Palermosta Trapanin kautta Ericeen

Joskus pelkkä kuva jostain on tarpeeksi sytyttääkseen halun mennä kyseiseen paikkaan. Näin kävi kun googlasin kuvia Sisiliasta ja vastaan tuli alla oleva kuva.

www.hotelelimo.it

Kuva lisäsi halua saada tietää paikasta enemmän ja pian monen tunnin tehokkaan netissä surffailun jälkeen olin rakastunut kuvien kohteeseen: halusin mennä Ericeen. Palermosta otimme aikaisin sunnuntaiaamuna bussin ja noin puolentoista tunnin matkaamisen jälkeen olimme perillä Trapanissa. Trapani on satamakaupunki Sisilian länsiosassa ja täältä vaihdoimme paikallisbussiin, jolla pääsimme Ericeen johtavan kaapelihissin, funivian, lähtöasemalle. Matka ylös kestää noin 10 minuuttia ja jos ostaa edestakaiset liput kuten me, kustantaa se 9€ per nenä. Ja ne maisemat. Jo matkalla ylös kihelmöi vatsanpohjassa kun katseli kuinka maisema alapuolella laajeni ja laajeni. Maasto oli kuivan kellertävää ja autotie luikerteli matalien pensaiden lomassa ylöspäin. Kauempana näki Trapanin ja sen takana auringossa kimmeltävän Välimeren. Siellä täällä tuli puita vastaan, mutta toiset niistä oli palaneet juuriinsa asti ja jäljellä oli vain musta hiilimöykky. Ohitimme ränsistyneen autioituneen hotellin, jonka kultaiset vuodet ovat olleet joskus aikoja sitten, nyt jäljellä oli rikkoutuneet ikkunat, rapistunut maalipinta ja villiintynyt kasvillisuus pihalla. Mahtava näköala oli kuitenkin jäljellä ja mietin miksi paikka oli annettu rapistua. Eikö turisteja ja muita vierailijoita riittänyt siihen enää?

Kun pääsimme ylös asti suuntasimme heti ensimmäiseksi info-pisteen kopille ja saimme Ericen kartan. Tutkittuamme sitä hetken, totesimme parhaimman reitin hotellillemme kulkevan kaupungin eteläpuolelta jolloin välttyisimme rinkkojen kanssa kävelyn sokkeloisilla pikkukujilla. Nyt seikkailimme autotiellä, mutta olisiko koko aikana tullut peräti kaksi autoa vastaan, joten ihan rauhassa siinä sai kävellä. Lähes tulkoon korkeimmalla kohdalla kaupunkia hikivirta oli pahimmillaan ja jano kovimmillaan joten pysähdyimme aamupalalle pieneen kahvilaan. Mitään makuelämystä kahvila ei tuonut, mutta aikainen herätys Palermossa oli tehnyt sen ettemme saaneet b&b:stä aamupalaa. Matkallakaan emme olleet ehtineet syömään, joten pieni tauko oli enemmän kuin tervetullut.

Vaatimaton majapaikkamme San Giovanni sijaitsi funiviasta katsottuna täysin vastakkaisella puolella. Hotelli oli suuri, mutten usko että paikalla oli kovinkaan paljon matkailijoita. Oikeastaan tuli hiukan aavemainen tunne. Kaupunki itsessään vaikutti vilkkaalta, mutta kivenheiton päässä kaikki oli hiljaista eikä tuosta ihmisvilinästä täällä hotellin luona ollut tietoakaan. Itse huone oli hyvin koruton; kova sänky eikä ilmastointia, mutta se ajoi asiansa. Mitään viihdykkeitä hotellilla ei ollut pientä baaritiskia lukuunottamatta ja taas kerran mietin eikö yöpyviä turisteja ole kaupungissa tarpeeksi. Tulevatko kaikki vain päiväksi? Illan tullen olin kuitenkin iloinen etten kuulunut vain päivävierailijoihin: näkymä parvekkeeltamme oli kerrassaan unohtumaton. En voisi kuvitella parempaa päätöstä päivälle kuin viiniä muovimukista, paikallisia juustoja, kinkkuja ja viinirypäleitä samalla kun taivas vaihtaa väriä vaalean sinisestä, keltaiseen, punaiseen ja lopulta liilaan. On täysin hiljaista. Upeaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply