Sal ja saaren 5 mielenkiintoista kolkkaa

Vastapainona uima-altaalla loikoilulle halusimme hiukan tutustua myös lomasaareemme Sal:iin paremmin joten lähdimme pienelle Kap Verdeläiselle saarikierrokselle. Koska Sal on pieni ja piskuinen ajaa sen aika nopeasti päästä päähän, vai mitä sanotte saaresta joka on maksimipituudeltaan 30km ja maksimileveydeltään 12km. Ei kauhean iso, mutta kuitenkin tarpeeksi pinta-alaa tarjotakseen mielenkiintoisen päivän.

MURDEIRA

Pieni bussimme lähti aamulla seitsemän pintaan ja suuntasimme ensimmäiseksi Murdeiran kylään, joka sijaitsee noin puolessa välissä saarta länsirannalla. Moni muukin retkijärjestäjä oli samoilla linjoilla ja niin valkoiset Jeepit seisoivat rannan tuntumassa rivissä kun pikkuinen bussimme kaarsi paikalle. Alunperin kylässä asusteli lähinnä kalastajia, mutta 1990-luvun loppupuolella alueelle alettiin rakentamaan turistikylää, joka houkuttaa kuulemma varsinkin Italialaisia paikalle. Monet rakennuksista ei lopulta kuitenkaan jäänyt väliaikaisiksi lomakodeiksi, sillä monet paikalliset ostivat myös näitä asuntoja ihan ympärivuotiseen asumiseen. Talojen lisäksi en nähnyt alueella kauppoja tai mitään muutakaan (elleivät ne olleet piilossa asuintalojen lomassa), mutta pieni hiekkainen rannanpoukama kuitenkin löytyy. Rannalta näkee myös viistosti pohjoisessa nousevan vuoren huipun, jota jos tarpeeksi kauan tuijottaa ja käyttää mielikuvitusta, alkaa näyttämään leijonalta. Monte Leão kuulemma suojeleekin Murdeiran kylää, ainakin jos paikallisia on uskominen.

IMG_6621_Fotor IMG_6622_Fotor IMG_6623_Fotor

PALMEIRA

Bussimatkamme jatkui taas eteenpäin reggaen soidessa paikallisen paparazzimme Elviksen puhelimesta. Saavuimme Palmeiran kylään, missä sijaitsee Sal-saaren pääsatama. Täällä säilytetään myös ”hiukan jatkettua” bensiiniä mitä pumpataan niihin muutamaan autoon mitä saarelta löytyy.

Jäimme pois kylän vesipisteen luona ja saimme kuulla miten paikalliset pärjäävät näin kuivalla ja karulla saarella kuin Sal. ”Rikkaat” ostavat oman tankillisen vettä talonsa katolle, mutta loput saavat ostaa muistaakseni 15 sentillä per kanisteri  vettä tällaisista yleisistä vesipisteistä. Siinä seistessämme vesipisteellä kävi tasainen kuhina kun paikalliset hakivat päivän vesisatsia. Oppaamme tiesi myös kertoa, että jollei kotona ollut mahdollisuutta peseytyä, löytyi vesipisteen takaa yleiset suihkutilat, joita saa käyttää pientä korvausta vastaan tietenkin. Sydämessä kävi pisto kun vain ajattelinkin miten paljon vettä meidänkin hotellialueella käytetään päivittäin. Päätimmekin ystäväni kanssa yrittää mahdollisimman paljon säästää vettä ja olla nopeita suihkussa eikä turhaan lorotella vettä missään. Onneksi paikalliset osaavat hyödyntää kaiken veden tehokkaasti ja jätevettä käytetäänkin kasvien kasteluun.

Kävelimme värikkäiden talojen reunustamia mukulakiviä eteenpäin ja tulimme lopulta satamaan. Opas suosittelikin että jos tahdoimme tehdä ostoksia, nyt siihen tarjoutuisi hyvä tilaisuus. Paitsi että oma lompakkoni oli siellä bussissa… ja bussi teillä tietämättömillä… ehkä tankkaamassa… joten se siitä shoppailusta. Suuntasimme parin kaupan luo kuitenkin muiden perässä  ja jäimme ulos odottelemaan oppaiden kanssa. Ostoksia olisi kuitenkin voinut tehdä kaupan ulkopuolellakin sillä ei aikaakaan kun meidät ympäröi lauma kaupustelijoita, jotka yrittivät myydä ylihintaisia nukkeja ja koruja. Sisältä kaupasta olisin voinutkin ostaa kivan näköisen taulun, mutta bussiamme ja näin ollen lompakkoani ei vain näkynyt missään.

Elvis Nordic bus am (76)_Fotor

IMG_6632_Fotor IMG_6650_Fotor IMG_6661_Fotor

Elvis Nordic bus am (187)_Fotor

BURACONA

Bussikin tuli viimein hakemaan meitä ja matkamme jatkui kuoppaista hiekkatietä eteenpäin. Ohitimme muutaman tuulimyllyn, jotka ovat tulevaisuuden toivoja. Niin tuulisella saarella kuin Sal on suuret mahdollisuudet luottaa niin tuulienergiaan kuin aurinkoenergiaankin. Täytyy vain saada tarvittavat laitteet ja tietotaitoa miten niitä käytetään. Tähän on kuulemma tulossakin kaivattua parannusta.

Kaarsimme jos mahdollista vieläkin kuoppaisemmalle tielle ja pysähdyimme lopulta keskellä ei mitään sijaitsevan kahvilan luo. Näköjään kahvilanpitäjä odottelee suurta kävijäryntäystä, sillä maahan oli jo lyöty paaluja (ainakin noin melkein suoraan linjaan) laajennusta varten. Me kuitenkin suuntasimme kohti kallioita katsomaan meren voimaa kun se löi vaahtopäänsä pieneen poukamaan. Kaunista! Aaltojen voimaa ei kuitenkaan kannata väheksyä ja reunalla seikkailut mies koki jännittäviä hetkiä kun yhtäkkiä pari aaltoa löikin kovemmalla voimalla ja korkeammalle kuin edeltäjänsä. Noin viidenkymmenen metrin päässä tuli vastaan turvaköynnökset, jotka markkeerasivat maassa olevan reijän. Kun aurinko sattuu olemaan oikeassa asennossa näkee reijästä niin sanotun sinisen silmän eli Olho Azul tapahtuman. Kristallin sininen silmä tuijottaa tuolloin takaisin reijästä ja ihastuttaa käviöitä. Me emme olleet niin onnekkaita että olisimme sattuneet juuri oikeaan aikaan, sillä vain syvä musta pimeys oli vastassa kun kurkkasin reijästä alas.

IMG_6670_Fotor IMG_6680_Fotor IMG_6692_Fotor

IMG_6683_Fotor

Sal Panoramic Ivercan LDA (3)_Fotor

Veden alla olisi oikeaan aikaan aika huikean kaunista!

Sal Panoramic Ivercan LDA (14)_Fotor

Ja tämä näky on vastassa jos on paikalla juuri siihen oikeaan aikaan.

TERRA BOA

Vastakohtana kauniin turkoosille kalliolaguunille suuntasimme seuraavaksi hiekkaiseen erämaahan. Pysähdyimme keskelle aavikkoa ja tutustuimme niihin muutamaan pieneen kasviin, jotka kasvavat saarella. Kasveja ei noin vain kuitenkaan kannata ruveta näpläilemään, sillä ne saattavatkin yllättää syövyttävällä ryöpyllä suoraan silmään! Moni paikallinen lapsi onkin saanut pahoja vammoja kun eivät ole vanhempien varoituksia kuunnellut.

Oppaamme kehotti pian kaikkia menemään kyykkyyn ja kysyi mitä silloin näki. Ympäriltäni kuului ihastuneita huokauksia, mutta itse en nähnyt mitään. Ei mitään erikoista. Mitä pitäisi nähdä? Sitten se alkoi väreilemään hiljalleen kaukana horisontissa. Nousin ylös ja näky katosi. Takaisin alas ja taas se näkyi hetken päästä. Terra Boa on kuuluisa kangastuksistaan ja välillä kuulemma koko aavikko väreilee kuin meri.

IMG_6714_Fotor IMG_6717_Fotor IMG_6718_Fotor

Elvis Nordic bus am (293)_Fotor

PEDRA DE LUME

Seuraava ajomatka oli edellisiä hiukan pidempi muttei kuitenkaan missään tapauksessa pitkä. Matkamme suuntautui kohti sammunutta tulivuorta ja siellä sijaitsevia suola-altaita. Jo 1700-luvulta lähtien alueella on alettu keräämään suolaa kraatterin sisällä oleviin suola-altaisiin ja tänä päivänä vierailijat pääsevät uimaan yhdessä näistä altaista. Itse kraatteri on noin 500m läpimitaltaan ja suola-altaat on rakennettu luontaisen suolajärven päälle, joka on syntynyt meriveden suodattautuessa järveen joka on meripinnan alapuolella.

Allas ei ollut kovin syvä, mutta pohja oli täynnä teräviä kiviä joten rantakengät olisi ollut ihan hyvä idea ottaa mukaan. Kelluimme siellä kaikki varpaat pystyssä hetken ja vaikka oppaamme kuinka varoitti että jos suolavesi pääsee haavaan, tulee se kirvelemään kunnolla. Ajattelin ettei minulla ole haavoja, mutta auta armias miten se kirveli ja totesin että taitaa sittenkin olla. Kelluntahetken jälkeen olisi saanut käydä suihkussakin, mutta meille suositeltiin jättämään suolavesi päälle ja vasta hotellilla ensin pienen vesimäärän kanssa hieroa ihoa suolan kanssa ja vasta tämän jälkeen huuhdella kaikki pois. En tiedä koska iho olisi ollut yhtä pehmeää, tosin se oppaan lupaama -10 vuotta iästä pois odottaa edelleen itseään.

Elvis Nordic bus am (344)_Fotor

IMG_6748_Fotor

Elvis Nordic bus am (469)_Fotor IMG_6764_Fotor

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply