Suomen suurin matkablogiyhteisö

Makumatkalla: Ravintola Muru, Helsinki

Kuusen kynttilät loistavat kauniisti muuten himmeässä huoneessa, taustalla soi kauneimmat joululaulut ja kaikki ovat syöneet itsensä täyteen jouluruokia. On lahjojen avaamisen aika ja saan käteeni kirjekuoren. Se on veljeltäni ja kuoren sisältä paljastuu lahjakortti Ravintola Muruun. Hän ilmoittaa että lahja on itse asiassa kaksiosainen; ruokailun lisäksi saan nauttia hänen mahtavasta seurasta, sillä hän tulee mukaan syömään.

Kuluu jokunen kuukausi kun vihdoin koittaa aika lähteä Muruun ruokailemaan. Ravintola sijaitsee Fredrikinkadulla Helsingissä ja olemme muutamaa minuuttia avaamisen jälkeen paikalla. Saamme takahuoneesta pöydän ikkunan vierestä, joskin maitolasi estää näkymät ulos. Toisaalta, näkymä on pienelle sisäpihalle. Iloisesti tervehtivä tarjoilija tulee sytyttämään kynttilät pöydässämme ja kertoo päivän menusta jonka lahjakortillani saa. Tilaamme kumpikin sen ja jäämme juttelemaan tuoreen leivän parissa ympärille katsellen. Veljeni on käynyt Murussa aikaisemminkin ja todennut ruoan olevan hyvää, mutta itselleni tämä on ensimmäinen kerta. Kaivan kamerani kassista ja rupean ikuistamaan iltaa veljeni kauhuksi, tosi noloa.

IMG_7086_Fotor

IMG_7091_Fotor

Osa huoneesta on korkeampi kuin toinen puoli ja huomaan yllätyksekseni katonrajassa ilmakuivattua kinkkua roikkumasta. Muuten sisustus on aika riisuttu ilman suurempia krumeluureja ja pöydät lähellä toisiaan. Kiireisenä viikonloppuna puheensorina varmasti täyttää koko huoneen ja liikkuminen saattaa olla hitusen hankalaa tuolien ollessa ulosvedetyt, mutta näin torstai-iltana tilaa on vielä hyvin. En kuitenkaan ollut halunnut riskeerata mitään, vaan olin varannut varmuudeksi meille pöydän.

IMG_7087_Fotor

Tilaamme kumpikin lasit viiniä, minä valkoviiniä ja veljeni punaviiniä. Maistelen viiniäni ja se on kevyen raikasta sekä tukee ruoka-annoksiani täydellisesti. Alkupalana saamme rapua salaatin ja mustan majoneesin kera ja ajattelen, että jos ilta seuraa tätä tasoa, on luvassa varsin herkullinen ilta. Ja niinhän se onkin!

IMG_7093_Fotor

Pääruoaksi valitsen taimenta ja se tarjoillaan ilmaakin kevyemmän vadouvan vaahdon kanssa. Tekstuuria ruokaan tuo rapea nahka sekä paahdettu sipuli. Kalan alta löytyy vielä mustajuurta sekä sieniä. Pidän annoksesta todella paljon ja jos mahdollista, viini sopii tämän annoksen kanssa vielä paremmin kuin alkupalan. Veljeni päättää mennä pääruoan suhteen lihalinjalla ja Iberico possu on kuulemma todella mureaa, ihan sulaa suussa. Tarjoilijakin tulee tässä välissä kysymään miltä maistuu ja eihän siinä voi olla kuin kehumatta. Tykkään.IMG_7095_FotorIMG_7094_FotorLeijailen jossain ruokataivaan hattaralla kun annokset on saatu syötyä, mutta eihän ilta tähän vielä lopu. Ehei, pienen tauon jälkeen (onneksi) saamme kahden juuston lajitelman eteemme. Kiitän onneani ettei siinä ole sinihomejuustoa kun en sitä voi sietää missään muodossa. Ikääntynyt Gouda on saanut sopivasti suolaista makua ja toimii kuminanäkkärin kanssa yllättävän hyvin. Siihen kun vielä lisää Morbier tuhkajuustoa kirsikkakompotin kanssa on makuelämys taattu. Ateriakokonaisuuden kruunaa lopulta ihanaakin ihanampi herukka semifreddo suolakaramellikastikkeella, pistaasirouheella ja vaahtokarkeilla. Kyllä, namia on!

IMG_7096_Fotor IMG_7097_FotorKun lopulta kävelemme ravintolasta kotia kohti näytän emojilta jolla sydämet sykkivät silmien kohdalla. Tykkäsin kokonaisuudesta aina palvelusta ravintolan sisustuksen kautta ruokaan. Kokonaisuus oli toimiva paketti ja toivon voivani pian mennä uudestaan Muruun syömään.

Seuraa blogia Facebookissa | Instagramissa | Twitterissä | Bloglovinissa

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply