Suomen suurin matkablogiyhteisö

Napoli jälkiruokalautasella

Kermaisia leivoksia, jäätelöitä ja sorbettia, metsämansikkaista cannolia, marsipaanikakkua, suklaapraliineja. Napoli pääsi yllättämään upealla jälkiruokakulttuurillaan! Tai eihän näitä ole pakko syödä vain jälkiruokana, keskellä päivää on aivan sopiva hetki herkutteluun myös. On harmi huomata että Napolin maine on jäänyt rikollisuuden ja jätteiden alle, sillä kaupungin kahvilakulttuuri on jotain aivan uskomatonta! Kaikkihan tietävät pizzan tulevan Napolista ja sitä kannattaakin syödä, mutta entä se makea sitten? Olin pyhittänyt kaksi päivää pelkälle pizzalle Napolissa joten siihen väliin mahtui loistavasti muutama leivoskin, harmi ettei vieläkin enemmän!

Napolin vanhassa kaupungissa löytyy uskomattomia leipomoita joissa kannattaa käydä ostamassa oma herkkusatsinsa. Aloitin vaatimattomasti mini-kokoisella metsämansikka cannolilla ja kun sen olin syönyt vain kahdella haukkauksella ymmärsin ettei se riitä lähellekään. Se oli loistavaa ja pitäisi päästä kokeilemaan jotain muutakin. Hetken päästä vastaan tuli fiinimmän näköinen leipomo ja päätimme ihan vain vilkaista mitä paikka tarjoaa. Kakku- ja leivosmeri oli vastassa heti oven avattuamme ja siinä oli paha paikka valita VAIN 1 leivos, jota haluaa kokeilla. Metsämansikoiden inspiroimana päädyin tartalettiin jossa näitä ihanuuksia lepäsi vaniljakreemin päällä. Loistava valinta! En kuitenkaan usko että mikään muukaan valinta olisi ollut yhtään sen huonompi.

Gran Café Gambrinus (joka muuten kannattaa katsastaa ihan sisustuksenkin takia!) otti vastaan sydämellisesti ja saimme pöydän ulkona. Tilasin pähkinä-suklaakahvin enkä muista koskaan juoneeni parempaa kahvia. Ei sellaista tietenkään joka kahvitauolla pysty juomaan, mutta kahvin aromaattinen maku sekoitettuna täyteläiseen suklaaseen ja lähes nutellamaiseen pähkinään oli juuri mitä sillä hetkellä kaipasin. Kaipaisin itse asiassa nytkin. Paikan jäätelöannos suklaa-pistaasi- ja vaniljajäätelö oli yksinkertaisuudessaan sitä parasta italialaista jäätelöä mitä odottaa edes voi. Kun vielä kävin sisällä ottamassa kuvia itse kahvilasta huomasin yhden huoneen olevan pyhitetty vain jäätelöille, toinen leivoksille ja kolmas kahveille. Miten ihana olisikaan istua tuolla sisällä herkkutaivaassa vaikka koleana syysiltana?

Tässä vaiheessa harmitti kovin että meillä oli vain kaksi päivää, tai oikeastaan yksi ilta ja yksi päivä aikaa tutkia Napolia. Täytyy myöntää että alkuun kaupunki loi jännitystä, olihan siitä lukenut vaikka mitä aina roskakaaoksesta rikollisuuteen, mutta kun Napolin päästi lähelle huomasi sen yllättävän asioissa joita ei edes osannut odottaa. Leivoskulttuuri oli ehdottomasti yksi näistä!

Oletko itse vieraillut kaupungissa, joka on päässyt täydellisesti yllättämään positiivisesti jollain tapaa?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Susanna 4.9.2015 at 15:37

    Juuri tuollaisia mansikkaleivoksia löysin myös Nettunosta ja Apriliasta, ne maksoivat 0,50-1,50e 🙂 ja todella hyviä

    • Reply Maria 4.9.2015 at 15:50

      Ihania leivoksia, jotka ei todellakaan ole hinnalla pilattuja. Olisiko maistamani cannoli ollut 1€ ja tuo vähän isompi tartaletti pari euroa. Ei hinnalla pilattuja lainkaan ja ah niin hyviä 🙂

    Leave a Reply