Suomen suurin matkablogiyhteisö

Agriturismo Valle Galfina – luomuviinejä Etnan rinteeltä

Olen pari kertaa vieraillut viinitilalla elämäni aikana. Toinen näistä oli Italian Toscanassa ja toinen Ranskan Provencessa. Kummastakin paikasta jäi tunne, että miten hienoa olisikaan yöpyä tällaisella tilalla. Päätin suunnitella Sisilian matkamme niin, että varmasti ennättäisimme viettää kaksi yötä jollakin viinitilalla ja nauttia kaikesta mitä tämä tuo mukanaan. Tutkin tarjontaa varmasti parin viikon ajan kunnes lopulta päädyin Valle Galfinaan Etnan rinteellä. Pääsyyt tälle valinnalle oli sijainti, uima-allas ja hinta. Kaikki kolahti enemmän kuin hyvin yhteen joten varausnappia painamaan.

Lähdimme autolla matkaan San Leonesta läheltä Agrigentoa ja noin parinkymmenen minuutin ajamisen jälkeen vähän ennen puolta yhtätoista puhelimeni soi. Katsoin että paikallisesta numerosta on tulossa puhelu joten vastasin. Luurin toisessa päässä oli tulevan majapaikkamme omistajan tytär joka mietti mihin aikaan olemme tulossa perille ja haluammeko kenties syödä illallista. No mikä jottei. En kysäissyt hintaa ja se tuli mieleeni vasta lopetettuani puhelun, mutta lasku myöhemmin oli enemmän kuin kohtuullinen. Parempaa annosta ja hintaa emme muualtakaan olisi saaneet.

Matka ylös Etnan rinnettä pitkin kulki mutkitellen ja tie sen kuin kapeni. Saavuimme Linguaglossaan, eli lähimpään kylään, eikä kestänyt kauaa kun olimme suhahtaneet uinuvan kylän läpi ja käännyimme soratielle kohti agriturismoa. Vastassa oli suuret rautaportit, mutta koska ne olivat avoinna ajoimme suoraan sisälle. Jätimme auton varjoon ja minä lähdin katsomaan löytyisikö joku paikan omistajista. Pian ihana vanhempi herrasmies tuli vastaan ja kätteli sydämellisesti. Hän viittoi meitä ajamaan yläpihalle ja saimme huoneen heti pihan viereltä. Huoneessa ei ollut ilmastointia (mikä mielestäni pitäisi kuitenkin kaikissa Sisilialaisissa paikoissa kesähelteellä olla!) mutta mies vakuutteli että kunhan ikkunan avaa osumme tuulen kohdalle ja huoneessa olisi yöllä mukavan viileä.

Tiluksilla oli uima-allas eikä ketään uimassa. Pulahdimme uimaan ja siinähän meni sitten koko ilta mukavasti. Paikan emäntä tuli jossain vaiheessa myös uimaan ja kertoi meille tilasta. Rupattelimme varmaan puolitoista tuntia viineistä ja Siciliasta ja saimme kutsun tulla seuraavana aamuna heidän omalle talolle parin sadan metrin päähän, jotta rouva näyttäisi meille viinin valmistustilat. Jäimme odottamaan seuraavaa päivää innolla, mutta onneksi ilta ei ollut vielä ohi. Olimme paikan ainoat (!!) ruokailijat ja omistajien tytär loihti meille Sisilialaisen illallisen. Alkuun saimme lampaanmaitojuustoa (juusto valmistetaan naapuritilalla) sekä leikkeleitä ja auringonkuivattuja tomaatteja. Tuoreuden, paikallisuuden ja auringon pystyi oikein maistamaan ja kaavimme kaiken viimeistä murua myöten. Seuraavaksi saimme annokset pistaasi-pastaa, jälleen kaikki oli kotitekoista ja niin hyvää. Luulin saavamme seuraavaksi jälkiruokaa, mutta se sai odottaa. Sitä ennen saimme vielä lehdissä grillattua lihaa paprikahöystöksellä ja kaiken kruunasi tietenkin talon oma viini. Onneksi jälkiruoka ei ollut massiivinen vaan ihania itsetehtyjä mantelikeksejä sekä talon omaa jälkiruokaviiniä. En voi kuvitella parempaa päätöstä illalle. Täydellinen ruoka ja mahtavat näkymät tupruttelevalle Etnalle, eikä ympärillä ketään. Meidän ruokailu taisi hiukan venähtää sillä jossain vaiheessa henkilökunta toivotteli hyvät yöt ja lähtivät. Meillä riitti vielä viiniä eikä Sisilialaisessa yössä tullut lainkaan vilu.

Seuraavana aamuna aamupala tarjoiltiin samalla alueella kuin missä olimme ruokailleet illalla ja nyt paikalla oli myös kaksi hollantilaisperhettä. Aamupala oli enemmän kuin riittävä ja kaikkea löytyi suolaisesta makeaan. Eilisen myöhäinen ruokailu verotti hiukan sitä miten paljon jaksoi aamiaista syödä, mutta varsinkin tuoreet hedelmät olivat ihania. Talon emäntä sattuikin tulemaan sopivasti paikalle ja lähdimme hänen mukanaan viiniköynnösten keskelle kuulemaan paikan 200 vuotisesta historiasta ja eri viineistä. Rouva kertoi että kaikki heidän viininsä ovat luomu viinejä ja perhe on hyvin tarkka valmistusprosessista. Esimerkiksi talvisin naapurin lampaat pääsevät laiduntamaan viiniköynnösten keskelle ja lannoittavat samalla alueen. Tullessamme talolle pihalla oli viisi iäkästä rouvaa suuret kanisterit mukanaan. He olivat tulleet täyttämään kotiviinikanistereitaan ja saivat puna- sekä valkoviiniä suoraan hanasta mukaansa. Talon emäntä selitti että se on Sisilialainen perinne ja he jättävät aina osan pullottamatta, jotta paikallset saisivat tulla täyttämään kanisterinsa. Ihana tapa!

Saimme kaiken kattavan kierroksen tilalla ja pääsimme katsomaan viinin eri valmistusvaiheita. Rouva tiesi kertoa että Suomen Alko ei tuo maahan heidän viinejään, mutta Ruotsin Systembolaget puolestaan tuo. Lisäksi saa aina tilata suoraan kotiin isompia eriä jos viinihammasta kolottaa. Päädyin itse ostamaan pullollisen illalla nautittua punaviiniä tuliaisiksi porukoille sekä pullollisen jälkiruokaviiniä omaan käyttöön. Enemmänkin olisin voinut ostaa, mutta rinkka ei antanut myöten enemmälle. Näillä piti siis pärjätä.

Viinien lämpötiloja seurataan tarkasti ja jos jonkun sammion lämpötila muuttuu radikaalisti, alkaa monitorissa valo vilkkumaan

Viinin jäähdytysjärjestelmä.

Ulkoapäin talo näytti matalalta ladolta, mutta sisältä löytyikin halli täynnä viiniä. Alas pääsi hissillä ja lämpötila on mukavan viileä jopa kesähelteillä.

Vierailu oli kaikin puolin mieleenpainuva eikä vähiten talon emännän vieraanvaraisuudesta. Saimme näiden parin päivän aikana kuulla paitsi viinistä, myös Sisilialaisesta elämästä Etnan varjossa. Haikeina lähdimme jatkamaan matkaa eteenpäin, mutta kohde on ja pysyy aina mielissä. Joku kerta tänne uudestaan ja isomman kassin kanssa!

Oletko itse yöpynyt tai käynyt viinitilalla? Missä?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Vesa 4.1.2016 at 13:40

    Sisilia ja varsinkin Etnan alue on aivan mahtavaa seutua. Jos haluaa tehdä retken Etnalle vaikkapa Cataniasta, linja-autokyyti maksaa alle kolme euroa. Lippu pitää ostaa linja-autoaseman läheisyydessä piilossaolevasta lippumyymälästä. Jos katsoo autoilta asemarakennukseen päin, niin ikäänkuin klo yhden suunnasta löytyy tuo lippumyymälä. Myyvät automaattisesti menopaluulipun samalle päivälle. Ja kannattaa muistaa, että autoja menee vain yksi päivässä, lähtö aamulla ja paluu illempana. Nousu n. 2000 metrin korkeuteen ei ole lainkaan pelottava. Sieltä pääsee vielä huipulle hiihtohissin tapaisella vekottimella, nousu n. 3000 metriin ja loppu 500 m nousu autoilla, jotka kuuluvat hissilipun hintaan.
    Aivan uskomattoman upea kokemus, ainakin tällaiselle korkeanpaikan kammoiselle!

    • Reply Maria 4.1.2016 at 14:41

      Kiitos vinkistä! Sisilia on kyllä upeaa seutua. Jäi sellainen maku että voisin mennä sinne takaisin koska vain 🙂

  • Reply marikaw 20.10.2015 at 18:25

    Ihana postaus! 🙂 Varmaan aika luksusta nauttia ihan rauhassa vaan illallista italian illassa ja nauttia.

    Muutaman viikon päästä koittaa reissu San Franciscoon ja tarkoitus olisi käydä Napa Valleyn viinitiloilla. Saa nähdä miten siellä menee!

    • Reply Maria 21.10.2015 at 08:39

      Kiitos Marika 🙂 Olihan se aika luksusta joo saada jakamaton huomio isäntäväeltä, syödä hyvin ja nauttia rauhassa illasta. Kaikki oli vielä erittäin mukavia kertoi mielellään elämästä viinitilalla ja Sisiliasta ylipäänsä.

      Oi, teidän reissu kuullostaa todella kivalta! San Francisco ja alueen viinitilat on myös omalla matkatoivelistalla. Jään mielenkiinnolla odottamaan postausta 🙂

    Leave a Reply