaikea nähdä kaupungin kauneutta. Mutta se on siellä eri tyylisuuntauksien seassa kertoen omaa tarinaansa eri aikakausilta.

IMG_8067_Fotor IMG_8068_Fotor

IMG_8015_Fotor IMG_8018_Fotor IMG_8021_Fotor

Huomasin markkinat ja lähdin seuraamaan niitä eteenpäin. Vastaan tuli kojuja hedelmillä, vaatteilla, käsitöillä, saippualla ja juustoilla. Mitä ylemmäs mäkeä kävelin, sitä nopeammin markkinoiden tunnelma ja luonne kuitenkin muuttui. Huomasin tulleeni alueelle, minne turistit eivät välttämättä usein eksy. Kojuissa ei enää ollutkaan tuoretavaraa huumaavalla tuoksulla tai värikkäitä sisustustavaroita. Näky oli enemmänkin kuin kirpparilta. Huonoilta sellaisilta. Laitoin kamerani takaisin kassiin, ei siinä pelossa että minut oltaisiin ryöstetty, mutten tuntenut oikeaksi ottaa kuvia tavaroista jotka luultavasti myytiin jotta saadaan edes leipää pöytään. Kävelin kuitenkin tuonkin alueen loppuun asti ja puiston takaa löytyikin taas se postikorttien Split. Ei parempi tai teennäisempi Split, vain erilainen siivotumpi ja kunnostetumpi versio.

IMG_8022_Fotor_Collage IMG_8029_Fotor_Collage IMG_8032_Fotor IMG_8033_Fotor

Lämpö alkoi kuitenkin pian tehdä tehtävänsä ja jano iski. Huomasin tulleeni Riva-rantakadulle ja istahdin ensimmäisen vastaan tulevan kahvilan pöytään tarkistettuani että kahvin kylkiäisenä saa myös wifin. Saatuani kahvin ja päivitettyäni kaikki pakolliset somet jäin odottelemaan laskua. Ja odottelemaan. Ja odottelemaan. Lopulta annoin periksi odottelulle ja kävelin sisälle kysymään laskua. Siellä tarjoilijapojat istuivat kaikki rupattelemassa keskenään vailla minkään valtakunnan kiirettä vaikka ulkona oli muitakin valmiita joko tilaamaan tai maksamaan. Onko tämä vain tämän kahvilan kompastuskivi vai Splitin vielä ontuva palvelukulttuuri? Tahtoisin väittää ensimmäistä, mutta valitettavasti palvelualttius uupui parissa muussakin paikassa. Ehkä turistimassat olivat jo alkaneet ärsyttämään ja kyllästyttämään, mutta todellisuus on että Split elää aika pitkälle nykyään turismin tuoduilla varoilla joten palveluun kannattaisi panostaa.

IMG_8040_Fotor IMG_8064_Fotor IMG_8047_Fotor IMG_8050_Fotor

Jatkoin lopulta matkaa pitkin Riva katua, josta on muodostunut lähes tunnetuin symboli Splitille. Ja onhan se kaunis katu. Marmori on samaa jolla USA:n valkoinen talo on rakennettu ja tuotu Splitin lähellä sijaitsevalta Brac:in saarelta. Tyylikäs on paras sana kuvaamaan katua. Valkoinen marmori hohtaa auringossa palmujen reunustaessa katua turkoosin kirkkaalle merelle päin. Tunsin kuitenkin että kaupunkivisiittini oli tullut päätökseensä ja suuntasin takaisin laivalle. En kuitenkaan vielä kääntänyt selkääni Splitille vaan parkkeerasin auringonottokannelle katse vanhaan kaupunkiin päin. Rakastuinko kaupunkiin? En vielä, mutta matkaisin mielelläni Splitiin uudestaan ja lähtisin tutkimaan lähisaaria ja niiden elämää kaupungin vastapainoksi.

IMG_8048_Fotor

IMG_8060_Fotor IMG_8087_Fotor

Seuraa blogia Facebookissa | Instagramissa | Twitterissä | Bloglovinissa

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply