Suomen suurin matkablogiyhteisö

Neljä maata, seitsemän kohdetta ja yksi laiva

Hermoilin, jännitin ja odotin. Oikeastaan nämä oli tuntemuksia, joita en vähään aikaan ole hirveästi ennen matkaa tuntenut. Hermoilu johtui tunteesta, että jotain pahaa tulisi taas tapahtumaan eikä mikään sujuisi hyvin. Niinhän se varmasti menisi, onhan kuitenkin kyseessä minä ja vuosi täynnä vastoinkäymisiä. Jännitys puolestaan kumpusi pienestä epävarmuudesta siitä miten hyvin tasapainoaistini kestää viikon risteilyä ja odotus oli tunne uudesta, ennen kokemattomista kohteista ja matkustusmuodosta. Toki olen lukemattomat kerrat seilannut Helsingin ja Tukholman sekä Helsingin ja Tallinnan väliä, lapsuudessa käynyt jopa laivalla Saksassa asti, mutten koskaan ollut kokenut suurta risteilijää viikon mittaisella reissulla.

siemailessani viiniä omalla parvekkeellani vanhassa palatsissa en voinut muuta kuin olla kiitollinen

Lento lähti kun auringon ensisäteet vasta nousivat Helsinki-Vantaan kiitoratojen ylle suuntana Frankfurt ennen kuin seuraava kone jatkoi perille Venetsiaan asti. Laskeutuessamme näin jo ikkunasta kaupungin ja mietin miten ihmeessä kukaan on voinut keksiä rakennuttaa kaupunkia siihen. Eikö helpompaa olisi rakentaa sitä jonnekin muualle rannikolle, missä ei ole niin vaikea rakentaa tai riskiä jäädä veden varaan ja kaupunki upota. Onneksi italialiset eivät kuitenkaan ole menneet helpointa reittiä, sillä Venetsia on uskomaton. Se määrä historiaa, arkitehtuuria ja kulttuuria, joka mahtuu noinkin pienelle alueelle on mykistävä. Sain viettää tuolla aarreaitassa kolme päivää ja tunnen olevani onnekas koettuani kaupungin edes tuon lyhyen ajan. Venetsia on aina ollut korkealla listallani minne haluan joskus matkustaa ja siinä siemailessani viiniä omalla parvekkeellani vanhassa palatsissa en voinut muuta kuin olla kiitollinen.

IMG_7479_Fotor IMG_7600_Fotor IMG_7762_Fotor

Costa Mediterranea lähti seilaamaan Venetsiasta perjantai-iltana yhdeksän aikaan illan jo pimennettyä ja seurasin lähtöä oman hyttini parvekkeelta. Olin edelleen jännityksen sekaisissa tunteissa ja lopulta päätin aloittaa risteilyni rauhallisesti nauttien drinkistäni parvekkeella tuhannen tähden tuikkiessa taivaalla. Risteilyistä voi olla montaa mieltä aina sen helppoudesta eettisyyteen ja tulen myöhemmin miettimään näitä asioita enemmän. Ainakin näin alkuun täytyy todeta jo nyt, että risteilemällä näkee monta eri kohdetta eikä tarvitse raahata matkalaukkujaan minnekään vaan ne pysyvät oman hytin suojissa koko matkan ajan – kätevää ja helppoa.

IMG_7818_Fotor

Ensimmäinen risteilykohde oli edelleen Italian rajojen sisäpuolella, vaikka se onkin ajan saatossa kuulunut eri hallitsijoille – Trieste. Kaupunki näytti parastaan kun ankkuroimme aamutuimaan aivan keskustaan heräilevän Triesten kylkeen. Päivästä muodostui mielenkiintoinen osallistuessani varustamon järjestämälle retkelle, mutta loppujen lopuksi olinkin jo takaisin laivassa puolenpäivän jälkeen ja päätin ottaa kaiken hyödyn irti lämpimästä päivästä, joten parkkeerasin aurinkokannelle tassut pystyssä. Siinä katsellessani maisemia totesin, että vaikken millään tavoin kadu tuloani Triesteen, en koe suurempaa tarvetta palata kaupunkiin uudestaan. Tämä kerta riitti.

IMG_7846_Fotor IMG_7866_Fotor

Seuraavana aamuna luotsi hyppäsi laivaan ja saattoi meidät Splitin satamaan. Olimme saapuneet Kroatiaan. Tunsin että lämpötila oli noussut jonkun verran eilisestä ja hattu päässä suunnistin ulos laivasta. Päätin kävellä satamasta keskustaan ja koska en ollut varannut mitään valmista retkeä sain rakentaa päivästä omanlaiseni. Aloitin Diocletaniuksen palatsista ja seikkailin mukavan viileissä holveissa muutaman tunnin. Ruhtinaallinen väljyys karisi kuitenkin sekunneissa kun nousin ylös holveista vanhaankaupunkiin. Kolme risteilijää sekä muut turistit takasi tiiviin tunnelman ja totesin, että jos joskus palaisin takaisin se saisi luvan olla alkukesästä tai syksyä. Kesällä Split toimii varmasti läpikulkumatkalla tai parin yön kohteena, mutta väenpaljous alkoi ainakin itseäni ahdistamaan aika nopeasti vaikka Split kaupunkina onkin kaunis.

IMG_8018_Fotor IMG_8046_Fotor

Maanantaiaamu valkeni hiukan usvaisena kun Costa aloitti luikertelun Montenegron lahtea pitkin kohti Kotoria. Olin itsekin hereillä jo kukonlaulunaikaan ja olin tilannut aamupalan hyttiini, jotta sain istua rauhassa parvekkeella katsellen maisemia samalla kun nautin aamiaista. Emme voineet ankkuroida satamaan, joten maihin pääsi pienemmillä veneillä. Aikaa meillä oli maissa vain viitisen tuntia, jotenka pitempiä seikkailuja ei pystynyt tekemään. Olin alkujaan varannut varustamolta retken, mutta se peruuntui niin pienen englanninkielisen osallistujamäärän takia. Olisin voinut osallistua italialaisten ryhmään, mutta lähdin maihin omin päin ja rakastuin tähän maahan täysillä. Montenegroon täytyy tulla pian uudestaan!

IMG_8134_Fotor IMG_8184_Fotor

Olympialaisten syntymästä saimme kuulla seuraavana päivänä kun saavuimme Kreikan Katakoloniin ja seurasin retkiryhmääni muinaisille olympialaisten raunioille. Vaikka ajatus olympialaisista onkin ajan saatossa muuttunut muinaisten kreikkalaisten ajatuksesta lähemmäs roomalaisten tyyliä oli paikka vaikuttava. Olisin kernaasti jäänyt vielä pitemmäksikin aikaa kiertelemään raunioita, mutta aika oli valitettavasti rajallinen. En kuitenkaan usko palaavani tänne olympialaisten synnyinsijoille uudestaan, ainakaan Katakoloniin, joten kerrasta piti saada kaiken irti.

IMG_8257_Fotor IMG_8266_Fotor

Alkuun olin ajatellut jättä Korfussa maihinnousun kokonaan väliin ja jäisin uima-altaalle lillumaan, mutta niin vaan uteliaisuus kuitenkin voitti ja löysin itseni bussista kohti Korfun vanhaakaupunkia. Tein omatoimisen retken omaan tahtiini ja olin lopulta tyytyväinen että lähdin tutkimaan tämän kreikkalaiskaupungin tarjontaa.

IMG_8359_Fotor IMG_8381_Fotor

Viimeinen etappi ennen paluuta Venetsiaan oli Kroatian Dubrovnik, minne saavuimme heti aamusta. Nousin bussin kyytiin ja pian olin vanhankaupungin muurien edessä. Niin kuin oli kaikki muutkin. Satamassa oli 4 suurta risteilijää, joten arvata saattaa minkälaisen tungoksen ne saavat aikaiseksi. Siihen kun lisää vielä muutkin lomailijat oli tungos taattu. Dubrovnikiin pätee sama asia kuin Splitiin, jos joskus palaisin, se saisi luvan olla keväällä kun on jo lämmintä, mutta suuremmat turistivirrat eivät vielä ole ehtineet täyttää katuja. Omapa tosin oli vikani kun nyt elokuussa tuonne piti lähteä. Dubrovnikin vanhakaupunki on pieni ja hyvin haltuunotettavissa jalan, mutta mikäli tänne joskus on uudemman kerran asiaa (ja miksei toisaalta voisi olla) niin otan majapaikan vanhankaupungin ulkopuolelta. Vanhaankaupunkiin voi tulla kiertelemään sitten illemmalla kun risteilijät ovat jo kaukana merellä ja päivävierailijat ovat lähteneet. Tuolloin uskon vierailijan saavan enemmän irti sympaattisesta kohteesta.

IMG_8436_Fotor IMG_8460_Fotor

Viikon seilattuamme palasimme takaisin Venetsiaan ja oli aika astua laivasta ja palata takaisin kotiin. Paljon tuli nähtyä eri kohteissa, tapasin mukavia ihmisiä ja löysin jännittävän uuden tavan matkustaa. Näistä kaikista tuonnempana lisää.

Seuraa blogia Facebookissa | Instagramissa | Twitterissä | Bloglovinissa

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply