Münchner Residenz: palatsi-intoilijan kohde

Aivan Münchenin vanhan kaupungin kupeessa Odeonplatzin kohdilla sijaitsee vaikuttava rakennus Residenz Münchner. Vaikuttava se on paitsi fasaadin puolesta, mutta myös kokonsa ja sisältönsä takia. Tarina sai alkunsa vuonna 1385 kun Münchenin koillisosaan rakennettiin linna, joka vuosien saatossa laajeni ja laajeni massiiviseksi palatsikompleksiksi puutarhoineen ja tuli aina vain lähemmäs keskustaa. Vuodesta 1508 vuoteen 1918 palatsi toimi baijerilaisten herttuoiden, kuninkaiden ja päätösvaltaisten merkkihenkilöiden asuin- sekä toimitiloina, mutta toisen maailmansodan aikana palatsi suurelta osin valitettavasti tuhoutui. Vuodesta 1945 eteenpäin sitä on onneksi hiljalleen kunnostettu takaisin loistoonsa ja vierailijat pääsevät sisälle museoon.

Müncheniin saapuessani satuin käymään palatsin pihalla olleilla joulumarkkinoilla ja samalla rupesin miettimään että seuraavana päivänä pitäisi päästä myös sisällä käymään. Seuraavana aamuna kun ovet sitten aukesivat seisoin ensimmäisenä tulossa vierailulle. Vuokrasin itselleni audio guiden ja virkailija kertoi lyhyemmän reitin kestävän noin pari tuntia. Todellisuudessa olisin saanut vaikka koko päivän kulumaan palatsissa, mutta käveltyäni tosiaan sen lyhyemmän reitin läpi olin saanut 2,5 tuntia kulumaan ja silloinkin olin kävellyt aika rivakasti enkä kuunnellut kaikkia selostuksia huoneista. Rakastan linnoja ja palatseja, joten päätin että seuraavalla Münchenin vierailulla kävelisin sen pitemmän version läpi myös.

 

Kierros alkaa puutarhasta missä on esillä erikoinen korallein ja simpukoin koristeltu taideteos. En ole varma pidinkö siitä vai en, mutta ajatuksia se herätti kuitenkin. Tästä kierros jatkuu pitkiä käytäviä pitkin ja vastaan tulee eri tyylisuuntauksia edustavia huoneita. Versaillesin peilihuone jopa saa kilpailijan kauniista salista, jossa on varmasti joskus hulppeita tanssiaisia pidetty. Oma suosikkini oli, ehkä kliseisesti mutta kuitenkin, Antiquarium sali joka on esillä usein kun Residenz:istä puhutaan. Keskelle salia oli nyt tuotu pitkä ruokailupöytä enkä voinut kuin haaveilla miten upeaa olisi illallistaa sellaisessa tilassa iltaleninkiin pukeutuneena.

 

 

Jokaisessa huoneessa on vartija varmistamassa ettei esillä oleviin tavaroihin kosketa. Päätin hiukan jutella heidän kanssa ja tulos vaihteli reippaasti. Vanhempi mies istuskeli yhdessä huoneessa katselemassa turisteja ja valvomassa aluetta tylsistyneen näköisenä. Päätin kysäistä häneltä hiukan huoneesta, mutta hänpä nousi vain tuoliltaan ja siirtyi toiselle puolelle huonetta. En tästä lannistunut ja päätin seuraavassa huoneessa kysäistä sitä valvovalta naiselta mahdollisista salaovista. Hän katsoi minua pitkään ja vastasi ettei saa koskea. Ei ehkä odottamani vastaus, mutta ehkei hän ymmärtänyt minua. Päätin vielä kerran yrittää jutustella vastaan tulevassa huoneessa ja täällä oli onneksi puheliaampi rouva töissä. Hän kertoi parhaat kuvakulmat, kertoi huoneesta ja omasta päivästään. Hänestä oli kuulemma mukavaa kun sai välillä höpötellä jonkun kanssa kun aina vain joutuu muuten istumaan hiljaa kaikkien kuunnellessa audio oppaitaan. Ihmisiä on siis joka lähtöön. Ajattelin vain että jos itse olisin vastaavanlaisessa paikassa töissä, olisi minusta hauska kertoa pieniä vinkkejä vierailijoille – menisi se omakin päivä sitten rivakammin. Mutta eihän kaikki ole aina juttutuulella.

Kuten aiemmin todettua palatsissa saa helposti pidemmänkin ajan kulumaan ja katseltavaa riittää aivan koko ajaksi. Ihmettelemistä voi jatkaa myös ulkona upeissa puutarhoissa, jotka varmasti kesällä houkuttelee ihmisiä paikalle enemmän kuin harmaa talvipäivä.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply