Suomen suurin matkablogiyhteisö

Makumatkalla: FlaM Osteria Contemporanea (IT)

Kesälomamatkan toinen maininnan arvoinen ravintolaelämys oli myöskin Palermossa (Palermon Buatta oli se ensimmäinen). Halusimme syödä jotain modernia italialaista ja pienen mietinnän jälkeen lähdimme etsimään FlaM ravintolaa, jota b&b pitäjämme kehui. Se sijaitsi hiukan syrjässä, enkä oikein tiedä miten sinne muuten eksyisi kuin varta vasten menemällä, mutta vierailu oli etsimisen arvoinen! Olimme ensimmäiset ruokailijat paikalla (miten paikalliset voikaan syödä niin myöhään) ja voi sitä huomiota jonka saimme osaksemme. Meidät ohjattiin viihtyisään pöytään pari porrasta ylempänä sisääntulosta ja mukava nuori tyttö tuli englanniksi toivottamaan meidät tervetulleiksi. Hän olikin sitten ainoa koko ravintolassa joka puhui englantia, mutta vaikka kumpikaan miespuolisista tarjoilijoista ei englantia puhunut, se ei ollut ongelma. Kaikki oli viimeisen päälle kohteliasta ja mutkatonta.

Heti alkuun kokki lähetti terveiset keittiöstä pienen blini-tyyppisen suupalan muodossa. En edes tiedä mitä kaikkea siinä oli, mutta makunystyrät se sai herätettyä ja lupaus tulevasta oli taattu. Kyytipojaksi tuotiin kesäistä sangria-tyyppistä juomaa aivan ihastuttavassa pikku pullossa. Seuraavaksi saimme höyryävän lämmintä, juuri paistettua leipää eri muodoissa. Sanoisin että taikina oli kaikissa samaa, päällinen vain hiukan erilainen leivästä riippuen. Nälkäisinä aloitimme tietenkin heti ottamalla kumpikin omat leipämme, mutta onneksi jossain vaiheessa tajusimme ettei kannata täyttää mahaa vain leivällä, oli se sitten miten herkullista tahansa.

Alkupalaksi olin valinnut risottoa ja se tarjoiltiin tomaattisen kastikkeen kanssa. Annos oli niin iso, että se olisi vallan mainiosti riittänyt pääruoaksi! Oudoksuin alkuun koko risottoa peittävää tomaattikastiketta, mutta ne sopi kuitenkin hyvin yhteen. Risotto alla oli koostumukseltaan juurikin sopivaa kestääkseen päälle kaadetun soossin eikä soseutunut vaikka ruokaa lusikoikin suuhunsa. Matkakumppani otti tuorepasta-annoksen viikunoilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. Ei pöllömpi annos sekään ja kastike upposi parempiin suihin lopulta vielä leivän avulla.

Onneksi tässä vaiheessa oli pieni tauko ja ehdimme katsella paikkaa keskustelun lomassa. Ravintola ei ole suuren suuri ja se jakautuu kolmeen huoneeseen, mutta se on ihana piristysruiske muutoin niin karulle kaupunginosalle. Seinät ovat vihreät, tuolit liiloja eikä väriä puutu liioin mistään muualtakaan. Ilme on freessi eikä todellakaan sellainen mitä odottaisi löytyvän muutoin vanhasta rapistuneesta talosta. Tässä vaiheessa pari muutakin turistia ilmestyi paikalle, emmekä enää olleet paikan ainoita ruokailijoita. Vähitellen myös paikallisia alkoi valumaan sisälle ja pian koko huoneen täytti iloinen puheensorina.

Pääruoaksi olin valinnut lohta perunapyreellä ja kasviksilla. Vaikka annos kuulostaakin aika perinteiseltä annokselta jollaista voisi saada ihan mistäpäin maailmaa tahansa, oli tämä kuitenkin todella hyvä. Mausteet sitoivat annoksen Italiaan ja olin aivan myyty. Seuralaiseni oli valinnut tonnikala-maistelulautasen ja oli aivan innoissaan tonnikalasta eri muodoissa. Itse pidin hänen kylmästä ”tonnikalasalsasta” eniten hänen itsensä suosiessaan lämmintä tonnikalafilettä.

Meillä oli kokonainen viinipullo juotavana eikä se tuottanut mitään ongelmia saattaa loppuun. Pidimme kumpikin tästä pehmeästä viinistä sen verran paljon, että olisimme halunneet ostaa sitä kotiinkin, mutta emme löytäneet kaupasta sitä mistään. Harmi, se oli hyvää!

Jälkiruoaksi olin valinnut vesimelonihyytelöä (paikallinen erikoisuus) ja vadelmakiisseliä pistaaseilla ja suklaarouheella kun taas seuralaiseni valitsi vaniljajäätelöä sekä pieniä lämpöisiä italialaisia munkkeja vadelmakastikkeessa. Ennen kuin kuitenkaan saimme nämä annokset, kokki lähetti taas terveiset keittiöstä pienten suussasulavien mantelikeksien muodossa. Taivaallisia. En mitenkään jaksanut niitä kaikkia syödä ja sekös sitten harmitti. Olisi pitänyt ottaa ne mukaan, mutta tajusin sen vasta lähdettyämme.

Tavallaan olikin hyvä, että ravintola oli vähän sivummalla ja jouduimme kävelemään sulatellaksemme kaikkea. Maha oli haljeta ja ruokailu näin myöhään illasta/yöstä ei kertakaikkiaan sovi omaan rytmiin. Nukkuminen on tällaisen pläjäyksen jälkeen enemmän kuin vaikeaa, mutta kerrankos sitä kärsii kun ruoka oli niin hyvää!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply