Vauhdilla Taorminan mäkeä alas

Aamu valkeni Taorminassa yhtä aurinkoisena ja kauniina kuin edellisinäkin päivänä, mutta haikein mielin jouduin sanomaan kaupungille hyvästit kun suuntasimme Taormina-Giardini juna-asemalle. Päätimme että emme edes yritä kvällä mäkeä alas rinkat selässä ja vaivattomin vaihtoehto juuri sillä hetkellä oli ottaa taksi. Yksi taksi sattui sopivasti olemaan juuri muurien ulkopuolella ja päätimme ottaa sen. Kuljettaja näytti nukahtaneen etupenkille, mutta heräsi nopeasti kun ikkunaan koputti. Hän oli lyhyt harmaahapsinen mies, joka läväyttäessään hymyn paljasti kellertävät hampaat ja aivan kamalan hengityksen. Järki ehdotteli tässä vaiheessa josko pitäisi ehkä katsella löytyykö toinen taksi jostain, mutta matkaseuralainen oli jo neuvotellut hinnan alas ja heittänyt kassit takaluukkuun. Istahdin takapenkille ja kuljettajamme heilui omalle paikalleen eteen, hemmetti, joko hänellä on maailman pahin krapula tai hän on edelleen päissään. Olin jo nousemassa autosta ulos kun lähdimmekin liikkeelle eikä mitään hiljaista vauhtia. Olimme joutuneet juopon Giancarlo Fisichellan kyytiin. Haparoivin sormin etsin turvavyötä ja sain sen juuri kiinnitettyä kun mutkitteleva alamäki alkoi. Siinä ohitettiin paitsi pyöräilijöitä ja kävelijöitä myös muita autoja! Kädet heilui joka suuntaan, suusta sateli kirosanoja sekä italiaksi että englanniksi ja jostain välistä sain selvää että ”nämä päiväturistit, jotka vuokraa auton ei sitten osaakkaan ajaa Italiassa”.  Miltäköhän tilastot näyttää, kuinka moni auto suistuu tieltä alas rotkoon Taorminassa?

Maisemat vilisivät ohi kovaa vauhtia enkä nauttinut matkasta tippaakaan. Huono olokin pääsi yllättämään ja mietin jo mikä seuraavista vaihtoehdoista tulee toteutumaan: tulenko oksentamaan siihen taksiin, kuolenko matkalla juna-asemalle vai pääsenkö ehjin nahoin mahan sisältö oikeassa paikassa perille. Rystyset ja naama valkoisina, pari Isä meidän rukousta myöhemmin saavuimme juna-asemalle. Kuljettajamme oli nyt hilpeällä tuulella (ehkä ajatus olusesta rannalla sai hymyn huulille) ja hoiperrellen nousi autosta antamaan meille laukut takakontista. En pystynyt katsomaan häntä enää vaan nappasin laukkuni ja siirryin asemarakennukseen sisälle. Rojahdin alas odotushuoneen penkille ja kesti hetken ennen kuin olin saanut tasattua sykkeeni takaisin normaaliksi. Vasta sitten huomasin kuinka kaunis asemarakennus oli.

Vanhan ajan charmia oli havaittavissa läpi koko rakennuksen aina mosaiikkisesta lattiasta puisiin penkkeihin ja kattokruunuihin. Missään ei maleksinut juopuneita allensapissanneita juoppoja eikä nuorisoryhmät mekastaneet penkeillä. Paikalla oli vain muutama junalla jonnekin  matkaava ja tunnelma oli rauhallinen. Olimme arvioitua lähtöaikaa noin viitisentoista minuuttia ennen paikalla, mutta italialaiseen tapaan juna oli parisenkymmentä minuuttia myöhässä. Tajuttoman pitkä tavarajuna lähestyi asemaa ja se ininä ja raapiminen mikä junasta kuului sattui oikein korviin. Tavarajuna oli varmasti kolme kertaa perongin mittainen, mutta pysähtyi asemalle kuitenkin hetkeksi. Ehkä pohjoisempana on vain yksi raide ja tavarajuna jäi odottamaan meidän junaa ensin ennen kuin voisi jatkaa matkaansa. Meidänkin juna tuli viimein ja nousimme kyytiin. Olin Rooma-fiaskon jälkeen oppinut itse leimaamaan lippuni (ei sen puoleen, että nyt kukaan olisi tarjoutunut ”auttamaan”), mutta kukaan ei tullut missään vaiheessa tarkistamaan, että meillä edes oli lippuja. Vasta kun saavuimme nelisenkymmentä minuuttia myöhemmin pääteasemallemme Cataniaan huomasin että konduktööri oli istunut pari penkkirivä edessämme, mutta nukkunut koko matkan. Nähtävästi italialiset eivät herää ennen klo. 12.00.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply rosita 4.11.2015 at 10:29

    😀 😀 voi ei mitä tyyppejä!! Kauhea juoppo taxikuski ja hienosti työtään tekevä konduktööri, mää en kestä! 😀 aijjaijai, naurattaa niin et haluan heti Italiaan! 😀

    • Reply Maria 4.11.2015 at 12:48

      Taksikuski jaksaa nyt jo naurattaa, mutta siinä tilanteessa pieni suuri paniikki oli sekuniten päässä 😉 Italia on Italia, sitä vaan täytyy rakastaa <3

    Leave a Reply