No Worries! No Stress! – Santa Maria

Kun Googlailin Kap Verdellä sijaitsevaa Sal-saarta näytti kartta kertovan, että hotellilta olisi noin 1km läheiseen Santa Marian kylään. Ajattelin että senhän kävelee edestakaisin pariinkin otteeseen loman aikana kun haluaa nähdä vähän enemmän paikallista menoakin kuin vain All Inclusiven turistimassoja. Kun sitten olimme Finnmatkojen tervetulotilaisuudessa sanoi opas matkan olevan 5km. Hämmennyin että olinko katsonut etäisyyden oikeasti noin väärin Googlesta ja kun lopulta otimme kolmen euron taksin tuohon kylään oli etäisyys sittenkin sellaiset pari kilometria. Toisaalta, tuo 3€ taksikyydistä oli mielestäni varsin kohtuullinen hinta eikä se jäänyt harmittamaan vaikka matka olikin niin lyhyt. Jostain syystä, tuo yksi vierailu kylään jäi kuitenkin ainoaksi, sillä viikko hurahti ohitse vauhdilla vaikkei oikeastaan hirveesti mitään tehnyt.

IMG_6432_Fotor IMG_6438_Fotor IMG_6442_Fotor

Sillä sekunnilla kun astuimme taksista ulos ampaisi paikallinen Paulo heti viereen. Sanomattakin selvää että kalkinvaalea ihomme paljasti että olemme juuri saarelle tulleita ja uusia kylässä. Paulo näytti meille kirkon, laiturin minne tunnin päästä rantautuisi kalastajaveneet saaleineen, parhaan baarin sekä snack paikan. Ajattelin että kohta meiltä vaaditaan maksua ”opaspalveluista” ja kiitin kohteliaasti tiedoista ja kerroin että olemme matkalla ihan vain rannalle. ”No worries! No stress!” oli vastaus ja saimme kävellä rauhassa rannalle. Ihmettelimme saaren menoa hetken ja ajattelimme livahtaa juuri rannalta lähtevän vanhemman pariskunnan vanavedessä Paulon ohitse, mutta Paulo on kokenut mies, hän tuli taas seuraan ja kertoi näkemistämme taloista, hotelleista ja saaren tavoista. Hän halusi meidän näkevän hänen äitinsä kaupan. Tottakai! Olihan siinä se juju! Tulimme aidatulle pienelle markkina-alueelle ja Paulo kertoi jokaisella perheellä olevan oma pieni myyntikojunsa siinä. Hänen äidillään oli myynnissä sitä samaa kuin kaikilla muillakin eli puueläimiä, tauluja ja koruja. Katselin puista St. Maria patsasta ja sain lopulta tingittyä sen ja puisen kirahvin puoleen hintaan siitä mitä hän alunperin halusi. Sain ”lahjaksi” vielä käsikorun kun lupasin tarjota kahvit jos hän joskus tulee Suomeen.

IMG_6444_Fotor IMG_6458_Fotor IMG_6462_Fotor

Jatkoimme matkaamme eteenpäin Paulon jäädessä äitinsä putiikkiin. Vastaantulevat talot olivat kaikki eri värisiä ja iloa sekä elämää tursuavia. Olin alkuun miettinyt tunteeko sitä olonsa turvattomaksi tuolla, mutta ei, ei sitä tuntenut. Kun tarpeeksi napakasti sanoi ”ei kiitos” kauppiaille (kaverini osasi tämän paremmin kuin minä!) jättivät he rauhaan ja antoivat kävellä eteenpäin. Täytyyhän heidän kuitenkin yrittää. Tulimme Philipen kaupalle ja hänen kertoessaan olevansa ”turkulainen” en voinut enää olla astumasta hänen pikku kauppaansa sisälle. Hänellä oli upeita tauluja myynnissä ja olin jo lähellä ostaa sellaisen kun huomasin jonkun ötökän kävelevän pitkin kangasta. Onneksi en ollut sanonut ostoajatuksista mitään sillä peruin ajatuksen sillä sekunnilla. En halua ötököitä kassiini syömään vaatteitani ja lopulta kotiini. Ostin kuitenkin hiekasta tehdyn pienen paikallisen taulun ja säilytin sitä loppuloman ulkona parvekkeella tuulettumassa ennen kuin suljin sen tiiviiseen muovipussiin kotiinviemistä varten. Philipe oli kuitenkin hauska mies ja esitteli pientä poikaansakin, joka nähtävästi piti ystäväni vaaleaa ihoa hassuna kun sitä piti taputella.

IMG_6467_Fotor IMG_6469_Fotor

Palasimme takaisin samaan suuntaan minne taksi oli meidät alunperin jättänyt ja menimme Paulon mainostamalle laiturille. Tosi oli että siellä kävi kuhina, mutta en nähnyt kuin parin kalastajan saaliit. Siinä niitä perattiin yleisön edessä keskellä laituria veren tahriessa lankkuja. Mereltä vyöryi kookkaita aaltoja ja löi rantaan tasaisin väliajoin kastellen paikoin myös laituria. Itse oikein odotin tuota pärskähdystä ja kun se viimein tuli, oli se sittenkin voimakkaampi kuin olin ajatellut ja kastelin siinä valkoiset housuni. Napakka tuuli ja lämmin sää kuivasi kuitenkin ne nopeasti.

IMG_6480_Fotor IMG_6485_Fotor

Laiturilta pohjoiseen päin kulki myös rantabulevardi ja kävelimme sitä hetken matkaa ohittaen myyjiä, jotka olivat levittäneet huiveja maahan myydäkseen puisia tuotteitaan. Rannan tuntumassa oli muutamia kahviloita sekä baareja ja ihmiset ottivat joko aurinkoa lämpimällä hiekalla, pelasivat lentopalloa tai meidän tavoin olivat kävelyllä vedenrajassa tai mukulaisella rantabulevardilla. Toisella puolen oli muutamia hotelleja ja horisontissa näkyi liuta rakennuskoneita ja telineitä, joten lisää hotelleja on tulossa kovaa vauhtia. Jopa Hilton ketju on päättänyt avata Santa Mariaan hotellinsa ja rakennustyöt olivat jo hyvässä vaiheessa. Uskon että parin vuoden sisään yhä useampi turisti löytää tiensä myös Kap Verdelle ja Kanariansaaret saavat näistä saarista kilpailijan.

IMG_6498_Fotor

Onko tämä jonkun muunkin mielestä vain niin väärin? White time? Whot?!

IMG_6508_Fotor

Facebook – täytyyhän sitä lomallakin pysyä yhteydessä kavereihin!

IMG_6500_Fotor IMG_6509_Fotor

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply