Suomen suurin matkablogiyhteisö

Makumatkalla: Michel – Helsinki

Helsinkiin on auennut mielenkiintoisia uusia ravintoloita viime aikoina paljon ja Michel kuulosti juuri sellaiselta paikalta mitä olin kaivannut keskustaan. Harmittavasti en kuitenkaan päässyt heti kokeilemaan ravintolaa, vaan ajankohta venyi ja venyi kunnes lopulta korjasin tilanteen ja kävin syömässä paikassa kuukauden sisään kahteen kertaan. Michel:in sijainti on keskeinen Mikonkatu 4:ssä ja sisäänkäynti on valoisan houkutteleva. Samasta pääovesta pääsee laskeutumaan myös Shanghai Cowboyhin, mutta Michel sijaitsee katutasolla joten sen kuin kävelee sisälle. Sisustus on skandinaavisen vaalea ja pelkistetty, mutta kaakeleista tuli kuitenkin jostain syystä New York vibat. Sisustus toimii raikkaana taustana pääasialle eli ruoalle ja trinkeille eikä vie näiltä liikaa huomiota vaan tukee kokonaisuutta. Ruoat ovat välimeripainotteisia ja moderneja annoksia lähi-itä vivahtein ja olen aina innoissani kokeilemassa niin hummus kuin avokadoannoksia.

Olin lukenut somesta paljon hyvää Michel:in trinkeistä, joten sellaista piti heti alkuun päästä kokeilemaan. Sain ihanan raikkaan vihreän kausijuoman eteeni ja se toimi hyvin ruokahalun kutkuttajana. Ja hyvä olikin että kutkutti, sillä annokset olivat valtavat! En millään jaksanut kaikkea syödä ja jouduin jopa jättämään jälkiruoan syömättä kun olin aivan halkeamispisteessä.

Alkuun tilasin California salaatin, joka toi mieleeni sushin. Olin valinnut kasvissalaatin, mutta mausteet, sticky rice sekä inkivääri toi sushivaikutelman vahvasti esille. Ei paha ollenkaan ja ihastuin salaattiin jopa siinä määrin että tilasin sitä uudestaan seuraavalla kerralla, mutta pääruoaksi. Tuolloin tarjoilija tosin toi kuitenkin suuren katkarapuversion pienen kasvissalaatin sijaan, mutta ehdin haukkaista annostani ennen kuin tajusin asian. Laskussa oli kuitenkin laskutettu juuri se minkä olin lopulta syönyt, en sen minkä olin tilannut. Omapa vika kun en asiasta huomauttanut. Ystäväni tilasi pienen caesar salaatin alkuun ja sekin kuulemma oli todella hyvä eikä kastike ollut liian dominoiva mitä se joissain paikoissa harmittavasti joskus on.

Ensimmäisellä kerralla valitsin pääruoaksi House Club Toastin missä oli broileria, avokaadoa, kananmunaa ja hummusta paahdettujen leipien välissä. Se oli kerrassaan massiivinen annos varsinkin kun nälkäpäissäni tilasin kyytipojaksi vielä ranskalaiset perunat. Jaksoinkohan puolet jolloin tein todella töitä, sillä annos oli maukas sekä hyvänmakuinen ja harmitti jättää. Ystäväni tilasi hampurilaisannoksen, mutta oli viisaampi jättäessään ranskalaiset tilaamatta. Yritin kehottaa ottamaan omiani niin paljon kuin jaksoi, mutta kuitenkin niitä jäi yli. Hampurilaista en maistanut, mutta ystäväni sanoi sen olevan oikein hyvä. Hän oli tilannut lihan mediumina ja sen hän saikin, joskin häntä hiukan harmitti se jälkeenpäin. Itse syön punaista lihaa harvoin jos lähes koskaan enää, mutta silloin kun sitä vielä söin tilasin sen aina well done versiona sillä en voi sietää raakaa tai veristä lihaa. Tiedän kuitenkin ihmisiä joille riitää kun paistinpannun vain näyttää lihapalalle ja se on valmis. Makunsa siis kullakin.

Voisin kuitenkin käydä vielä Michelessä uudestaankin sillä heidän brunssinsa houkuttaa kovin. Miten ihana olisikaan suunnata sunnuntaiaamuna keskustaan, istahtaa valoisaan pöytään, valita välimeren herkkuja lautaselleen ja katsella ulkona hiljalleen leijailevia lumihiutaleita (olen siirtynyt virallisesti talviaikaan eli jos luet tätä kesällä pahoitteluni).

Onko joku teistä jo ehtinyt kokeilemaan brunssia? Minkälainen oli?

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply