Vuorten hellässä syleilyssä – Hallstatt

Hallstatt kuuluu myös samaiseen kategoriaan kuin niin moni muu kohde: olen nähnyt kuvan jossain ja siitä se sitten lähtee. Näkemäni kuva oli valloittava ja kuvan kohteeseen oli päästävä. Kun Salzburg oli enempi tai vähempi otettu haltuun suuntasin Mirabellplatzille ja nappasin seuraavan bussin kohti Bad Ischliä. Koska bussi oli jo ehtinyt matkata rautatieasemalta muutaman pysäkin Maribellplatzille oli bussi jo lähes täynnä, mutta löysin oman penkin aika takaa ikkunan vierestä. Lähdimme nousemaan kohti vuoria ja matka eteni kiemurtelevia teitä pitkin eteenpäin. Lumihuippuiset vuoret, kirkkaana kimaltelevat järvet, uljaat kirkontornit, suloiset pikkukylät ja pilveetön taivas – siinä oli tämän puolentoistatunnin bussimatkan parhaimmistoa ja aika meni kuin siivillä katsellessani nenä liimautuneena ikkunaan kiinni ohi lipuvia maisemia.

Saavuimme Bad Ischliin ja koko kööri siirtyi nyt bussista juna-asemalle tutkimaan juna-aikatauluja sekä ostamaan itsellensä junalippua. Aikataulut eivät kuitenkaan olleet ihan synkassa sillä seuraavan junan tuloon oli peräti 40 minuuttia. Totesin juna-asemarakennuksen olevan pikkasen liian viileä ja hipsin viereiseen leipomoon missä oli sitten lämpöä parin rakennuksen edestä. Yritin kysellä hiukan leipien sisällöstä tiskin takana seisseeltä rouvalta, mutta ilme paljasti ettei hän englantia puhu. Jouduin siis taas verestämään saksankielentaitojani (jotka ovat pahemman kerran ruosteessa) mutta sain kuin sainkin tilattua juuri sitä mitä halusin ja vielä tarkistettua ettei se sisällä mitään mille olen allerginen tai mistä en pidä. Junakin kolisteli kohta perongille ja me muutamat turistit kapusimme kyytiin. Maisemat eivät pettäneet tälläkään kertaa ja vajaa puoli tuntia meni kuin siivillä.

Sama poppoo jäi Hallstattin pysäkillä pois ja kameraräiske oli kova kun kaikki halusivat ottaa kuvansa järven toisella puolella siintävästä kohteesta. Pikkulaiva ankkuroi kiinni juna-asemalle ja silmät säihkyen me nousimme kaikki kyytiin. Matka ei kestä kymmentä minuuttia pitempään järven poikki, mutta kannattaa ottaa aikataulu mukaan matkaan jottei juuri myöhästy vene-juna yhdistelmästä. Seuraavaa voi joutua odottamaan kauankin eikä juna-asemalla ole yhtään mitään. Toki maisemia on aina kiva katsella ja täällähän niitä piisaa.

Hallstattin keskusaukio oli harmittavasti myllätty auki ja kunnostustöitä oli meneillään vähän joka puolella. Järven vierttä pitkin kun kävelee tulee vastaan muutama ravintola, matkamuistomyymälä kuin hotellikin. Kävelin kaupungin info-pisteelle asti mietteliäänä siitä miten pääsisin kaupunin yläpuolella sijaitsevalle näköalatasanteelle. Vastaus oli että kävellen sinne pääsee vähän päälle tunnissa kun köysirata on juuri nyt suljettu. Ärräpäitä sateli pääkopassa ja päätin luopua tuosta ideasta sillä sormet olivat jo nyt aivan kohmeessa reisistä puhumattakaan. Mikään ei oikeastaan ollut auki kun suurin osa pitää lomaansa näin sesongin välissä eikä paria kahvilaa lukuunottmatta minnekään päässyt sisällekään lämmittelemään tai ostoksia tekemään johonkin paikan käsityöpajoista. Kahvilaan siis.

Kun sormet olivat taas teen voimalla sulaneet päätin ottaa kaupungin toisen kadun takaisin päin ja tunsin hiippailevani ihmisten takapihoilla. Oli aivan hiljaista, kukaan ei tullut vastaan – vain tuuli ujelsi välillä talojen välissä. Tuntui kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepäin ja mietin miten vaivalloista alueella on täytynyt olla ennen kuin vuoren rinnettä hiukan louhittiin ja saatiin rakennettua nämä kaksi tietä. Muinoin talolta toiselle piti kulkea joko järvellä soutaen tai talosta toiseen ryömien ullakkoluukusta seuraavaan.

Löysin kohdan mistä niin monet Hallstatt kuvat on napsastu, mutta aurinko oli juuri vuorenhuipun kohdilla häikäisemässä. Kaunista aluetta se oli joka tapauksessa ja ihmeekseni sain nappailla selfieitä mielin määrin ilman ketään muuta mailla halmein. Vain pieni kissa tuli maukuen vastaan, tönäisi kerran rapsutuksen toivossa ja istahti lopulta aivan tien reunalle pitkä pudotus suoraan alaspäin parin sentin päässä. Kaippa kisuleilla on sen verta hyvä tasapaino että tuommoisessa paikassa uskaltaa istua, itse pysyttelin turvallisesti kaiteen turvallisemmalla puolella. Ehdin vielä tehdä täsmäiskun Spar-ruokakauppaan ennen matkaa takaisin, mutta lopulta ainoa mitä ostin oli jääkaappimagneetti kokoelmiini. Täällä maisemat ovat ehdottomasti pääosassa ja kaikki muu kalpenee niiden rinnalla. Lähtisinkö Hallstattiin uudestaan jos tietäisin että suurin osa kaikesta on kiinni? Aivan varmasti! Samalla sekunnilla, heti.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Paula 23.12.2015 at 14:55

    Kauniin näköinen kylä! Kuvista oikein näkee että oli viileää ja harmi ettet päässyt ylös. Onneksi maisemat ovat kauniit tuolta alhaaltakin katsottuna 🙂

    • Reply Maria 23.12.2015 at 15:30

      Kaunista siellä tosiaan oli! Ja viileää. Vaikka oli pipot ja hanskat niin kuitenkin tuuli kävi sen verran kylmänä että reidet ja sormet olivat jäässä aika nopeasti. Mutta ei haitannut kun kaunista katseltavaa oli joka suunnassa 🙂

  • Reply susannamari4 23.12.2015 at 13:52

    Voi miten sympaattisen näkönen paikka! Varsinki näin joulun alla antoi varmasti tunnelmaa 🙂

    • Reply Maria 23.12.2015 at 14:37

      Hallstatt on todella sympaattinen paikka! Odotin näkeväni edes pienet joulumarkkinat kylässä, mutta niitä ei harmittavasti sentään ollut. Jouluntunnelmaa ei kuitenkaan puuttunut paikasta yhtään 🙂

    Leave a Reply