Suomen suurin matkablogiyhteisö

Cataniassa voi myös nukahtaa rannalle

Parin tunnin yöunien jälkeen heräsin kolinaan naapurihuoneessa. Onneksi äänet eivät olleet pahaenteisiä kuten edellisenä yönä, vaan isäntäpari oli valmistamassa aamiaista viereisessä huoneessa. Turha oli enää yrittääkään nukkua joten lähdimme aamupalalle ja juttelimme siinä samassa yöllisestä tappelusta ikkunamme alla. Toinen isännistä kertoi että valitettavasti huono taloustilanne ajaa maahanmuuttajat ahtaalle, mieliala laskee ja he alkavat juomaan, usein vielä kotitekoista tai jonkun muun sekoittamaa vaarallista litkua. Imppaaminen eikä huumeetkaan ole vieraita ja kierre on valmis. Lopputuloksena on näitä yhteenottoja Catanian kaduilla. Halusimme karistaa kaupungin pölyt viimeisen kerran päältä ja isännillä oli kaksi rantaa jota suosittelivat. Pohjoisessa olisi kallioiset rauhalliset uimarannat ja etelässä hienohiekkaiset suositummat rannat. Päätimme mennä päävirran mukana ja pian löysimmekin itsemme paikallisbussista määränpäänä hiekkainen uimaranta.

Kuvittele seisovasi bussissa, täpötäydessä bussissa. Hiki virtaa paitsi pitkin omaa selkääsi, myös kaikkien muiden. Kaikki eivät käytä deodoranttia ja naapurin kainalo on nenäsi edessä. Ei ilmastointia. Olette kuin sillit purkissa. Ja jumissa. Ohitamme Catanian vilkkaan sataman, missä päivävierailijat juuri ovat nousemassa maihin risteiliöiltä mutta me jatkamme matkaa eteenpäin autojonossa. Näen silmäkulmastani majapaikan isännän mainitseman majakan ja painan pysähtymisnappia. Ranta vasta alkaa tästä, mutta en kestä bussia enää sekuntiakaan, on pakko päästä ulos. Nähtävästi muutama muukin on samoilla linjoilla ja jää tässä kohdin pois, mutta tilaa ei tule bussiin yhtään sen enempää kun lisää ihmisiä nousee kyytiin. Mereltä tulee pieni tuulenvire ja olo paranee heti.

Hiekka on kuumaa varpaiden alla joten kävelemme aivan vedenreunaa pitkin eteenpäin. Vaihtoehtoina on joko maata yleisellä rannalla hiekalla tai maksaa pari kymppiä yksityisellä osiolla ja saada sekä tuolit että varjon. Maksamme hinnan ja parkkeeramme päiväksi Lido Arcobalenon tuoleille. Risteilijöitä tulee ja menee, käymme uimassa, hieroja käy hieromassa jalkoja, tytöt leikkivät leijojen kanssa ja lopulta nukahdan. Ei ole mitään havaintoa kauanko siinä kuorsasin, mutta ainakin herään virkeänä ja huomaan ettei aurinko enää paista. Kylmä ei missään nimessä ole, mutta auringon puuttumisen huomaa selvästi, on aika käydä suihkussa ja lähteä bussilla takaisin kaupunkiin.

Illan tullen lähdemme jälleen seikkailemaan Catanian vanhoille kaduille ja kävelemme pääostoskatua Via Etneaa pitkin Giardino Bellinille. Selkeällä säällä täältä näkee Etnan, mutta nyt pilviverho estää näkemästä yhtään mitään kauempana. Ei ole vielä ruoka-aika, mutta jotain on saatava joten istahdamme yhdelle kadun viihtyisistä kahviloista. Tilaan latte di mandorlaa eli mantelimaitoa ja se tarjoillaan puoliksi jäädykkeenä, puoliksi juoksevassa muodossa. Älyttömän hyvää ja päätän kotona etsiä reseptin käsiini jostain.

Via Etnea on vastakohta kaikelle sille mitä olin siihen mennessä Cataniassa nähnyt. Se on tyylikäs, siisti ja täynnä elämää. Jos joskus sattuisin takaisin Cataniaan etsisin majapaikan jostain näiltä kulmin. Oma b&b:mme oli ehdoton helmi, mutta alueena levoton eikä kovinkaan mukavan oloinen, Via Etnea naapurustoineen puolestaan paljon mielenkiintoisempi ja positiivisellä tavalla eläväisempi. Aloin pikku hiljaa ymmärtämään netistä lukemani kehut mitä kaupunki oli saanut. En kuitenkaan missään tapauksessa nosta Cataniaa Taorminan edelle, mutta ehkä rankkaisin sen johonkin Palermon ja Napolin väliin. Kaikki kaupungit ovat kuitenkin erilaisia ja vaikeasti verrattavissa, jokaisessa on sitä omaa viehätystään. Catanialla myös omansa.

Vihdoin oli illallisaika ja ravintolat alkoivat availemaan oviaan. Kiertelimme ja kaartelimme emmekä oikein osanneet päättää mikä olisi hyvä ravintola viimeiselle Sisilialaiselle illallemme. Lopulta istahdimme seuraavaksi vastaan tulevaan ravintolaan kun paikalla oli jo lupaavan monta muutakin ruokailijaa. Ehkä olisi kannattanut vilkaista ruokalistaa ensin, sillä ensimmäistä kertaa koin vaikeuksia valita mitä söisin. Lopulta päädyin uuni gnoccheihin tomaattikastikkeella ja mozzarellalla. Ei mikään huippu, mutta kuului kategoriaan ”ihan ok”. Juuri kun saimme ruoka-annokset neniemme eteen kuului kulman takaa jälleen kerran hirveää huutoa, kova pamaus (olisiko ollut ase?) ja ihmisiä alkoi juoksemaan pakoon. Tilanne rauhoittui kymmenessä minuutissa ja tällä kertaa poliisikin saapui paikalle. En tiedä mitä lopulta oli tapahtunut, mutta jonkun miehen poliisi käsiraudoitti ja vei mukanaan. Tuntui oudolta jatkaa ruokailuaan tuon episodin jälkeen, mutta kotiinpaluu alkoi pikku hiljaa tuntumaan ihan mukavalta ajatukselta.

Oletko itse käynyt kaupungissa, jota monet muut suosittelevat, mutta itse et oikein näe ja ymmärrä mikä siinä oli niin erikoista?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply rosita 10.11.2015 at 15:14

    Kyllä!! Mulle Pariisi on tuollainen paikka. Oon käynyt siellä NELJÄ kertaa, enkä vieläkään ole nähnyt sen kaupungin romanttista rakastavais-haitarimusiikki-kuunvalo-puolta.

    Mulle Pariisi on kiireisiä bisnesihmisiä, älyttömän isoja lähiöitä ja roskaisia katuja, viiden euron teekuppeja ja stadinslangimainen ranskankieli. Eiffel-torni on hieno ja macaronsit hyviä, mutta muuten en sitte tiiä, mikä siellä on hienoo!

    • Reply Maria 11.11.2015 at 08:51

      Täytyy myöntää että Pariisi jakaa omallakin kohdalla hiukan mielipiteitä. On sielläkin kauniita paikkoja, mutta Euroopasta löytyy niin monta muuta kaupunkia, jotka rankkaisin romanttisemmaksi tai mielenkiintoisemmaksikin. Ehkä olen ollut väärässä seurassa Pariisissa kun en ole saanut sitä romance-vibeä sieltä… ainakaan vielä 😉

    Leave a Reply