Venetsian ensimmäinen Grand Canalin ylittävä silta ja varmasti myös se tunnetuin on Ponte de Rialto. Monet haluavat ikuistaa itsensä tuolla sillalla ja alue on kuvattu ahkeraan joka suunnasta. Minäkin. Ei ollut monesta sentistä kiinni etten tehnyt uimahyppyä suoraan kanaaliin kun pienen pienellä laiturilla yritin pysytellä pystyssä kamera kourassa vierustoverin äheltäessä sama tavoite mielessä: rajata se kuva mahdollisimman hyvin niin ettei ne kaikki turistit siinä näkyisi. Nyt tuo kaareva marmorinen taideteos oli osaksi kunnostustyön alla joten osia siitä oli suljettuna ja rakennustelineiden piilossa. Häpeä sentään, sillä en ylittänyt siltaa kertaakaan vaikka kummallakin puolella kanaalia kävin.
Mielestäni läntinen puoli oli rauhallisempaa aluetta vaikka tällä puolella sijaitsee myös Rialton kuuluisat markkinat. Ai kuinka rakastankaan markkinoita! Ei sieltä välttämättä mitään tarvitse ostaa, mutta se tunnelma on yleensä jotain niin fantastista ja mukaansa tempaavaa. Varsinkin italialaisissa markkinoissa on sitä jotain – oli se sitten jättikokoinen markkina-alue Sisilian Palermossa tai hillitympi versio pohjoisen Brugheriossa on tunnelma taattu. Näin myös Venetsiassa. Rialton markkinat ovat itsessäänkin tunnetut ja suosittelen suuntaamaan näille kulmille katsastamaan tarjontaa ja elämänmenoa. Paikka ei ole vain turistien suosiossa, vaan myös paikalliset käyvät ostamassa tarvitsemansa täältä. Oli ihana hetken seurata menoa kun pikkuiset nonna:t köpöttelivät menemään vetolaukkujensa kanssa etsien päivän tuoretavaraa. Tuoretta kaikki onkin, sillä suurin osa saapuu lähisaarelta Sant’Erasmolta tai muualta Veneton alueelta. Kotimaisuus on kunniassa ja loput tuotteet tulevat sitten muualta Italiasta. Liian pitkään ei kuitenkaan kannata jäädä tunnelmoimaan keskelle tietä, sillä vähän väliä kuului varoitushuudahduksia kun kauppiaat kantoivat kärryissään lisää tavaraa myyntiin. Ihanaa.
Riippuen mistä suunnasta tulee vaikuttaa markkinat kahteen leiriin jaetulta. Toisessa päässä on tuoreita vihanneksia, hedelmiä, värikkäitä chilejä, mausteita ja makkaroita. Mikä ihana tuliaisidea onkaan ostaa makkaran muotoinen tuubi eri risottoaineksia. Tai miksei kotiinkin. Toinen osa on paitsi ihmisten myös lokkien suosiossa ja näitä siivekkäitä kavereita päivysti myyntikojujen katoilla. Jokunen uskaltautui myös maantasolle ihmisten sekaan ja yritti varastaa kalarippeitä myyjiltä. Jos itselläni olisi ollut keittiö käytössä olisin varmasti ostanut illallistarpeeni täältä ja istahtanut parvekkeelleni niitä nauttimaan viinilasillisen ääressä. Nyt ei ollut niin hedelmät ja viini sai riittää. Ei sen puoleen, tällä alueella on myös lukuisia pieniä perinteisiä trattorioita ja osterioita jotka tarjoavat paikallista viiniä ja yksinkertaisia, mutta maukkaita annoksia. Olin lounas- ja illallisaijan välissä liikenteessä eikä juuri tuolloin monikaan näistä paikoista ollut vielä auki illallista varten, mutta bongasin ainakin tunnelmalliselta vaikuttavan oisteribaarin. Italialaisen ruoan ystäville oli kuitenkin onneksi ainakin parmesaaniliike avoinna. Siinä oli pieni baari aivan tupaten täynnä parmesaanin ja prosciutton nauttijoita rivissä ja hyvällä ruokahalulla näytti uppoavan. Paras aika vierailla Rialton markkinoilla on kuitenkin aivan aamusta kun paikka aukeaa ja myyntikojut vielä pursuavat tavaraa, iltapäivästä jokunen kalakoju ja hedelmäkojukin on jo ehtinyt pakata tavarat kasaan, mutta toisaalta, tungoskin on pienempi.
Tuntuu että voisin käydä markkinoilla vaikka joka päivä ihan vain kävelyllä, vihanneksia ihaillen ja tuttuja tapaillen. Onko muita markkinoiden ystäviä?
Seuraa blogia Facebookissa | Instagramissa | Twitterissä | Bloglovinissa
No Comments