Suomen suurin matkablogiyhteisö

Jälkeenjäävät Q-teatterissa – mihin sinä kohdistat katseesi?

Siitä on jo yli viikko kun kävin katsomassa Q-teatterissa Jälkeenjääviä ja siitä lähtien olen miettinyt miten kyseistä esitystä lähtisi purkamaan ja selittämään jollekin toiselle. Kannattaako se nähdä? Ehdottomasti! Herättääkö se tunteita? Aivan varmasti! Miksi sitten on niin vaikea selittää mistä on kyse? No koska näytelmä on kuin elämä itse. Molemmat koostuu lyhyistä episodeista, jotka eivät välttämättä liity millään tavalla toisiinsa ja molemmat päättyy lopulta munat paljaina ruumishuoneen pöydälle. Elämää kuten ei näytelmääkään sokeroida sopivaksi, vaan se esitetään juuri niin tragikoomisena kuin se on. Seinillä roikkuu eläinten päitä, suuret kuvaruudut huutavat totuuksia ja viisauksia, vihertävä kuoleman kalpea väri vaanii nurkissa. Miten tämän keskellä voi nauraa? Mutta niin vain käy. Ihmiset nauravat vedet silmissä henkeä haukoen. Onko syy siinä että tunnistaa itsensä neuroottisesta rouvasta junan kyydissä, vai onko itsekin vetänyt riikinkukkotanssia Makuunin edessä pakarat vilkkuen? Ehkä se onkin Alepan ahdistava shoppailuhetki mikä tuntuu tutulta tai 50-vuotisjuhlissa tehdyt Jackson moovsit jotka lopulta vievät ensiapuun. Vaihtoehtoja on monia ja tilanteet vaihtuvat vilkkaan. Välillä samaistun henkilöön välillä vajoan tuolissani syvemmälle myötähäpeän kourissa.

Näytelmän käsikirjoittajat nähdään myös rooleissa. Lahjakkaat Lotta Kaihua, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Jussi Nikkilä sekä Eero Ritala yhdessä ohjaaja Jani Volasen kanssa vastaavat koko näytelmästä. En voi kun miettiä mistä nämä tilanteet ovat kummunneet. Onko oma elämä toiminut innoittajana näytelmälle vai onko se vilkkaan mielikuvituksen tuotosta? Brutaalin todenmukaista se ainakin on.

Jos ensimmäinen puoliaika on silkkaa hekotusta ja naurua, muuttuu kahvitauon jälkeinen aika hiukan vakavammaksi. Naurua löytyy vielä, mutta tunnelma synkkenee asteittain. Kuolema lähestyy. Onko todella elänyt täysillä? Kaduttaako mikään? Jäikö jotain vielä tekemättä?

Q-Teatteri tarjosi esityksen #Bloggaritteatterissa kampanjan tiimoilta ja olin onnekas päästessäni tähän mukaan. Oli mukava saada seuraa ReiseReise blogia kirjoittavasta Tiiasta ja yhdessä naureskelimme esitykselle. Näitä lisää ehdottomasti!  Q-Teatteri oli itselleni uusi kokemus ja yllätyin positiivisesti miten kerrostalon alakerrasta löytyykin tällainen helmi. Nimenä olen toki kuullut mainittavan useinkin, mutta tämä oli ensimmäinen, joskaan ei viimeinen kerta, kun kävin kyseisessä paikassa.

Matkalla kotiin päässä ei enää pyörinytkään vain ne hauskat kohtaukset elämästä, vaan se suurin kysymys: olenko minä elänyt täysillä sitä elämää jonka halusinkin?

Kirjoitettu yhteistyössä: Q-Teatteri

Kuvat: Q-Teatterin kuvapankista

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Tiia/reisereise 8.10.2015 at 22:36

    Oon ihan vihreä täällä, upeasti kirjoitettu juttu! Voisin jakaa tämän Twitterissä, jos sopii?

    • Reply Maria 9.10.2015 at 19:06

      Voi kiitos Tiia, totta kai saa jakaa 🙂 Heti kun pääsin kotiin ja multa kysyttiin mistä näytelmä kerto tajusin miten vaikeaa sitä olikaan selittää… se pitää nähdä itse 😉

  • Reply Rosita 8.10.2015 at 16:44

    Olipa hyvä kirjoitus! Tajusin nyt vähän enemmän Jälkeenjäävien ideaa ja kyllä se vaan enemmän houkuttaa!

    Kiva, että olet innolla mukana #bloggariteatterissa touhuissa 🙂

    • Reply Maria 9.10.2015 at 19:04

      Kiitos Rosita 🙂 Harmi ettet päässyt mukaan! Oli ehdottomasti näkemisen arvoinen näytelmä.

    Vastaa käyttäjälle Maria Cancel Reply