Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kaikkien kaveri Santa Rosalia

Palermolaiset heräävät henkiin vasta illalla kun aurinko on jo laskemassa horisontin taa. Tämän saimme totisesti kokea kun alkuun ihmettelimme missä ihmiset oikein luuraavat. Mutta illalla meno on aivan toinen. Ihmiset pynttäytyvät parhaimpiinsa ja koko perheen voimin lähdetään kadulle ihmettelemään elämää. Mekin ihmettelimme menoa, mutta ”jouluvalot” monilla kaduilla ihmetytti eniten. Näky oli kuin Helsingin Aleksanterinkadulla joulukuussa konsanaan. Baaritkin olivat levittäytyneet kaduille ja valitsimme loungemaiselta vaikuttavan paikan, missä soi italian parhaat hitit. Cosmopolitania kehiin ja kyytipojaksi tuli kulhollinen sipsejä. Siinä siemailessamme juomia kysyimme toisilta paikallaolijoilta miksi kaduilla oli nämä ”jouluvalot”. Katolilaisuus on Palermossa erittäin tärkeässä asemassa ja kaupunki olikin valmistautumassa suojeluspyhimyksenä Santa Rosalian juhlaa varten. Juhlia vietetään joka vuosi 15. heinäkuuta ja se on kaupungin suurin sosiaalinen tapahtuma, mikä myös houkuttelee suuren määrän turisteja joka vuosi. Meitä harmitti suuresti ettemme enää olisi silloin Palermossa emmekä pääsisi osallisiksi tätä juhlaa. Innostunut mies naapuripöydässä jatkoi kertomistaan kuinka tuona päivänä koko Palermo olisi yhtä suurta värikästä juhlaa ja kaiken keskiössä olisi hedelmä-, vihannes- ja kalamarkkinat, toisin sanoen Vucciria. Hän sai kaiken kuulostamaan niin hauskalta. Siinä rupatellessa ajantaju hävisi kokonaan ja toivoimme voivamme itsekin osallistua juhlaan.

www.viaggiatore.mammasicily.com

Kuultuamme Santa Rosaliasta näimme häntä ympäri koko kaupunkia ihan sama minne menimme. Hänen nimensä oli kirkkojen teksteissä, hänen ikoninsa koreili kadunkulmissa, hänen nimissään myytiin tavaraa niin turisteille kuin paikallisille ja kylän miehet istuivat ruokkimassa puluja hänen kukkaseppeleensä luona. Santa Rosalia oli kuin tuttava, jota ei oikeasti edes tuntenut, mutta joka tuli vastaan mitä yllättävimmissä paikoissa. Yhtenä päivänä olimme itse asiassa hiukan eksyksissä ilman karttaa ja puhua pälpätimme suomeksi kun eräs mies ymmärsi pari sanaa puheestamme. Santa Rosalia oli tietenkin heti tuttu myös hänelle ja hän naureskeli harvahampaisena kuinka kaikki palvovat tätä naista. Hän tiesi kertoa, että kauan sitten Palermossa riehui rutto ja juuri tuolloin Santa Rosalia ilmestyi erään miehen uniin pyytäen häntä hakemaan hänen maalliset jäännöksensä lähellä sijaitsevasta luolasta. Mies teki työtä käskettyään ja löysi neuvojen mukaan lähistön luolasta luut, jotka hän sitten kantoi mukanaan kaupunkiin. Luita kannettiin ympäri kaupunkia kolme kertaa ja kuin ihmeen kaupalla rutto hävisi. Tästä ilahtuneena Palermolaiset ottivat Santa Rosalian pyhimyksekseen. Tässä vaiheessa miehen puheesta oli jo vaikea saada selkoa, mutta naurun välistä ymmärsin että luut oltiin tutkittu myöhemmin laboratoriossa ja ne oli osottautuneet vuohen luiksi.

Olisi ollut hauska osallistua tähän juhlaan itsekin ja harmittelimme kauan jälkikäteen että onni ei ollut tällä kertaa myötä ja olisimme jo matkalla eteenpäin juhlapäivänä. Tämäkin menee kategoriaan ”ensi kerralla sitten”.

Oletko itse sattunut kuin vahingossa paikalle kesken paikallisia juhlia ja päässyt osalliseksi juhlahumua? Tai kenties jopa osallistunut Santa Rosalian juhlaan?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply