Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pizza <3 Napoli <3 Pizza

I love my pizza so much…that I have come to believe in my delirium that my pizza might actually love me, in return. I am having a relationship with this pizza, almost an affair.

Napoli. Kuka ei assosioi ensimmäisenä pizzaa tuohon kaupunkiin!? Minä ainakin ajattelen heti ihanaa täydellistä pizzaa, jonka saisin vasta kun pääsen tuohon kyseiseen kaupunkiin. Eat Pray Love elokuvan katsominen vahvisti vain tätä käsitystä ja kun Napoli viimein oli matkustuslistallani olin päättänyt jo kotona, että Napolissa söisin noin kahtena päivänä vain ja ainoastaan pizzaa lounaaksi tai illalliseksi. Siis ihan luvan kanssa.

Tietenkin olin googlannut mikä olisi Napolin paras pizzapaikka ja Da Michelehän siinä tuli vastauksena. Ulkopuolella oli kuitenkin kahden tunnin jono ja kun maha kurni jo niin kovaa että vastaantulijatkin sen kuulivat päätimme etsiä toisen paikan. Löysimme vanhasta kaupungista Pizzeria Vesi nimisen paikan ja tilasimme kumpikin omat pizzat. Kun saavuimme oli vain yhdessä pöydässä ihmisiä, mutta ei kestänyt kauaa kun kohta koko ravintola oli aivan tupaten täynnä. Eteeni kannettiin massiivinen pizza tuore buffalo mozzarellalla, sienillä ja salamilla. Aivan järjettömän kokoinen ja se olisi vain minun. Jaksoin puolet. Ja tein töitä sen eteen!

Olimme iltakävelyllä nähneet myös toisen kiinnostavalta näyttävän pizzapaikan, mutta sen edessä oli yhtä pitkä jono kuin Da Michelen edessä, joten skippasimme sen tuolloin ajatuksena kokeilla josko seuraavana päivänä lounasaika olisi yhtään rauhallisempi. No ei se ollut. Pizzeria Gino Sorbillolla oli ulkopuolella luikerteleva jono, mutta päätimme että tällä kertaa jonotetaan. Jos kerran jono on tuota luokka, on pizzojen oltava hyviä. Laitoimme nimemme jonotuslistaan ja jäimme odottelemaan. Onneksi jono liikkui hyvin ja 30 minuutin päästä nimeämme kuulutettiin ja saimme paikan hämyisästä yläkerrasta. Eilisen pizzan suuruus edelleen mielessä päätin tällä kertaa tilata ihan vain pizza Margheritan ilman mitään sen kummempia täytteita kuin tomaattia ja mozzarellaa. Hetken päästä eteeni kannettiin jälleen kerran valtava pizza. Maistoin palasen ja olin tullut taivaaseen. Täytteen suhde pohjaan oli balanssissa, pohjan koostumus kiinteä mutta pehmeä, juuri niin kuin pitää olla. En ole eläessäni syönyt yhtä hyvää, makurikasta ja täydellistä pizzaa. Pelkään etten koskaan enää myöskään tule syömään ellen matkusta takaisin Napoliin.  Onko oikeastaan parempaa syytä palata kaupunkiin…? Ei mielestäni, pizzassa on syytä riittämiin.

…I always thought we only had two choices in our lives when it came to pizza crust–thin and crispy, or thick and doughy. How was I to have known there could be a crust in this world that was thin and doughy? Holy of holies! Thin, doughy, strong, gummy, yumy, chewy, salty, pizza paradise. On top, there is a sweet tomato sauce that foams up all bubbly and creamy when it melts the fresh buffalo mozzarella, and the one sprig of basil in the middle of the whole deal somehow infuses the entire pizza with herbal radiance, much the same way one shimmering movie star in the middle of a party brings a high contact of glamour to everyone around her. . . . really, the pizza is so good we can barely cope.

Missä sinä olet syönyt parhaimman pizzan?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply