Pakettimatka kokemus: Finnmatkat

Syksyn sateisina päivinä harrastin taas mielitoimeani eli matkaunelmointia ja surffailin menemään eri matkasivustoilla helpon ja halvan matkan perässä. Tiedossa ei ollut kuin viikon loma, joten ajatus kauas lähtemisestä ei hirveästi houkuttanut. Toisaalta halusin päästä lämpimään pois sateesta ja loskasta mutta Euroopassa ei kauhean lämmintä ole helmikuun alussa oikein missään. Kanariansaarilla aurinkoa varmasti olisi ja ajattelin että se saa olla se tunnettu ”plan B” jos mikään muu ei natsaa. Katseet kävivät jo rapakonkin takana Miamissa, mutta tehtyäni laskelmia hinta oli jo vähän turhan suolainen tähän saumaan. Finnmatkojen lomavalikoimasta pomppasi kuitenkin pian esille kuvia upeista vaaleista hiekkarannoista silmänkantamattomiin, iloisista tanssivista ihmisistä ja lupauksesta rentoon menoon. Pari klikkausta eteenpäin ja olin tutkinut hotellivalikoiman läpi, lukenut retkimahdollisuuksista ja katsonut lentoaikataulut. Minä lähtisin Kap Verdelle.

IMG_6858_Fotor

HELSINKI-VANTAA LENTOKENTTÄ

Herätyskello soi vähän kolmen jälkeen aamulla ja tukka pystyssä ajelin kohti Helsinki – Vantaan lentokenttää. Olin laskenut, että jättämällä autoni P3:een viikoksi pääsen halvemmalla kuin ottamalla taksin edestakaisin ja halvempaa se oli lähes puolella. Mikäli lento olisi ollut yhtään inhimillisempään aikaan olisin varmasti saanut porukoilta kyydin tai tullut julkisilla, mutta näin aikaisin aamuyöstä jokainen minuutti on kullanarvoinen. Check-in jono luikerteli jo pitkänä niin sanotulla ”vanhalla puolella” ja vain pari virkailijaa oli kirjaamassa matkaajia sisälle. Seuraava vaihe, eli turvatarkastus, sujui ongelmitta ja lähdimme hakemaan juotavaa ja pientä syötävää mukaan lennolle ennen kuin kävelimme vielä Schengen-alueen ulkopuolisten kohteiden passintarkastuspisteeseen. Bio-passi tunnistimet olivat jostain syystä poissa käytöstä ja saimme näyttää passimme rajavartioille ihan livenä. Huomenta vain teillekin. Ei tervehdystä, ei hymyä, ei mitään. Toisella puolella oli auki yksi kahvila ja suuntasimme sinne aamiaiselle, mutta sitä ei välttämättä olisi kannattanut tehdä. Ostin lohileivän 8€:lla ja leipä tuntui kuin olisi vähintään kolme päivää vanhaa, onneksi sentään appelsiinimehu oli tuoretta.

12524347_10153557512962736_987374048423969032_n_Fotor

LENTO TUIFLY NORDIC

Saimme pian ahtautua koneeseen ja istahdin keskipaikalle kaverin saadessa menomatkalla ikkunapaikan. Kone oli aivan täysi, joten sain viereeni pitkän miehen, jolle jalkatilan niukkuus lähes 10 tuntisella lennolla teki varmasti tiukkaa. Tila oli omaankin pituuteen nähden kortilla enkä ole ”kuin” 167€ pitkä. Saatan vain kuvitella miltä tuo istuminen ahtaudessa parimetrisestä tuntuu. Jos menolennolla tila oli kortilla oli se sitä tietenkin myös paluulennolla. Erona vielä että paluulennon aikana yritin nukkua, koska seuraavana päivänä olisi tiedossa normaali työpäivä. Nukkumisesta ei tullut mitään. Istuimien selkänojat ovat sen verran ohuita, että joka kerran kun takana ollut mies otti tai laittoi jotakin istuintaskuun tunsin sen selässäni ja takamuksessani. Ja hän kopeloi sitä taskua usein. En tiedä mitä hän siellä takana oikein teki, mutta tuolia tuli potkittua tuon tuosta enkä omaa selkänojaani  saanut laittaa alas paremman asennon toivossa sillä sanomista tuli takaa heti. Itse hän sai kyllä laittaa tuolin makuuasentoon samoin kuin edessä ollut matkustaja joten siinähän sitten yrität itse mahtua välissä olemaan. 03.45 aamuyöstä laskeuduimme takaisin kotiin ja silmät ristissä suuntasin kotiin 1,5 tunnin unille ennen konttorille lähtöä. Sanomattakin selvää että seuraavana yönä uni maittoi.

Lentolipun hintaan ei kuulu ruokaa kuin pelkkä sämpylä ja sekin vasta 8h lähdön jälkeen, joten olimme päättäneet tilata etukäteen kasvisateriat 12€:lla per nenä per suunta. Ruoka oli ihan maukasta, ei nyt makunystyröiden ilotulitusta, mutta syötävää. Jäin kuitenkin miettimään tarjottavia ruokia kun katselin ympärilleni mitä vierustoverit saivat. Kasvisruokavaihtoehtomme ei siis poissulkenut kananmunaa tai maitotuotteita, sen ruokavalion olisi voinut valita erikseen. Pari tuntia ennen laskeutumista meille tarjoiltiin kuitenkin pienen pienet hedelmäsalaatit kun muut kanssamatkustajat saivat valtavat patongit omelettitäytteellä. Vieressäni ollut mies nyppi munakastaan leivän välistä pois ja kysyin oliko siinä lihaa mukana. Ei kuulemma ollut. Miksi siis saimme vain nuo pienet hedelmäsalaatit eikä samaa leipää kun siinä ei kerran lihaa ollut? En tiedä. Paluumatkalla oli sama juttu, saimme jälleen pienet hedelmäsalaatit kun muut saivat massiiviset juustovoileivät.

Viihdykkeenä toimi pienistä telkkareista katsottavat pari elokuvaa ja äänen niihin sai ostamalla erikseen korvakuulokkeet. En ostanut menomatkalla kuulokkeita, mutta takaisintulomatkalla ostin ja käytin niitä eristämässä ääntä matkustamossa hälinältä. Elokuvavalikoima on suunniteltu niin, että katsottavaa on sekä aikuisille että lapsille. Kaksi elokuvaa oli lapsille suunnattuja animaatioelokuvia ja kaksi aikuisille tarkoitettuja. Lisäksi ostetuilla kuulokkeilla pystyi kuuntelemaan muutamia eri lentokoneen omia musiikkikanavia.

Lentomatka on jaettuna kahteen etappiin. Ensimmäiset 6,5 tuntia menee matkalla Teneriffalle, missä kone tekee noin tunnin pysähdyksen. Matkustajia pyydetään istumaan paikoillaan turvavyöt auki sillä aikaa kun konetta tankataan, miehistö vaihdetaan ja lisää ruokaa lastataan kyytiin. Finnmatkat mainostaa itseään vastuullisena matkanjärjestäjänä, joten ihmettelin suuresti miksi teimme tämän pysähdyksen, eikö voitaisi lentää isommalla koneella, jota ei tarvitsisi tankata välissä. Syy tähän pitstoppiin selvisi kuitenkin vasta myöhemmin saarikierroksella, kun oppaamme kertoi että Sal:in saarella ei ole tarpeeksi polttoainetta kaikille matkustajakoneille ja se mikä löytyy ei ole niin puhdasta että sitä haluttaisiin käyttää. Siksi lähes kaikki tekevät välilaskun Teneriffalla.

12800322_10153557516052736_6974705514250028907_n_Fotor

HOTELLIIN TUTUSTUMINEN

Lentokentällä meitä oli vastassa skandinaavinen opasryhmä ja meidät ohjattiin oikeaan bussiin. Matka hotelliimme, Riu Funana & Garopa, kesti vain 15 minuuttia, mutta opas ei seurannut meitä mukaan tässä bussissa. Pientä ihmetystä syntyi meidän matkaajien keskuudessa kun hotellimme kohdalla ollut opas käski kaikkia vain siirtymään sisälle ja jättämään matkalaukut ulos. Kysyin tietääkö bussikuljettaja kenen matkalaukut tulee tässä vaiheessa ottaa bussista pois kun kerran muihinkin hotelleihin menijöitä on edelleen bussissa. No ei tietenkään tiennyt ja opas pyysikin nyt koko laumaa katsomaan että oma kassi tulee varmasti pois bussista.

Saimme A4 kokoiset paperit henkilötietokysymyksin ja maksoimme kaupunkiveron suoraan hotellille saadessamme huoneen avaimet. Laukut tuotiin vasta perästä mikä tavallaan on hieno palvelu vanhempia ihmisiä ajatellen sillä alue on suuri, mutta omalla kohdalla se oli oikeastaan vain hidaste ja jäin odottelemaan lomavaatteita tovin. Ehdin kuitenkin saamaan vaatteeni juuri ajoissa tervetulotilaisuutta varten. Tämä tervetulotilaisuus poikkesi muista joissa joskus olen käynyt siinä että emme istahtaneet mihinkään drinkkilasit käsissä kuulemaan saaresta ja odottavasta lomasta, vaan koko kööri sai kävellä oppaiden perässä ympäri aluetta tutustuen resorttiin. Hotelli tuli tietenkin paremmin tutuksi tällä tavoin, mutta esimerkiksi retkistä ja käytännön vinkeistä ei mainittu lainkaan. Niistä sai kysyä erikseen jos halusi. Me kaksi yltiöinnokasta matkaajaa olimme tietenkin jo varanneet retkemme etukäteen, mutta kovin moni muu ei ollut ja kuulin kuinka toiset miettivät että jäisivät tilaisuuden jälkeen kysymään mitä on tarjonnassa ja kuinka niitä varataan. Me emme jääneet tuolloin kyselemään, vaan kävimme tapaamisaikana oppaiden pisteellä kysymässä tippikulttuurista ja takseista. Huomasimme kuitenkin että varsinkin ruotsalaiset oppaat olivat paremmin paikalla tapaamisaikoina kuin suomalaiset, mutta saimme pariin kysymykseemme kuitenkin hyvin vastaukset. Hotellimme omia suomalaisia oppaitamme näimmekin vasta seuraavan kerran lähtiessämme saarelta pois, mutta toisaalta, emme olleet missään vaiheessa suuremmin avun tarpeessa. Jos lapsia olisi ollut matkassa mukana olisi toista opasta tavannut Bamse-klubilla lapsia viihdyttämästä ja jos olisimme osallistuneet Riu Funanan puolella urheiluaktiviteetteihin olisi puolestaan toinen opas näkynyt enemmän. Soittamalla tai tekstarilla olisi kuitenkin saanut yhteyden johonkin oppaaseen 24/7.

IMG_6406_Fotor IMG_6386_Fotor

IMG_6396_Fotor

FINNMATKOJEN RETKET

Retkivalikoima niinkin pienellä saarella kuin Sal oli mielestäni kattava ja osallistua pystyi niin suomenkielisille retkille kuin englanninkielisille tai skandinaavisille retkille. Osallistuimme suomalaisen oppaan vetämälle saarikierrokselle sekä englanninkieliselle snorklailuretkelle ja molemmissa oli puolensa. Suomalaisen oppaan johtamalla retkellä pääsi kysymään lisäkysymyksiä (koska niitä tuuppaa aina itselläni olemaan) ja jos hän ei tiennyt vastausta otti hän siitä selvää. Tosin saarikierroksella oli pari paikallista, joista toinen (paparazzi Elvis) puhui englantia, mukana ja hänkin vastaili auliisti kysymyksiin. Retkellämme oli siis mukana myös paikallinen valokuvaaja, suoranainen paparazzi, joka otti meistä retkeläisistä kuvia aina kun silmä vältti. Niitä sai sitten halutessaan ostaa kotiinkin ja päätimme kaverimme kanssa tukea paikallista yrittäjyyttä ja ostimme puoliksi kuvamme. Ja olihan niitä kuvia meistä reippaammanpuoleisesti!

Toinen retki johon osallistuimme toteutettiin englanniksi ja siihen osallistui porukkaa parista eri maasta. Meidät haki englantia taitava mies, joka kertoi retkestä, mutta hänpä ei seurannutkaan mukaan vaan jätti käytännön järjestelyt kolleegoilleen, joiden englanninkielentaito oli korkeintaankin välttävää jos ollenkaan. Kerron retkistä omassa postauksesta enemmän, mutta sanottakoon tässä vaiheessa että heidän toiminta tuntui hiukan vajaalta. Varmasti Finnmatkat tarkistaa yhteistyökumppaneidensa toiminnan ja että ovat lisensioituja sukeltajia sekä osaavat asiansa, mutta varsinkin parin lapsen kanssa matkustavan puolesta olin hiukan jännittynyt.

Jos Finnmatkojen omat retket eivät olisi riittäneet tyydyttämään seikkailuhaluja tai muuten haluaa tukea enemmän paikallisia, oli sekä Santa Marian kylässä että heti hotellin ulkopuolella innokkaita paikallisia retkikauppiaita. Heillä oli valikoimassa kaikkea aina suolakaivoksissa lillumisesta vesisuksilla hiihtämiseen, jopa halvempaan hintaan kuin matkanjärjestäjien vastineet. Näitä retkiä voi toki ostaa, mutta siinä vastuu on tietenkin aina ostajalla itsellään eikä matkanjärjestäjä pysty takaamaan että retket myös toteutetaan sovitusti tai jos niillä sattuu jotakin ei matkanjärjestäjä ole siitä vastuussa. Tämän oppaamme huomauttivat pariinkin otteeseen.

Elvis Nordic bus am (214)_FotorElvis Nordic bus am (140)_Fotor

SAL:IN LENTOKENTTÄ

 Sal:in lentokenttä on pieni eikä siellä juurikaan ole mitään muuta kuin itse check-in tiskit ja turvatarkastus. Jonottamiseen kannattaa varautua, sillä ensin jonotetaan check-in pisteelle, jotta saa lippunsa sekä jätettyä matkalaukut ruumaan. Tämän jälkeen saa jonottaa passintarkastukseen, jotta saa leimansa passiin (tähän saa jonottaa myös tulomatkalla). Tästä saakin siirtyä näppärästi suoraan seuraavaan jononoon eli turvatarkastukseen, jonka jälkeen pääsee hallimaiseen huoneeseen jossa on yksi kahvilan tapainen ja ”tax-free”. Paitsi että ostoksia ei todellakaan kannata enää tässä vaiheessa tehdä, sillä hyllyt huutavat ei-oota ja se mitä hyllyiltä löytyy on todellakin ylihintaista. Katsoin että Milkan suklaapaketti maksoi parikymmentä euroa, enkä ollut ihan niin suuressa tarpeessa saada suklaata. Päätin ostaa lentokoneesta jos jotain sitten haluisin jo maksettujen ruokien lisäksi. Onneksi wc-tilat ovat erittäin siistit eikä odottaakaan tarvitse turhan kauan. Vaikka lähtöportteja on viisi-kuusi kappaletta ei niiden toisella puolella kuitenkaan ole muuta kuin kiitoradat. Eli jonossa saimme kaikki eri kansalaisuudet kuitenkin kävellä omiin koneisiimme, vaikka meidät niin tarkasti jaoteltiin menemään eri lähtöporteista. 10372025_10153557514747736_2335252974144131309_n_Fotor

12804748_10153557513737736_2197643201012067415_n_Fotor

MENISINKÖ UUDESTAAN PAKETTIMATKALLE FINNMATKOJEN KANSSA?

Monien mielestä sitä ei ole oikea matkaaja jos turvautuu valmiiseen pakettimatkaan. En kuitenkaan itse allekirjoita tuota. Miksi ei olisi? Matkaajia on laidasta laitaan; siinä missä joku haluaa kaiken valmiiksi suunniteltuna eteensä haluaa toinen suunnitella kaiken viimeistä piirtoa myöten itse. Pakettimatka on myös ensikertalaiselle helppo ja turvallinen vaihtoehto, eikä pakettimatka kuitenkaan tarkoita etteikö kohteessa voisi tehdä niitä omiakin suunnitelmia. Sitä voi valita paletista niitä itselleen sopivia komponentteja ja tehdä lomastaan omanlaisensa. Ennen matkaa tutkin hintoja Kap Verdelle jos sinne lähtee omatoimisesti ja tulin lopulta siihen tulokseen, että Finnmatkojen tarjous oli enemmän kuin varteenotettava vaihtoehto. He hoitivat viisumit puolestamme ja pystyimme nauttimaan täydellisestä löhölomasta ilman huolia. Meillä oli All Inclusive paketti, eli aivan kaikki ruoat ja juomat kuului paketin hintaan kohteessa ja tällaisessa paikassa kuin Sal se oli oikein toimiva malli. Vaikka muutamia ihmettelyn aiheita heräsikin matkan aikana, voisin hyvinkin lähteä pakettimatkalle uudestaan. Varsinkin jos se tulee halvemmaksi ja kätevämmäksi kuin aivan samanlainen itse varattu ja suunniteltu.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Pirkko / Meriharakka 1.3.2016 at 18:03

    Mekin olemme käyneet Kap Verdellä ”ihan vaan pakettimatkalla”, kahden sisarentyttären kanssa ja ihan hyvä reissu se oli. Ja helppo. All Inclusiveä vierastan vähän kun se syö paikallisilta ravintolabusineksen ja ohjaa syömään aina samoissa ympyröissä mutta tietysti tuolla ja lasten kanssa se on helppo ratkaisu.

    • Reply Maria 1.3.2016 at 19:39

      Missähän vaiheessa sitä alkoi ajattelemaan että pakettimatka on ”vain” tai jotenkin sitä pitäisi puolustella. Oli sitten matkaillut miten paljon tahansa elämänsä aikana. Mielestäni se oli oikeasti virkistävää vaihtelua kun se tosiaan oli niin ”helppoa” 🙂 Oon vähän samoilla linjoilla All Inclusive paikoista, varsinkin siitä syystä että tykkään maistella paikallisia erikoisuuksia ja tuntea enemmän sitä paikallisuutta, mutta tällä kertaa tämä oli kyllä se oikea vaihtoehto meille 😀

  • Reply Helena Arvio 1.3.2016 at 10:05

    Joo, joskus on kätevää ottaa valmis paketti, kun oot varannu ilmotetaan kaikki kunnossa. Tuttu matkavirkailija tuntee myös erityistarpeet, esim. tarvitseeko asiakas kantoapua koneeseen, apuvälineet jne..

    • Reply Maria 1.3.2016 at 10:33

      Hei Helena! No näin on, joskus vain on kätevintä ottaa valmis paketti. Ja pakettimatkalla saa apua jos sitä tarvitsee eri tavalla kuin omatoimimatkoilla 🙂

    Leave a Reply